Menenkö tänään leipäjonoon?

Jonoon vaan. Onhan siellä ne venäläisetkin mersun katumaastureilla.

Omantunnon kysymys. Itse en menisi. Jätän ne ruoat sellaiselle joka oikeasti ei pärjää. Puskurirahasto minullakin ja sillä elän jos palkka ei riitä, sitä vartenhan se on. Haluan pärjätä omillani. Se tuo myös onnistumisen tunnetta, kun pärjää ilman hyväntekeväisyyttä, vaikka ei leveästi eläkään.

Vierailija kirjoitti:

Omantunnon kysymys. Itse en menisi. Jätän ne ruoat sellaiselle joka oikeasti ei pärjää. Puskurirahasto minullakin ja sillä elän jos palkka ei riitä, sitä vartenhan se on. Haluan pärjätä omillani. Se tuo myös onnistumisen tunnetta, kun pärjää ilman hyväntekeväisyyttä, vaikka ei leveästi eläkään.

Mä en ainakaan pidä onnistumisen mittarina sitä, pärjäänkö ilman hyväntekeväisyyttä vai en. Hyväntekeväisyyteen turvautumisessä ei ole mitään sen nolompaa kuin esim. asumistuen nostamisessa, mikä on ihan normaali osa pienituloisen elämää.

eikös leipäjono ole tauolla

Vierailija kirjoitti:

eikös leipäjono ole tauolla

Osa on, osa ei.

Toivottavasti kävit. :)

Ruokaa jää lähes joka kerta ylimääräistä. Se ei ole keltään pois, jos joku vähän paremmin toimeentulevakin toisinaan piipahtaa.

Eikä meillä päin ole edes venäläisiä katumaastureita näkynyt.

Järjestötyöntekijä pkseudulta.

Vierailija kirjoitti:

eikös leipäjono ole tauolla

Riippuu leipäjonosta.

Olemme yksityisempi jakaja ja me olemme pitäneet parin viikon tauon, mutta torstaina on taas jakopäivä. Kun taas sisarfirmassa jaettiin tavaraa tänään ja pari seurakuntaa..

järjestötyöntekijä pkseudulta.

En. Mun haave on kasvaa itsenäiseksi, vastuulliseksi ja kypsäksi aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En. Mun haave on kasvaa itsenäiseksi, vastuulliseksi ja kypsäksi aikuiseksi.

Niin kypsäksi että kypsyn siihen ja tahdon taas päästää sisäisen lapseni leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kävit. :)

Ruokaa jää lähes joka kerta ylimääräistä. Se ei ole keltään pois, jos joku vähän paremmin toimeentulevakin toisinaan piipahtaa.

Eikä meillä päin ole edes venäläisiä katumaastureita näkynyt.

Järjestötyöntekijä pkseudulta.

Puhu vaan omasta puolestasi. Meillä loppuu usein ruoka kesken, paitsi leipä jota jakajat jemmaa pussillisen jokaiselle joka on tullut jonoon ajoissa. Ensimmäiset saa yleensä kassin täyteen ruokaa ja siitä se määrä vähenee pikku hiljaa sitä mukaa mitä kauempana kärjestä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnon kysymys. Itse en menisi. Jätän ne ruoat sellaiselle joka oikeasti ei pärjää. Puskurirahasto minullakin ja sillä elän jos palkka ei riitä, sitä vartenhan se on. Haluan pärjätä omillani. Se tuo myös onnistumisen tunnetta, kun pärjää ilman hyväntekeväisyyttä, vaikka ei leveästi eläkään.

Mä en ainakaan pidä onnistumisen mittarina sitä, pärjäänkö ilman hyväntekeväisyyttä vai en. Hyväntekeväisyyteen turvautumisessä ei ole mitään sen nolompaa kuin esim. asumistuen nostamisessa, mikä on ihan normaali osa pienituloisen elämää.

Kukin tavallaan, minulle se on onnistumisen mittari että itse keksin tavat pärjätä pienillä tuloillani.  Jos on rahaa tilillä noinkin paljon, sillä saa ruokaa paljon. Joillakin ei ole välttämättä mitään ja jos jää ilman lahjoitusruokia siksi että jonossa on edellä joku jolla olisi rahaa ostaa ruokansa, minusta se on väärin. Omantunnon kysymys siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kävit. :)

Ruokaa jää lähes joka kerta ylimääräistä. Se ei ole keltään pois, jos joku vähän paremmin toimeentulevakin toisinaan piipahtaa.

Eikä meillä päin ole edes venäläisiä katumaastureita näkynyt.

Järjestötyöntekijä pkseudulta.

Puhu vaan omasta puolestasi. Meillä loppuu usein ruoka kesken, paitsi leipä jota jakajat jemmaa pussillisen jokaiselle joka on tullut jonoon ajoissa. Ensimmäiset saa yleensä kassin täyteen ruokaa ja siitä se määrä vähenee pikku hiljaa sitä mukaa mitä kauempana kärjestä ollaan.

Kyllä puhuinkin, neljästä eri jakopisteestä. Toisinaan joudutaan heittämään roskiinkin, kun henkilökuntakaan ei saa kotiinsa vietyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnon kysymys. Itse en menisi. Jätän ne ruoat sellaiselle joka oikeasti ei pärjää. Puskurirahasto minullakin ja sillä elän jos palkka ei riitä, sitä vartenhan se on. Haluan pärjätä omillani. Se tuo myös onnistumisen tunnetta, kun pärjää ilman hyväntekeväisyyttä, vaikka ei leveästi eläkään.

Mä en ainakaan pidä onnistumisen mittarina sitä, pärjäänkö ilman hyväntekeväisyyttä vai en. Hyväntekeväisyyteen turvautumisessä ei ole mitään sen nolompaa kuin esim. asumistuen nostamisessa, mikä on ihan normaali osa pienituloisen elämää.

Kukin tavallaan, minulle se on onnistumisen mittari että itse keksin tavat pärjätä pienillä tuloillani.  Jos on rahaa tilillä noinkin paljon, sillä saa ruokaa paljon. Joillakin ei ole välttämättä mitään ja jos jää ilman lahjoitusruokia siksi että jonossa on edellä joku jolla olisi rahaa ostaa ruokansa, minusta se on väärin. Omantunnon kysymys siis.

Puskurirahasto on hyvä olla köyhälläkin, koska kenelle tahansa voi tapahtua jotain yllättävää josta selviäminen vaatii ylimääräistä rahaa. On typerää hakea apua vasta sitten, kun on käyttänyt viimeisetkin pennosensa, jos apua voisi saada jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omantunnon kysymys. Itse en menisi. Jätän ne ruoat sellaiselle joka oikeasti ei pärjää. Puskurirahasto minullakin ja sillä elän jos palkka ei riitä, sitä vartenhan se on. Haluan pärjätä omillani. Se tuo myös onnistumisen tunnetta, kun pärjää ilman hyväntekeväisyyttä, vaikka ei leveästi eläkään.

Mä en ainakaan pidä onnistumisen mittarina sitä, pärjäänkö ilman hyväntekeväisyyttä vai en. Hyväntekeväisyyteen turvautumisessä ei ole mitään sen nolompaa kuin esim. asumistuen nostamisessa, mikä on ihan normaali osa pienituloisen elämää.

Kukin tavallaan, minulle se on onnistumisen mittari että itse keksin tavat pärjätä pienillä tuloillani.  Jos on rahaa tilillä noinkin paljon, sillä saa ruokaa paljon. Joillakin ei ole välttämättä mitään ja jos jää ilman lahjoitusruokia siksi että jonossa on edellä joku jolla olisi rahaa ostaa ruokansa, minusta se on väärin. Omantunnon kysymys siis.

Kuka uskoo, että kaikki jossain hurstin jonossa olevat sadat ihmiset elää täysin ruoka-avun varassa? Varmasti suurin osa pystyisi hyvin ostamaan tarpeeksi ruokaa, jos nipistäisi jostain vähemmän tärkeästä. Ja ne jotka ei pysty saa/saisi varmasti tarvitsemansa ruuan tavalla tai toisella, riippumatta siitä kuinka paljon ihmisiä kaikille avoimeen leipäjonoon tulee.

Vierailija kirjoitti:

En. Mun haave on kasvaa itsenäiseksi, vastuulliseksi ja kypsäksi aikuiseksi.

Ymmärrän- Mutta toisaalta ei ole mitään erityisen sankarillista siinä, että kieltäytyy tarjolla olevasta avusta ja tuesta, jos sitä oikeasti kokee ja tuntee tarvitsevsansa. - Itse olen elänyt viime ajat säästöjeni turvin päätoimisena opiskelijana, jonka opintotuki aika on päättynyt. Luultavasti voisin saada harkinnan varaista toimeentulotukea, jos sellaista hakisin. Mutta, jotenkin sinisimäisesti ja kenties myös hieman naivina ja hölmönä olen jättänyt hakematta, koska uskottelen, että tällaisella "itse ruoskinnalla" saan vielä jo venähtäneet opintoni valmiiksi. Ja, että mihin lie "tarkkaliulistalla" joutuisin jos lähtisin hakemaan itselleni nyt harkinnan varaisat toimeentulotukea tms. Omaa kokemusta minulla ei ole, mutta hämmentää kun osa antaa ja ylläpitää mielikuvaa, että tukia saa kuka vain kunhan vain hoksaa ja pyytää. En usko alkuunkaan, että se olisi näin helppoa aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mun haave on kasvaa itsenäiseksi, vastuulliseksi ja kypsäksi aikuiseksi.

Ymmärrän- Mutta toisaalta ei ole mitään erityisen sankarillista siinä, että kieltäytyy tarjolla olevasta avusta ja tuesta, jos sitä oikeasti kokee ja tuntee tarvitsevsansa. - Itse olen elänyt viime ajat säästöjeni turvin päätoimisena opiskelijana, jonka opintotuki aika on päättynyt. Luultavasti voisin saada harkinnan varaista toimeentulotukea, jos sellaista hakisin. Mutta, jotenkin sinisimäisesti ja kenties myös hieman naivina ja hölmönä olen jättänyt hakematta, koska uskottelen, että tällaisella "itse ruoskinnalla" saan vielä jo venähtäneet opintoni valmiiksi. Ja, että mihin lie "tarkkaliulistalla" joutuisin jos lähtisin hakemaan itselleni nyt harkinnan varaisat toimeentulotukea tms. Omaa kokemusta minulla ei ole, mutta hämmentää kun osa antaa ja ylläpitää mielikuvaa, että tukia saa kuka vain kunhan vain hoksaa ja pyytää. En usko alkuunkaan, että se olisi näin helppoa aina. 

Et saisi toimeentulotukea niin kauan kuin sulla on säästöjä, mutta asumistukea voisit saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mun haave on kasvaa itsenäiseksi, vastuulliseksi ja kypsäksi aikuiseksi.

Ymmärrän- Mutta toisaalta ei ole mitään erityisen sankarillista siinä, että kieltäytyy tarjolla olevasta avusta ja tuesta, jos sitä oikeasti kokee ja tuntee tarvitsevsansa. - Itse olen elänyt viime ajat säästöjeni turvin päätoimisena opiskelijana, jonka opintotuki aika on päättynyt. Luultavasti voisin saada harkinnan varaista toimeentulotukea, jos sellaista hakisin. Mutta, jotenkin sinisimäisesti ja kenties myös hieman naivina ja hölmönä olen jättänyt hakematta, koska uskottelen, että tällaisella "itse ruoskinnalla" saan vielä jo venähtäneet opintoni valmiiksi. Ja, että mihin lie "tarkkaliulistalla" joutuisin jos lähtisin hakemaan itselleni nyt harkinnan varaisat toimeentulotukea tms. Omaa kokemusta minulla ei ole, mutta hämmentää kun osa antaa ja ylläpitää mielikuvaa, että tukia saa kuka vain kunhan vain hoksaa ja pyytää. En usko alkuunkaan, että se olisi näin helppoa aina. 

Et saisi toimeentulotukea niin kauan kuin sulla on säästöjä, mutta asumistukea voisit saada.

Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi saadakaan, jos ati, kuten minulla on säästöjä-  Se mikä on mielestäni kestämätön tilanne on, kun osalle toimeentulotuesta on muodostunut pysyvä ja lähes ellei aina toimeentulon lähde. - Toki ymmrrän, että elämäntilanteet ja asemat vaihtelee. Mutta jos toimeentulotuki on pitkään tai toistaiseksi, jokun teveen ja niin henkisesti kuin fyysisesti olevan ainoa tai lähes toimeentulon lähde, eikä esimerkiksi palkka tai yrittäjätulo, niin jokin on pielessä.