Olenko epäreilu?

Takana jo pitkä liitto, joka on toiminut jotenkuten tähän asti. Mutta nyt alkaa mitta olla lopullisen täynnä ja mies ei muutu; on sanomut jo vuosia sitten että ei minua miellyttääkseen tee mitään eikä tosiaankaan tee. Lapset on nyt 19 ja 16 ja olen päättänyt sinnitellä siihen asti että nuorempi saa kirjoitukset tehtyä. (Tai ehkä esikoinen jos nyt kertakaikkiaan en enää kestä puolta vuotta enempää.)

Mikä sitten mättää? Se, että omasta mielestäni teen ”kaiken” eikä kukaan muu perheessä eväänsä liikuta ilman raivoamista. Hoidan ostokset, siivouksen, synttärit, lomamatkat, pakkaamisen, purkamisen, sukulaiset, kummilapset, järjestelyt, kierrätyksen jne. Siivoan, järjestän, hoidan ja sumplaan kaiken aikaa ja joka suuntaan, mies istuu talvi-illat telkkarin ääressä ja kesät puuhastelee autotallissa. Teinit tekee mitä tykkää

Mies ja teinit saattaa joskus laittaa ruokaa mutta lähinnä pakastepizzaa tai muuta pakkasesta uuniin siirrettävää + kesällä grillata. Perusruokaa eivät suostu syömään eivätkä vihanneksia muutenkaan. Voin ihan rauhassa tehdä salaatin ja syödä sitä yksin kunnes loput on pakko heittää pois. Ruoka-ajat on muiden mielestä silloin kun on nälkä, minun mielestäni ne pitäisi olla säännölliset ja suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Ja pitäisi syödä terveellisesti ja monipuolisesti eikä herkkuruokaa joka päivä. Aikani jaksoin tapella tästä enemmän, nyt en enää jaksa/ viitsi. Kun ei se tappelulla muuksi muutu.

Mies ei kestä yhtään kiukuttelua mutta ei myöskään ole valmis mihinkään keskusteluun. Ja vielä vähemmän muuttamaan mitään. Kotitöistä ja kotiruoasta on tapeltu varmaan alusta asti, välillä enemmän ja välilä en vaan jaksa. Minä tienaan enemmän - suurimman osan suhteesta näinin- ja mulla on varallisuutta enemmän joten senkään suhteen en ole mitään velkaa. Ainoa paska on ettei ole avioehtoa eli erossa häviän puolet omista säästöistäni, joten siksikaan minulla ei ole akuutti kiire aloittaa eroa virallisesti.
Mies ärsyttää aina vaan enemmän ja varsinkin se, ettei näe mitään ympärillään. Ei roskia, jotka pitäisi viedä, ei pölyä, joka pitäisi imuroida, ei pyykkiä, ei jätepaperia, ei mitään. Eikä löydä mitään mistään. Auto on likainen ja sotkuinen kunnes mulla menee hermo ja siivoan sen (omani pidän siistinä) jne. Minä hoidan sukulais- ja kaveripariskuntien kanssa yhteydenpidon. Ja mies valittaa milloin mistäkin ja seksin puutteesta viimeistään. Kun ei todellakaan kiinnosta!

Kuinka väärin on jaksaa vielä puoli vuotta tai kolme vuotta tätä teatteria?