Päsmäröitkö? ("neuvot", "autat" jne olet jatkuvasti kertomassa mielipidettäsi?)

Joskus päsmäri on mies, mutta 95%:ssä tapaamistani tapauksista se on ollut nainen. Ei katso myöskään sosioekonomista taustaa, vaan on sellainen hölmömpi yksinkertaistava nainen joka suuttuu helposti ja on neuroottinen.

 

Vierailija kirjoitti:

Päsmäröijä on yleensä huonosta perheestä, lapsuus jossa on pitänyt ottaa ikätasoon nähden liikaa vastuuta koko ajan. Siksi on jo varhain kehittynyt pikkuaikuiseksi, jota yhteiskunnassa tiettyy pisteeseen ihaillaan. Sillä saa kannustusta, ja erehtyy luulemaan että ominaisuus olisi hyvä ja kadehdittava. Aikuinen ihminen, joka päsmäröi muita, on kuitenkin edelleen lapsuutensa vanki, se ahdistunut pikkutyttö tai -poika, joka yrittää ylläpitää järjestystä kaaoksessa. Päsmäröinti on lapsuuden ahdistuksen kanavointia.

Kun näen päsmäröintiä, menen siihen joskus säälistä mukaan. Annan aikuiselle hyvän olon, jonka hän saa kun neuvoo ja on äänessä yhdentekevissä asioissa tai sellaisissa, joista ei häneltä kysytty. Surullistahan se vain on.

Menet mukaan? Jos se vain on itsellesi myönnetty veruke koska et voi olla päsmäröimättä? 😆

Joo ja myönnän, minunkin kommentti oli sitä😄

Isosiskoni. Sietämätön päsmäröijä. Päsmäröi kaikkialla ja aina 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Joskus päsmäri on mies, mutta 95%:ssä tapaamistani tapauksista se on ollut nainen. Ei katso myöskään sosioekonomista taustaa, vaan on sellainen hölmömpi yksinkertaistava nainen joka suuttuu helposti ja on neuroottinen.

 

Minun tuntemani liikaa vastuuta ottava oli sosekonomisesti erinomaisesta taustasta. Hänestä ei vain pidetty huolta tai kukaan pitänyt huolta kodista. Lapsi yritti että perhe olisi "normaali".

On taas kerran aloittajalla ongelma, joka olisi helppo välttää olemalla edes vähän valikoiva oman seuransa suhteen.

Ehkä joku voi tulkita että päsmäröin. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja oletan, että jos joku kertoo minulle ongelmasta, niin hän haluaa minun näkökulmaani tai ratkaisuehdotustani siihen. Vaikka olen nainen, minun on vaikea käsittää naisellista tapaa haluta vain kuuntelijaa ja mukana myhäilijää, ja että konkreettisten ehdotusten antaminen on "päsmäröintiä".

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku voi tulkita että päsmäröin. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja oletan, että jos joku kertoo minulle ongelmasta, niin hän haluaa minun näkökulmaani tai ratkaisuehdotustani siihen. Vaikka olen nainen, minun on vaikea käsittää naisellista tapaa haluta vain kuuntelijaa ja mukana myhäilijää, ja että konkreettisten ehdotusten antaminen on "päsmäröintiä".

Päsmäröijä neuvoo ja auttaa vaikka toinen ei kertoisi hälle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku voi tulkita että päsmäröin. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja oletan, että jos joku kertoo minulle ongelmasta, niin hän haluaa minun näkökulmaani tai ratkaisuehdotustani siihen. Vaikka olen nainen, minun on vaikea käsittää naisellista tapaa haluta vain kuuntelijaa ja mukana myhäilijää, ja että konkreettisten ehdotusten antaminen on "päsmäröintiä".

Tuohan on ihan ok, mutta jotkut ovat sellaisia, että neuvovat vaikkei kysytä ja ovat äänessä aina.

Kotikasvatusta on heiltä jäänyt saamatta.

Just mietin tässä, että kuinka jaksaa työparin kanssa joka päsmäröi vaikkavtyöt sujuvat hyvin ilman asioihin puuttumista.

Itse koen, että tällainen päsmäröijä vaatii käytöksellään huomiota. Eli pelkkä työntekemisen ei kiinnosta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku voi tulkita että päsmäröin. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja oletan, että jos joku kertoo minulle ongelmasta, niin hän haluaa minun näkökulmaani tai ratkaisuehdotustani siihen. Vaikka olen nainen, minun on vaikea käsittää naisellista tapaa haluta vain kuuntelijaa ja mukana myhäilijää, ja että konkreettisten ehdotusten antaminen on "päsmäröintiä".

Päsmäröijä neuvoo ja auttaa vaikka toinen ei kertoisi hälle mitään.

Minä tunnen yhden, joka ei ymmärrä sitä että ihmisen psyykeeseen kuuluu myös prosessointi, eikä ratkaisut. Ihan kuin joka toinen ongelma EI olisi ratkaistavissa omin neuvoin. "Syön liikaa, nukun liian vähän, liikun liian vähän, mulla on huono tyyny". Minulla on yksi tuttu jonka kanssa tälläisia ei voi mainita, kun lähden sitten tulostettujen ohjeiden, linkkien ja viestien ja puhelinnumeroiden ja alekuponkien kanssa kotiin, olo on ihan turpiinvedetty.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku voi tulkita että päsmäröin. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja oletan, että jos joku kertoo minulle ongelmasta, niin hän haluaa minun näkökulmaani tai ratkaisuehdotustani siihen. Vaikka olen nainen, minun on vaikea käsittää naisellista tapaa haluta vain kuuntelijaa ja mukana myhäilijää, ja että konkreettisten ehdotusten antaminen on "päsmäröintiä".

Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että joku toivoo kuuntelijaa.

Voisitko yrittää laajentaa ajattelutapaasi: ihminen voi tarjota sekä myötätuntoa että konkreettisia neuvoja. Eikä niitä neuvoja tarvitse tyrkyttää tai esittää päsmäröivään tyyliin.

Kyllä. Minulle maksetaan siitä, tosin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus päsmäri on mies, mutta 95%:ssä tapaamistani tapauksista se on ollut nainen. Ei katso myöskään sosioekonomista taustaa, vaan on sellainen hölmömpi yksinkertaistava nainen joka suuttuu helposti ja on neuroottinen.

 

Minun tuntemani liikaa vastuuta ottava oli sosekonomisesti erinomaisesta taustasta. Hänestä ei vain pidetty huolta tai kukaan pitänyt huolta kodista. Lapsi yritti että perhe olisi "normaali".

Eksäni oli tuollainen. Hän oli luonteeltaan työteliäs suorittaja ja oli aina ratkomassa muidenkin asioita, vaikka ei olisi edes pyydetty. Välillä hän selvästi rasittui tästä ja suuttui autettavalle - vaikka autettava ei olisi edes pyytänyt apua itse.

Olen miettinyt joskus, että eksälleni tyypillinen auttamishalu ei ollut peräisin empatiakyvystä vaan jonkinlaisesta pakonomaisesta velvollisuudentunnosta. Mukana oli myös kontrollinhalua ja päällepäsmäröintiä.

Hänen vanhempansa olivat eronneet ja vaikuttivat jokseenkin tunnekylmiltä ihmisiltä.

Aloituksen kiinnostavuutta vähensi se, että ruvettiin siinä vääntämään jotain keittiöpsykologisia selityksiä ilmiölle. Jotka ovat vääriä. Luonnehan se ratkaisee paljon, minkälainen ihmisestä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus päsmäri on mies, mutta 95%:ssä tapaamistani tapauksista se on ollut nainen. Ei katso myöskään sosioekonomista taustaa, vaan on sellainen hölmömpi yksinkertaistava nainen joka suuttuu helposti ja on neuroottinen.

 

Minun tuntemani liikaa vastuuta ottava oli sosekonomisesti erinomaisesta taustasta. Hänestä ei vain pidetty huolta tai kukaan pitänyt huolta kodista. Lapsi yritti että perhe olisi "normaali".

Eksäni oli tuollainen. Hän oli luonteeltaan työteliäs suorittaja ja oli aina ratkomassa muidenkin asioita, vaikka ei olisi edes pyydetty. Välillä hän selvästi rasittui tästä ja suuttui autettavalle - vaikka autettava ei olisi edes pyytänyt apua itse.

Olen miettinyt joskus, että eksälleni tyypillinen auttamishalu ei ollut peräisin empatiakyvystä vaan jonkinlaisesta pakonomaisesta velvollisuudentunnosta. Mukana oli myös kontrollinhalua ja päällepäsmäröintiä.

Hänen vanhempansa olivat eronneet ja vaikuttivat jokseenkin tunnekylmiltä ihmisiltä.

Mä väitän, että siinä on ihan ahdistusta mukana, jos joutuu pidättäytymään siitä päsmäröinnistä.

Teen työkseni ongelmanratkaisua joten onneksi saan tämän "päsmäröinti" piirteen siellä tyydytettyä. Kun läheiset ystävät kertovat vaikeista haasteistaan elämässään, en ota kantaa vaikka mieli tekisi. Eipä tämä minunkaan elämä täydellistä ole, enkä osaa kaikkia omia ongelmiani ratkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen kiinnostavuutta vähensi se, että ruvettiin siinä vääntämään jotain keittiöpsykologisia selityksiä ilmiölle. Jotka ovat vääriä. Luonnehan se ratkaisee paljon, minkälainen ihmisestä tulee.

Ei kai se ihmeempää keittiöpsykologiaa ole, että jos tarpeistasi on huolehdittu niin uskallat luottaa ympäristöösi. Päsmäröinti ei ole kenenkään luonne. Taipumus neuvoa juu, mutta siksi käytinkin eri sanaa. Nämä ihmiset eivät lopeta, eivätkä koe että olisi parempi olla neuvomatta ja säilyttää hyvät välit. Päsmäröinti on patologista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku voi tulkita että päsmäröin. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja oletan, että jos joku kertoo minulle ongelmasta, niin hän haluaa minun näkökulmaani tai ratkaisuehdotustani siihen. Vaikka olen nainen, minun on vaikea käsittää naisellista tapaa haluta vain kuuntelijaa ja mukana myhäilijää, ja että konkreettisten ehdotusten antaminen on "päsmäröintiä".

Olen miettinyt tätä.

Mielestäni on mahdollista, että naista vähätellään, hänen ehdotuksiaan ei huomioida tai mielipiteitä kuunnella. Tämä voi edesauttaa päsmäriroolin muodostumista.

Kohtaan välillä työlämässä tuollaisia. Aluksi loukkaannuin, koska päsmäröinti tuntui oman ammattitaitoni väheksymiseltä. Olen vähitellen kuitenkin opetellut siihen, että annan juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joku syyhän tuollaiseen jatkuvan päsmäröintiin ja kontrolloimiseen on. Olen myös ajatellut, että joku lapsuuden trauma siinä täytyy olla taustalla. Mielestäni kuitenkin työnteko on helpointa ja sujuvinta toimivassa työyhteisössä, jossa jokainen luottaa toisten ammattitaitoon eikä kukaan komentele ja päsmäröi. Siinä mielessä päsmäröijien kanssa on raskasta tehdä töitä. Yhdessä työpaikassa työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta juuri yhden komentelijan takia. Esimiehet eivät tee asialle mitään, koska "se nyt vain on sellainen". Se kuitenkin vaikuttaa koko työporukan toimimiseen. On raskasta kaikille, jos työporukka menee uusiksi parin-muutaman kuukauden välein, eikä ehdi muodostua kunnolla toimivaa yhteisöä. 

Kotona välillä, muualla en. Olen kohtelias ihminen ja minulle on tärkeä noudattaa hyviä käytöstapoja, enkä kehtaisi päsmäröidä. Kotona välillä teen sitä, koska olenhan kaikkien alojen asiantuntija, ja jos en ole, niin selvitän asian itselleni ja sitten toisille. Tämä on kuitenkin todella raskasta koska en voi luottaa siihen että muut hoitaisivat mitään asioita, vaan minun pitäisi aina itse olla hoitamassa. Osittain tämä johtuu tyhmästämiehestäni, joka mielellään vielä käyttää hyväkseen sitä ettei hänen tarvitse tehdä tai miettiä asioita, kun minä niin kätevästi teen sen. Tämä johtaa siihen että minä osaan järjettömän määrän kaikkea viemäreiden rakenteesta eri tapetointitekniikoihin, ja mieheni ei osaa oikein muuta kuin kolata pihaa ja keittää perunoita. Kehityn koko ajan, ja opin uutta, hän on jämähtänyt sohvalle kaukosäätimen kanssa, kun ei millään viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä päsmäröijien kanssa on raskasta tehdä töitä. Yhdessä työpaikassa työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta juuri yhden komentelijan takia. Esimiehet eivät tee asialle mitään, koska "se nyt vain on sellainen". Se kuitenkin vaikuttaa koko työporukan toimimiseen. On raskasta kaikille, jos työporukka menee uusiksi parin-muutaman kuukauden välein, eikä ehdi muodostua kunnolla toimivaa yhteisöä. 

Tämähän on johtamiskysymys. Ja tuossa tilanteessa ilmeisesti ei ymmärretä, että kun tulee uusia, jotka eivät vielä ihan osaa hommiaan, vanhempi työntekijä jää tuohon pomottajan rooliin, koska kokee olevansa vastuussa, että homma toimii. Ilmeisesti tuossa tilanteessa se esimies ei tee niitä käytännön töitä eikä osaa ohjeistaa ja puuttua niihin, joten kuormitus menee sille "päsmäröijälle"? Sillä tavoin kierre on valmis. Asiaan voisi puuttua niin, että perehdytetään kunnolla, perehdytysvastuu ei ole tuolla työntekijällä, josta tulee "päsmäröijä".