Miten saa nirson miehen syömään? T. Ammattivalittaja

Juu. Vinkkejä kehiin, ei uppoa kaalit, riisi, omena, kypsä porkkana, oudot mausteet, tomaatti, pannukakku jne. Ei lääketieteellisiä syitä ja kylässä kyllä...

Teen usein kaksi ruokaa. Mun mies on kasvissyöjä, mutta mä teen mulle ja lapsille joskus liha- tai kalaruokaa.

Eikö miehesi osaa laittaa ruokaa itse?

Tuossa tilanteessa en. Sanoisin lapselle, että kun isä ei tykkää tällaisista niin ei tehdä näitä ruokia. Joskus semmoisella aterialla joka syödään kun mies ei ole paikalla vaan on esim. töissä, voidaan sitten tehdä.

Toisaalta mulla on teinityttö joka on ryhtynyt kasvissyöjäksi. Vaikak ennen olin kova sanomaan että tämä ei ole mikään tilausravintola ja täällä tarjotaan mitä tarjotaan, syömättä saa olla jos ei kelpaa, niin olen tämän suhteen kuitenkin joustanut kun tajusin että tyttö näkee mieluummin oikeasti nälkää vaikka kuinka kauan kuin syö lihaa. En minä nytkään täysin erillisiä ruokia tee, mutta sellaisia mihin on helppo lisätä vegetaristin annokseen joku kasvisproteiini-juttu ja lihansyöjille vaikka pihvi, lihapullia tms.

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehesi osaa laittaa ruokaa itse?

Ei, se asia kuuluu mulle, kun olen vaan kotona. Ap

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siperia kasvattaa. Kukaan ei kuole nälkään ruokapöydän ääressä. Jos ei kelpaa olkoon ilman. Jne 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehesi osaa laittaa ruokaa itse?

Ei, se asia kuuluu mulle, kun olen vaan kotona. Ap

Porvoolaisen kotifrouvan dilemma 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siperia kasvattaa. Kukaan ei kuole nälkään ruokapöydän ääressä. Jos ei kelpaa olkoon ilman. Jne 🙄

Itse en kyllä ilkeäisi tuossa tapauksessa kuin Ammattivalittajalla on, miestä kiristää ja pakottaa. Mies kun elättää koko perheen yksin. Ja sitten palkaksi saisi jotain "laitoin muuten sun inhokkiruokaa ja jos ei kelpaa niin ole ilman" perseilyä.

Kyllä mies syö, kun nälkä tulee. En sinuna laittaisi nirsolle erikseen ruokaa. Lapsellekin sanotaan, että maista edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siperia kasvattaa. Kukaan ei kuole nälkään ruokapöydän ääressä. Jos ei kelpaa olkoon ilman. Jne 🙄

Itse en kyllä ilkeäisi tuossa tapauksessa kuin Ammattivalittajalla on, miestä kiristää ja pakottaa. Mies kun elättää koko perheen yksin. Ja sitten palkaksi saisi jotain "laitoin muuten sun inhokkiruokaa ja jos ei kelpaa niin ole ilman" perseilyä.

Niin, minun pitää nöyränä joustaa. Itsehän minä olen nämä sairauteni halunnut etten töihin pääse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies syö, kun nälkä tulee. En sinuna laittaisi nirsolle erikseen ruokaa. Lapsellekin sanotaan, että maista edes vähän.

Mä oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Jos on ruokahuollosta vastaava aina, yleensä tai ihan vain tietyllä aterialla, on kyllä ihan kohtuullista, että huolehtii ruokaa kaikille kotitalouden jäsenille. Joko huolehtii, että on eilistä tähdettä, laittaa toisen ruuan ja ostaa einestä sille, jolle ei syystä tai toisesta tuo ruoka käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siperia kasvattaa. Kukaan ei kuole nälkään ruokapöydän ääressä. Jos ei kelpaa olkoon ilman. Jne 🙄

Itse en kyllä ilkeäisi tuossa tapauksessa kuin Ammattivalittajalla on, miestä kiristää ja pakottaa. Mies kun elättää koko perheen yksin. Ja sitten palkaksi saisi jotain "laitoin muuten sun inhokkiruokaa ja jos ei kelpaa niin ole ilman" perseilyä.

Niin, minun pitää nöyränä joustaa. Itsehän minä olen nämä sairauteni halunnut etten töihin pääse. Ap

Et varmasti ole halunnut sairauksia, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että on toiselle puolisolle ylimääräinen taakka että toinen ei voi osallistua tienaamiseen ja sairaudet asettaa ehkä muitakin rajoitteita elämälle. Mä ajattelisin tuossa tilanteessa lähinnä kiitollisuuden tunteesta siitä että toinen haluaa kaikesta huolimatta elää kanssani yhdessä ja olla perheenisänä, pienissä asioissa hemmotellakin vähän, sellaisilla tavoilla joita en ehkä viitsisi jos molemmat kävisi kodin ulkopuolella töissä.

Näin tein kun olin itse pitkään kotiäitinä ja mies tienasi kaikki rahat. Miehen ei tarvinnut kauheasti miettiä mitään kodin- tai lastenhoitojuttuja ja kyllä tuli mieleiset ruoat nenän eteen kun tuli töistä. En kokenut että jotenkin vastentahtoisesti nöyrryin joustamaan vaan olin kiitollinen siitä, että mies suostui mahdollistamaan haaveeni olla lasten kanssa kotona kunnes menevät kouluun, ja kiitollisuuden osoituksena lähinnä halusin "palvella" enemmän kuin esim. nyt kun molemmat ollaan töissä.

Kyllä meillä on aina jääkaapissa paria, joskus kolmeakin eri ruokaa, että kukin saa mieleistään. Meillä ei tarvitse kenenkään nälissään olla, se olisi kauheaa.

Pienellä luovimisella ei tartte tehdä kaksia ruokia: silloin kun teet lapsen toivomaa (ei tapahdu joka päivä) tarjoat miehelle eilisiä tai vaikka einestä. Ei vaikeaa.

Teet vaikka sitä kaalilaatikkoa kerralla isomman määrän ja pakastat kerta-annoksia lapselle. Sitten seuraavana päivänä iso kattilallinen miehen toivomaa ruokaa ja taas annoksia pakastimeen kasvissosekeittopäivän varalle.

Jos ei kelpaa, jokainen kokkaa ruokansa itse. Sun kakaraskin on jo siinä iässsä, että opeta sille ruuanlaittoa. Ukko voi pureskella varpaankynsiään jos ei valmiiksi laitettu ruoka kelpaa. Itse lähdet Aruballe. Piste. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siperia kasvattaa. Kukaan ei kuole nälkään ruokapöydän ääressä. Jos ei kelpaa olkoon ilman. Jne 🙄

Itse en kyllä ilkeäisi tuossa tapauksessa kuin Ammattivalittajalla on, miestä kiristää ja pakottaa. Mies kun elättää koko perheen yksin. Ja sitten palkaksi saisi jotain "laitoin muuten sun inhokkiruokaa ja jos ei kelpaa niin ole ilman" perseilyä.

Niin, minun pitää nöyränä joustaa. Itsehän minä olen nämä sairauteni halunnut etten töihin pääse. Ap

Et varmasti ole halunnut sairauksia, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että on toiselle puolisolle ylimääräinen taakka että toinen ei voi osallistua tienaamiseen ja sairaudet asettaa ehkä muitakin rajoitteita elämälle. Mä ajattelisin tuossa tilanteessa lähinnä kiitollisuuden tunteesta siitä että toinen haluaa kaikesta huolimatta elää kanssani yhdessä ja olla perheenisänä, pienissä asioissa hemmotellakin vähän, sellaisilla tavoilla joita en ehkä viitsisi jos molemmat kävisi kodin ulkopuolella töissä.

Näin tein kun olin itse pitkään kotiäitinä ja mies tienasi kaikki rahat. Miehen ei tarvinnut kauheasti miettiä mitään kodin- tai lastenhoitojuttuja ja kyllä tuli mieleiset ruoat nenän eteen kun tuli töistä. En kokenut että jotenkin vastentahtoisesti nöyrryin joustamaan vaan olin kiitollinen siitä, että mies suostui mahdollistamaan haaveeni olla lasten kanssa kotona kunnes menevät kouluun, ja kiitollisuuden osoituksena lähinnä halusin "palvella" enemmän kuin esim. nyt kun molemmat ollaan töissä.

Kumma luulo, etten hemmottelisi, miestä koskaan. Tein juuri hänelle sämpylöitä, kun hän pitää niistä. Tein myös hänen lempiruokaansa, teen niitä melko usein. Ostin juuri konjakkipullon, kun teki paljon töitä yms.

Eiköhän aikuinen mies jo tiedä mitä haluaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siperia kasvattaa. Kukaan ei kuole nälkään ruokapöydän ääressä. Jos ei kelpaa olkoon ilman. Jne 🙄

Itse en kyllä ilkeäisi tuossa tapauksessa kuin Ammattivalittajalla on, miestä kiristää ja pakottaa. Mies kun elättää koko perheen yksin. Ja sitten palkaksi saisi jotain "laitoin muuten sun inhokkiruokaa ja jos ei kelpaa niin ole ilman" perseilyä.

Niin, minun pitää nöyränä joustaa. Itsehän minä olen nämä sairauteni halunnut etten töihin pääse. Ap

Et varmasti ole halunnut sairauksia, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että on toiselle puolisolle ylimääräinen taakka että toinen ei voi osallistua tienaamiseen ja sairaudet asettaa ehkä muitakin rajoitteita elämälle. Mä ajattelisin tuossa tilanteessa lähinnä kiitollisuuden tunteesta siitä että toinen haluaa kaikesta huolimatta elää kanssani yhdessä ja olla perheenisänä, pienissä asioissa hemmotellakin vähän, sellaisilla tavoilla joita en ehkä viitsisi jos molemmat kävisi kodin ulkopuolella töissä.

Näin tein kun olin itse pitkään kotiäitinä ja mies tienasi kaikki rahat. Miehen ei tarvinnut kauheasti miettiä mitään kodin- tai lastenhoitojuttuja ja kyllä tuli mieleiset ruoat nenän eteen kun tuli töistä. En kokenut että jotenkin vastentahtoisesti nöyrryin joustamaan vaan olin kiitollinen siitä, että mies suostui mahdollistamaan haaveeni olla lasten kanssa kotona kunnes menevät kouluun, ja kiitollisuuden osoituksena lähinnä halusin "palvella" enemmän kuin esim. nyt kun molemmat ollaan töissä.

Enkä mä halua, että mies on säälistä ja pakolla mun kanssani. Ihan vapaasti saa lähteäkin. Taas minulle on tullut eräs sairaus ja siinä tulee lisää ongelmia, kenties leikkauksin. Ap

Mies ostakoon ja tehköön oman ruokansa.