Kyvyttömyys tunnistaa henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta on läsnä koko ajan. Se on raivoamista, mitätöintiä, haukkumista, rajoittamista ja kontrollointia, gaslightingia, kyseenalaistamista. Se musertaa käsityksen omasta itsestä vähitellen kokonaan, itsetunto kutistuu minimiin ja elämänhalu katoaa. Henkinen väkivalta myös yleensä etenee fyysiseen väkivaltaan.

Kuitenkaan mikään yhteiskunnan taho turvakodin ammattilaisia lukuunottamatta ei tunnista henkistä väkivaltaa. Poliisi haluaa vankkoja todisteita (hakkaaminen sairaalaan). Poliisi kuittaa sadatkin haukkuvat tekstiviestit ja sähköpostit vain turhautuneen miehen normaaliksi reaktioksi. Kun lapsi puhuu peloista, ahdistukista ja isän häneen kohdistamasta kohtelusta ei kukaan ole kiinnostunut ja lastensuojelukin lopettaa viimeistään siihen, kun isä sanoo, ettei pidä paikkaansa, lapsi on vain aivopesty häntä vastaan (vieraannutus).

Miten poliisin, perheneuvolan, lastensuojelun, lakimiehen, tuomarin saisi ymmärtämään mistä on kysymys? Miten voi saada turvallisen elämän takaisin? Jos on joskus ollut patologisen valehtelijan, hyväksikäyttäjän ja loisijan uhri, niin sitä joutuu olemaan kunnes kuolee?

1.12. 2019 voimaantullut laki lapsen huollosta velvoittaa huoltajan suojelemaan lasta myös henkiseltä väkivallalta ja muulta kaltoinkohtelulta. Miten tätä voi tehdä, kun ei kukaan osaa tunnistaa henkistä väkivaltaa sitä huoltajaa lukuun ottamatta?