Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joiden perheessä on pass.aggre mielensäpahoittaja?
30.12.2019 |
Joulu meni mielestäni mukavasti perheen kesken. Sain nyt kuitenkin joulun jälkeen eräältä perheenjäseneltäni listan, että mikä kaikki oli häntä v*tuttanut koko viikon aikana ja mitä kaikkea olin tehnyt itse väärin tai joko mieheni. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu, mutta tällä kertaa tuli sellaisena yllätyksenä, että aloin jopa itkemään. Reaktiostani loukkaannuttiin tietenkin verisesti, kuten yleensäkin on tapana. Oletan, että olisi tarkoitus kuunnella sitä haukkumista ilomielin, sillä kaikki muut reaktiot yleensä koetaan loukkaavina ja alkaa se loputon "tän takia en koskaan sano jos loukkaannun jostain"-valitus.
En viitsi alkaa kirjoittamaan listaa kaikesta, mitä nyt oli mennyt pieleen, mutta esimerkkinä käynee sellaiset asiat, kuten oli ostanut kakun ja tätä olisi pitänyt kiitellä vuolaammin kuin perinteiset kiitokset sillä hetkellä. Lämmitimme saunaa liian kauan kahdestaan (harrastimme samalla myös seksiä, mutta sitä nyt olisi ollut järjetöntä mainita selitykseksi), mieheni vitsaili koiramme ruokinnasta, vietimme liikaa aikaa kahdestaan mieheni kanssa (menimme juuri naimisiin ja tämä joululoma oli ensimmäinen kerta kahteen kuukauteen kun oli yhteistä aikaa), emme jaksaneet katsoa koko TSH-trilogiaa putkeen parin sukulaisen kanssa (eivät itsekään katsoneet), jne jne.
Jopa se, että kävimme kaupassa yhtenä päivänä ja kysyin erikseen, mitä sieltä tarvitsisi, oli tehty väärin, koska minulle kerrottiin, että juustoa on tarpeeksi niin emme sitä ostaneet. Olisi pitänyt kuulemma silti ostaa.
Lista oli oikeasti loputon. Oli väärin, että vietimme niin paljon aikaa mieheni kanssa kahdestaan (pari tuntia iltapäivisin saunan lämmityksessä) SEKÄ vietimme liikaa aikaa kaikki porukassa (?!). Luulin, että kerrankin joulu oli mennyt mukavasti ja nautin erityisesti pitkän ajan jälkeen mahdollisuudesta viettää aikaa myös mieheni kanssa kahdestaan, mutta kiva kuulla jälkikäteen, miten hirveää oli ollut meidän takiamme.
Tätä tarinaa nyt voisi jatkaa ikuisuuksia, mutta tuli vain mieleen, että kuinka tyypillistä tällainen on? Olen elämäni aikana tottunut siihen, että aina on kaikki väärin minussa, mutta nyt tuli jotenkin puskista, että millainen KAIKKI...
Kommentit (15)
Joo ei tollasten kanssa kannata olla edes tekemisissä, usko mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites olis lisää kiukaan lämmityatä ja koko ikävä tapaus unohtuu?
🤭
Ihan hyvä idea tässä vaiheessa.
Äitini on juuri tollanen, pidän välit etäisinä koska ei se muutu ikinä toisenlaiseksi. AINA on jotain pielessä kaikissa muissa.
Tuo tyyppihän on suvussa, ei perheessä. Pullauta ulos elämästäsi jos ei osaa käyttäytyä.
Palauttaisin listan ja sanoisin ettei kiinnosta hevon helevettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitä on tällainen, on tosi uuvuttavaa ja raskasta. Yritän vältellä parhaani mukaan yhteydenpitoa häneen, mutta ihan kokonaan en voi laittaa välejä poikki.
Mikä tällaisen ihmisen se oikea ongelma onkaan? Että miksi kokee tarpeelliseksi kyykyttää ja kettuilla ihan mistä vaan, ja aina vaan uudelleen.
Meilläkin oli hyvä joulu, jonka hän onnistui pilaamaan sitten viime metreillä, tai no, yritykseksi se oikeasti jäi, sillä me emme enää jää märehtimään äitini sanoja kuin sen hetken, sitten paiskaamme koko daamin mielestämme pakkaseen.
Ei taida olla kaikki muumit laaksossa :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita sinä samanlainen lista tälle perheenjäsenelle. Kai siinäkin jotain, mikä ottaa päähän, jos oikein alkaa ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitä on tällainen, on tosi uuvuttavaa ja raskasta. Yritän vältellä parhaani mukaan yhteydenpitoa häneen, mutta ihan kokonaan en voi laittaa välejä poikki.
Mikä tällaisen ihmisen se oikea ongelma onkaan? Että miksi kokee tarpeelliseksi kyykyttää ja kettuilla ihan mistä vaan, ja aina vaan uudelleen.
Meilläkin oli hyvä joulu, jonka hän onnistui pilaamaan sitten viime metreillä, tai no, yritykseksi se oikeasti jäi, sillä me emme enää jää märehtimään äitini sanoja kuin sen hetken, sitten paiskaamme koko daamin mielestämme pakkaseen.
Mun äiti myös. Oon miettinyt monesti että onkohan se normaali, koska se on aina jostakin vihainen ja ihan tajuttoman passiivis-aggressiivinen, eli pitää mykkäkoulua varmaan hautaansa saakka joidenkin kohdalla. Jos sille yrittää joskus jostakin kertoa, että se loukkasi mua niin se suuttuu siitä ja alkaa itkemään ja aloittaa mykkäkoulun. Aina. En voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käly teki minulle vastaavanlaisen avautumisen sähköpostilla. Saatiin hyvät naurut ja mainio syy olla erossa mokomasta kahelista. Aina jos anoppi mainitseekin sen nimen, alan puhua listasta ja nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitä on tällainen, on tosi uuvuttavaa ja raskasta. Yritän vältellä parhaani mukaan yhteydenpitoa häneen, mutta ihan kokonaan en voi laittaa välejä poikki.
Mikä tällaisen ihmisen se oikea ongelma onkaan? Että miksi kokee tarpeelliseksi kyykyttää ja kettuilla ihan mistä vaan, ja aina vaan uudelleen.
Meilläkin oli hyvä joulu, jonka hän onnistui pilaamaan sitten viime metreillä, tai no, yritykseksi se oikeasti jäi, sillä me emme enää jää märehtimään äitini sanoja kuin sen hetken, sitten paiskaamme koko daamin mielestämme pakkaseen.
Mun äiti myös. Oon miettinyt monesti että onkohan se normaali, koska se on aina jostakin vihainen ja ihan tajuttoman passiivis-aggressiivinen, eli pitää mykkäkoulua varmaan hautaansa saakka joidenkin kohdalla. Jos sille yrittää joskus jostakin kertoa, että se loukkasi mua niin se suuttuu siitä ja alkaa itkemään ja aloittaa mykkäkoulun. Aina. En voi käsittää.
Mun äiti on saman tyyppinen. Ei onneksi niinkään lapsilleen mutta tuntuu että koko muulle suvulle kyllä. Märehtii kymmeniä vuosia vanhoja asioita ja kokemiaan vääryyksiä. On paha suustaan ja muutenkin päästelee järkyttäviä sammakoita niin että välillä hävettää hänen puolestaan. Kokee oikeudekseen sanoa _ihan joka asiasta_. Ei ole enää väleissä oikein kenenkään kanssa kun on polttanut sillat lopullisesti, mitä vanhemmaksi tulee sitä pahemmaksi menee.
Hahahaha mun äiti loukkaantui aikoinaan verisesti siitä, etteivät minun hääni olleet suunniteltu niin, että hän olisi huomion keskipisteenä. Siis mieti. Äitini loukkaantui siitä ettei ollut jonkun toisen henkilön häiden keskipisteenä suunnitellusti. Näitä narsisteja riittää, kannattaa pistää välit poikki, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitä on tällainen, on tosi uuvuttavaa ja raskasta. Yritän vältellä parhaani mukaan yhteydenpitoa häneen, mutta ihan kokonaan en voi laittaa välejä poikki.
Mikä tällaisen ihmisen se oikea ongelma onkaan? Että miksi kokee tarpeelliseksi kyykyttää ja kettuilla ihan mistä vaan, ja aina vaan uudelleen.
Meilläkin oli hyvä joulu, jonka hän onnistui pilaamaan sitten viime metreillä, tai no, yritykseksi se oikeasti jäi, sillä me emme enää jää märehtimään äitini sanoja kuin sen hetken, sitten paiskaamme koko daamin mielestämme pakkaseen.
Mun äiti myös. Oon miettinyt monesti että onkohan se normaali, koska se on aina jostakin vihainen ja ihan tajuttoman passiivis-aggressiivinen, eli pitää mykkäkoulua varmaan hautaansa saakka joidenkin kohdalla. Jos sille yrittää joskus jostakin kertoa, että se loukkasi mua niin se suuttuu siitä ja alkaa itkemään ja aloittaa mykkäkoulun. Aina. En voi käsittää.
Mun äiti on saman tyyppinen. Ei onneksi niinkään lapsilleen mutta tuntuu että koko muulle suvulle kyllä. Märehtii kymmeniä vuosia vanhoja asioita ja kokemiaan vääryyksiä. On paha suustaan ja muutenkin päästelee järkyttäviä sammakoita niin että välillä hävettää hänen puolestaan. Kokee oikeudekseen sanoa _ihan joka asiasta_. Ei ole enää väleissä oikein kenenkään kanssa kun on polttanut sillat lopullisesti, mitä vanhemmaksi tulee sitä pahemmaksi menee.
Mun äiti myös pahenee tämän tautinsa kanssa ikääntyessään, ehkä se kuuluu asiaan? Olen muutamia kertoja yrittänyt ottaa puheeksi tän asian, mutta todella nopeasti itkahdetaan ja todetaan, että kyllä teidän on parempi ilman mua yms. Mielessäni totean aina, että niin tosiaan olisi. Kunpa mulla olisi edes yksi sisarus... Mun äiti ei tule toimeen kunnolla enää siskonsakaan kanssa, molemmissa kun on vähän tätä samaa vikaa :D
Ai luoja , kun ollaan paikassa, missä nämä molemmat tyrannittaret ovat :O :O me otamme sen jo ihan viihteenä. Molemmat liioittelevat sanomisiaan ja tekemisiään, puhumattakaan muiden sanomisista tai tekemisistä.
Mä tiedän olevani hyvä perimään näitä ikäviä vikoja, mutta mä teen todella paljon työtä sen eteen, että pidän suuni kiinni, enkä lyttää muita. Eikä se ihan aina helppoa olekaan. Olisi kyllä kiva tietää, miksi olemme tällaisia, sillä en minä mielestäni mikään itse ilkimys ole, mutta jostain se ilkeys yrittää tulla pääosaan, vaan en anna sille sitä valtaa.
Alue: Aihe vapaa
Mites olis lisää kiukaan lämmityatä ja koko ikävä tapaus unohtuu?
🤭