Lue keskustelun säännöt.
Hallitseva vaikea parisuhde, neuvoja
30.12.2019 |
Viime aikoina minusta on tuntunut että pitäisi erota. Suhteessa on merkkejä jotka eivät tunnu täysin normaaleilta.
Mielestäni puolisoni on todella hallitseva mutta aina kun asiasta yritän aloittaa keskustelua, hän jotenkin tekee asiani tyhjäksi. Keskustelu asiasta ei onnistu vaan puolison reaktio on kuin väittäisin mustaa valkoiseksi, kun yritän puhua asiasta.
Omia hälytyskelloja soittaa seuraavat asiat:
- puoliso sanoo jotain ja sitten väittää ettei ole sanonut.
-puoliso päättää aikataulut : siis jos olemme yhdessäkin sopineet aikataulun X, hän ilmoittaa samana päivänä miten en ole valmis monta tuntua aiemmin koska olikin sovittu aika Y ja minä muistan vain väärin
- jos asiasta ei ole sovittu viestissä kirjallisesti, käytännössä puoliso voi aina päättää mitä on sovittu. Tässäkin vedotaan minun huonoon muistiin tai siihen etten kuunnellut.
- hyvin monesti puoliso puhuu niinkuin minun tekemäni tai sanomani asia saa hänessä aikaan reaktion, negatiivisen yleensä. Siis aivan kummallisissa tilanteissa minun toiminnastani seuraa jokin syy hänen toiminnalleen. Jos asiasta ei tule riitaa, puoliso ainakin vitsailee siitä ”miten joutui taas tekemään X ja Y ” minun takia, tämä on outoa
- puoliso valehtelee ja liioittelee monissa asioissa. Yleensä valehtelee tekemisistään ja liioittelee saavutuksiaan. Hoitaa lapsiaan huonosti mutta väittää hoitavansa hyvin esimerkiksi.
- huutaa lapsilleen, tähän en enää puutu koska suuttui minulle alkuun kun sanoin että ei tarvitse karjua. Olen antanut olla koska en jaksa riitaa / mykkäkoulua mikä seuraa
Suhde on vaikea koska puoliso kuitenkin jatkuvasti korostaa miten hemmottelee minua ja kohtelee minua niin hyvin ja ottaa minut huomioon joka asiassa. Ja tavallaan hän näin tekeekin mutta kohtelee muita huonosti. Suhteen alussa hän ei pitänyt minulle mykkäkoulua, suuttunut tai osoittanut mieltä mutta nykyään tekee niin. Mietin että tämä varmaan menee vaan huonompaan suuntaan tästä?
Koska nyt olen jo siinä tilanteessa että parempi etten sano mitään mielipidettä mihinkään puolison asiaan koska hän ottaa sen hyökkäyksenä. Joskus jo jokin ammatillinen tai poliittinen asia, mistä molemmat tiedämme työmme puolesta, voi olla sellainen ettei puoliso yksinkertaisesti suvaitse minun puhuvan asiasta. Jos hän kokee että hänellä on ns kaikki tieto eikä kaipaa lisää, hän hermostuu ja ei suoranaisesti huuda mutta ilmoittaa että nyt tästä ei keskustella. Jos jatkan keskustelua sanoakseni oman mielipiteen , seuraa huuto ja mykkäkoulu. Ja myöhemmin mahdollisesti henkevä puhe siitä miten loukkaan häntä koska puhun niinkuin hän olisi väärässä tai että hän ei tietäisi asioista (vaikka kyse ei ole siitä!).
Tekstini on hieman sekava.
Mutta olen todella hankalassa tilanteessa. Suhteemme aikana minulla todettiin yllättäen suht vakava sairaus jonka vuoksi olin sairauslomalla ja puoliso huolehti minusta. En tiedä alkoiko tämä epäterve valtasuhde silloin vai oliko se jo suhteen alussa mukana.
Itse olen miettinyt, että jos säästän vähän rahaa takuuvuokriin yms ja jos sitten eroaisin. Ahdistaa ja pelottaa, olen henkisesti jotenkin tosi huonossa jamassa ja tuntuu että jo päivä ilman huutamista kun puoliso on onnellinen, on lottovoitto ja helpotus. Jos menee yksi päivä että ei käydä keskustelua miten minä sanoin taas jotain väärää ja loukkaavaa, se on helpotus.
Ajattelin, jos kaikessa hiljaisuudessa pystyisin nyt valmistelemaan eroa riitelemättä niin saisin omaa itseluottamusta rakennettua takaisin. Nyt se on niin matalalla että koen etten kykene eroamaan.
Miltä tämä kaikki kuulostaa? Toivon asiallisia vastauksia.
Kommentit (18)
Gaslightingilta kuulostaa - googlaamalla lisätietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea valmistelemaan eroa. Toivottavasti saat lähteä turvallisesti. Toivottavasti uskallat lähteä. Saat varmaan kuulla, että et tule enää löytämään ketään toista. Narskulta kuulostaa tuo ukko.
Vierailija kirjoitti:
No asiallinen vastaus. Mies vaihtoon ja heti.
Kiitos tästä neuvosta.
Mutta mikä avuksi kun tuntuu etten kykene? Pelkään sitä syyllisyyden vyöryä mikä sieltä tulee. Ja miten en arvosta miestä ja kaikkea mitä hän voi antaa ja vuokseni tekee jne.
Tuntuu että en selviä. Ymmärrän että voin henkisesti huonosti kun koen näin. Tunnen toivottomuutta ja olen jotenkin niin loppu että ero tuntuu mahdottomalta.
Täällä on toinen samantyyppinen, tosin mustasukkaisuuden leimaama keskustelu käynnissä.
Vastasin siihen, mutta en usko aloittajan eroavan. Hänet hakataan varmasti ennen kuin hän lopettaa itsensä syyllistäminen tilanteesta. Tässä voi käydä samoin.
Sairautesi ja se, että hän huolehti sinusta oli osa hänen tekniikkaansa. Ensin täytyy uhri koukuttaa. Sinulle tuli upea olo välittämisen ja huolehtimisen kokemuksesta. Se ei vain ollut aitoa, mutta jotain, mihin hän voi tarvittaessa vedota ja josta sinulla on hyvä muistijälki.
Sinun täytyy lähteä. Et puhu mitään. Et esitä vaihtoehtoja. Lähdet, kun olet saanut asiat valmiiksi, tosin paras olisi, että lähdet jo nyt. Vaihdat numeron, etkä vastaa koskaan mihinkään. Et koskaan. Tosin hyvin harva uskoo, että tämä on ainoa keino koskaan saada oma elämä takaisin ja päästä eteenpäin.
Kerää takuuvuokrat ja lähde!
Elin itse aikoinaan samanlaisessa avoliitossa. Miehesi käytös ei edellytä että oikkuilulle olisi jokin "syy". Sellaiset ihmiset voivat saada kiksejä pelkästään siitä että pystyvät jollakin tavalla hämmentämään pakkaa.
Lähteminen on rankkaa sinun tilassasi olevalle ihmiselle. Älä lotkauta korvaasi, jos joku tässä ketjussa tai jossakin muualla kokee asiakseen epäillä sinua tai pöyristellä, miksi et ole lähtenyt jo aiemmin. Mutta pure hammasta, tee taustalla valmistelut uuden asunnon eteen ja lähde silti, vaikka olisitkin tällä hetkellä niin maahan poljettu, ettet osaa kuvitella itsellesi muunlaista tulevaisuutta tai oikeutta parempaan. Uskon, että olosi alkaa helpottaa nopeasti hyvin pian päästyäsi omaan rauhaan ja voidessasi vetää henkeä ja tarkastella maailmaa taas omista lähtökohdistasi käsin. Nykyinen elämäsi tappaa sinut ennemmin tai myöhemmin, fyysisesti tai henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et saisi jäädä kuuntelemaan sitä, miten hän haukkuu ja syyllistää. Lähdet niin, ettei hän huomaa. Etkä jätä mitään tietoa jälkeesi. Jos hän yrittää ottaa yhteyttä,et vastaa.
Et keksi syitä, miksi et voisi lähteä salaa, esim. että omaisuuttasi jää hänelle tms. Millään ei ole enää väliä, koska olet jo niin hajonnut.
Soita mielenterveyden kriisipuhelimeen. En muista numeroa, mutta löytynee helposti. Sieltä saa apua ja ohjataan eteenpäin.
Kriisipuhelin - keskusteluapua numerossa
09 2525 0111
Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja tuntuuko se ylivoimaiselta? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin joskus tyyppiä, jolla oli samanlaisia piirteitä. Kuulostaa erittäin tutulta tuo, että sanoi jotain ja jälkeenpäin kielsi sanoneensa. Ex myös valehteli paljon. Joistain asioista puhuminen oli kiellettyä, esim. minä en saanut puhua työstäni, koska se ei ollut hänestä kiinnostavaa - itse kuitenkin puhui ummet ja lammet omastaan ja valitti aina, millaisia idiootteja hänen työkaverinsa ovat. Minä en saanut puhua myöskään mistään sairauksistani tai vaivoistani. Jos mainitsin vaikka kärsiväni pääkivusta, hän otti sen jostain syystä loukkauksena. Ylipäätään en saanut puhua mistään, mitä olin tehnyt tai mikä minua kiinnosti: hän vähätteli kaikkia asioitani, ja monesti vähättely yltyi haukkumiseksi.
Haukkumismaratonit olivatkin oma lukunsa. Hän haukkui minua mm. tyhmäksi, idiootiksi ja jälkeenjääneeksi eikä tuntunut tajuavan ollenkaan, miksi se oli minusta loukkaavaa. Mielestään hänellä oli oikeus haukkua minua, mutta itse hän ei sietänyt edes aiheellista kritiikkiä.
Sain tarpeekseni, katkaisin välit ja estin hänet kaikissa sosiaalisissa medioissa. Tuollaisten tyyppien kanssa ei kerta kaikkiaan voi neuvotella yhtään mistään vaan välit on katkaistava ilman selityksiä. Teidän tilanteenne on toki mutkikkaampi, kun on yhteinen asunto ja perhettäkin, mutta sinun on pakko päästä tuosta tilanteesta pois.
Minusta muuten kuulostaa erittäin huolestuttavalta tuo, että mies huutaa lapsille etkä sinä uskalla puuttua siihen. Sinun on pakko lähteä! Mies on jo hyvinkin saattanut aiheuttaa jonkinlaista vahinkoa lapsille. Henkinen väkivalta on todella tuhoisaa, ja itsekin jollain tasolla oirehdin oman kokemukseni takia, vaikka pääsinkin lähtemään suht helposti. Pelkään jonkinlaista kostoa miehen puolelta, vaikka ei se kovin todennäköistä olekaan.
Tärkeintä on että teet päätöksen lähteä ja pysyy siinä. Uskot itseesi ja siihen että pystyt ja ansaitset parempaa. Itse lähdin. Vuosi sitten en olisi uskonut että olisin tässä tilanteessa missä nyt. Kaikki on mahdollista jos vain niin päättää. Vaikeuksia tulee mutta ei muuta kuin eteenpäin. Olen meinannut romahtaa monta kertaa mutta lasten vuoksi on jaksettava. Ja syyllistämistä tulee mutta siihen et kuole. Paskaa niskaan tulee mutta siihenkään ei kuole. Mun eksä sai kaikki vakuuttumaan siitä että minä olen se huono ja syyllinen kun lähdin ja sain kaikkien syyttelyt niskoille mutta kuinkas ollakaan, pari kk erosta ukolla jo uusi perhe. Mun syyllistäminen loppui onneksi siihen.
Ja lisään vielä että lähipiiristä tunnen myös useamman naisen jotka parisuhteessa kohtelevat miehiään edellä mainituilla tavoilla. Ja muutakin lähipiiriään ja mm työyhteisöjä. Meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin,että lapset eivät olisi yhteisiä, vaan miehen edellisestä suhteesta. Joka tapauksessa vuorovaikutus heihin on miehen puolelta myös tuhoisaa, mutta tätä ei mikään taho tule koskaan näkemään ja suojelemaan lasta:
Suomessa lähdetään aina siitä, että lapselle parasta on läheinen suhde ja yhteydenpito molempiin vanhempiin. Tämä väite kuitenkin pitää sisällään absurdin olettaman siitä, että vanhempi kykenee terveeseen vuorovaikutukseen. Sairaita ihmisiä kuitenkin on, ja myös heillä on lapsia. Näiltä ei lapsia suojella!
Samaa mieltä kuin muutkin: lähde! Hoida asiat tosiaan niin, että kaikki on hoidettu valmiiksi ja sitten vain lähdet, ei kannata alkaa selittämään mitään, tuollaisen ihmisen kanssa siitä ei kuitenkaan tule mitään. Se että mies systemaattisesti kohtelee kaikkia ihmisiä ympärillään huonosti on myös merkki siitä, että asiat eivät tule parantumaan, alat vasta nyt heräämään siihen todellisuuteen minkälainen ihminen kumppanisi oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista.
Olen viime aikoina ajatellut että en löytäisi enää ketään muuta ja olisin loppuelämäni yksin. Miehen lapset ja muu suku on ihania ihmisiä ja myös suvun puolesta olen kuullut paljon sitä miten ”teen miehelle niin hyvää” jne. Luulen että suku tietysti varmaan toivoo että joku kestäisi miestä katsella koska se on lapsillekin hyväksi.
Kuitenkin pari viime kuukautta ovat olleet sellaisia että olen jo hakenut työterveydestä keskusteluapua omaan jaksamiseen. Vasta nyt olen alkanut tajuta että suhde kuormittaa todennäköisesti todella paljon mistä syystä oireilen.
Ja ajatukseni ovat todella edenneet hyvin synkkiin paikkoihin. Minusta tuntui jossain vaiheessa että olisi helpompi jos kuolen, kuin että joudun eroamaan. Nämä ajatukset ovat minulle se suurin hälytyskello, että minun on pystyttävä eroamaan. Tiedän että olisin helpottunut ja rauhassa ja onnellinen jos eroaisimme. Vaikka olisin loppuelämäni yksin, mielummin niin kuin tässä stressissä missä elän nyt. Pahinta on se että en voi puhua tästä puolisolle koska hänen päässään tämä suhteemme todellisuus ei ole olemassa vaan hän kieltää kaiken.
Silti se ero tuntuu kuin minun täytyisi kiivetä vuorelle ilman voimia. Pelkään että jos henkinen stressi kasvaa enää, menetän työkykyni enkä halua sairauslomalle.
Minun pitää nyt alkaa säästää ja hiljaa valmistella eroa. Sitten hankin asunnon ja koitan hoitaa eron loma-aikana. Minulla ei ole onneksi paljon muutettavaa koska mitkään minun tavaroita eivät kelvanneet yhteiseen kotiin. Käytännössä omistan vain yhden huonekalun omien tavaroideni lisäksi joten muutto tulee olemaan helppo.
Eniten ahdistaa se syyllistäminen mitä sitten on luvassa. Mutta esimerkiksi se lapsille raivoaminen. Tunnen että olen huono ihminen koska lapset näkevät minut äitipuolena joka vain tuki isän raivoamista.
- aloittaja
Loma-aikana? Kesällä?
Sinun pitää päästä pois. Ja kyllä, syyllistämistä seuraa, mutta katkaiset kaikki välit.
Tiedätkö mitä minä aikanaan mietin? Ajattelin, että ilmaisen itseäni huonosti ja siksi mies ei ymmärrä miltä minusta tuntuu. Yritin vaikka mitä ja miten. Keskusteluapuakin. Lopulta ja etenkin luettuani paljon narsismista sekä psykoterapian jälkeen ymmärrän, että hän ei tajunnut eikä ollut keskusteluissa "samalla sivulla" koska
Tällaiset ihmiset eivät välitä. Eivät koskaan. Empatia nolla. Joskus on tunteita, muitakin kuin kateutta, katkeruutta,vihaa, inho, pettymystä, eli vaikka myötätuntoa, mutta se on näyteltyä tarpeen tai tilanteen niin vaatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loma-aikana? Kesällä?
Sinun pitää päästä pois. Ja kyllä, syyllistämistä seuraa, mutta katkaiset kaikki välit.
Tiedätkö mitä minä aikanaan mietin? Ajattelin, että ilmaisen itseäni huonosti ja siksi mies ei ymmärrä miltä minusta tuntuu. Yritin vaikka mitä ja miten. Keskusteluapuakin. Lopulta ja etenkin luettuani paljon narsismista sekä psykoterapian jälkeen ymmärrän, että hän ei tajunnut eikä ollut keskusteluissa "samalla sivulla" koska
Tällaiset ihmiset eivät välitä. Eivät koskaan. Empatia nolla. Joskus on tunteita, muitakin kuin kateutta, katkeruutta,vihaa, inho, pettymystä, eli vaikka myötätuntoa, mutta se on näyteltyä tarpeen tai tilanteen niin vaatiessa.
Tästäkin meillä on käyty itseasiassa keskusteluja. Minun kommunikointityylistä ja tavoista koska monesti tuntuu nimenomaan että mies ei ymmärrä. Niinkuin sanoin kun yritän keskustella se on kuin väittäisin mustaa valkeaksi, se on miehen suhtautuminen asiaan.
Ja sitten voi aina sanoa että minä ymmärsin väärin, minä muistan väärin, ei ole puhuttu, ei ole keskusteltu, olen käsittänyt väärin. Vähemmästäkin tulee hulluksi.
-aloittaja
Aloittaja. Voimia ja halaus näin aluksi. Et voi odottaa kesään koska nyt olet jo noin huonossa kunnossa mikä on kuntosi puolen vuoden päästä? Tuollaiseen suhteeseen tulee melkein väistämättä fyysinen väkivalta mukaan jossain vaiheessa. Voit olla jo kuollut kesällä jos jäät. Heti kun mahdollista ja on turvallista lähde lähimpään turvakotiin. Pakkaa vain pakolliset asiat kuten lompakko passi yms mukaan. Älä sano missään nimessä mitään aikeistasi vaan lähde salaa. Turva kodista käsin voit viranomaisten kanssa hoitaa asiasi kuntoon. Pelasta itsesi, olet sen arvoinen
Piti vielä kertoa mitä näin lapsena metrossa, muistan sen näyn vieläkin 40v
Matkustin metrossa äitini kanssa ja vastapäätä istui iäkäs pariskunta ja miehellä oli sellainen kävelykepin näköinen keppi missä oli sellainen piikki päässä. Ainakun tämä vanha rouva liikahtikin niin mies napautti sillä kepillä lattiaan. Miehestä oikein huokui ilkeys ja pahuuskin ja vanha rouva oli kumara erittäin surullisen ja ahdistuneen näköinen. Se oli järkyttävää. En haluaisi kenellekään samaa kohtaloa. Pakene ap.
Minä lähdin vasta sitten, kun miehen isä otti yhteyttä minuun. Hän kertoi minkälainen mies oikeasti oli vuosikaudet ollut ja on. Minulle hän oli valehdellut käytännössä kaikesta. Mies mm. syytti minua provosoinnista. Ennen minua hän ei kuulemma ollutkoskaan edes huutanut ja oli siksi itsekin huolissaan omista, päivittäisistä raivareistaan jotka minä sain aikaan.
Isä kertoi näistä ja paljosta muustakin. Olin järkyttynyt, koska tajusin, että vaikka muuttuisin miten ei elämästä koskaan tulisi rauhaisaa ja hyvää kuten alussa. Toisaalta ymmärsin olleeni vaistojeni kanssa aina oikeassa.
Lähdin turvakotiin. Vielä nytkin 10 vuoden jälkeen viha ja kostonhimo seuraavat minua. Silti lähteminen oli ainoa oikea ratkaisu. Yhteiskunnan tarjoama turva eron jälkeiseen vainoon on kuitenkin todella vähäistä. Joten pyri lähtemään jälkiä jättämättä.
No asiallinen vastaus. Mies vaihtoon ja heti.