Elämäni isoin virhe ALZHEIMER-äiti kotonani.

Varmasti raskasta.

Pitäisi tarkistaa lääkitystä. Nuo käytöshäiriöt voisi saada pois jollain lääkkeellä. Käytätte lääkärissä häntä.

Ota yhteyttä kunnan palveluneuvojaan, tai millä nimikkeellä nyt teidän kunnassanne vanhusten palveluita hoidetaan, löytyy varmaan nettisivuilta. Joillakin voi olla niin kovat käytösoireet, ettei hoito onnistu kotioloissa. (Kannattaa muuten tutustua Tunteva- / validointimenetelmään) En usko että äitisikään haluaisi että lapsenlapselleen tulee sellaiset muistot mummon viimeisistä vuosista että mummoa täytyy pelätä. Voimia.

Omaishoitajuus on todella raskasta. Aggressiivisuus, epäluuloisuus ja persoonallisuuden muutokset ovat perusjuttuja muistisairaalla. On OK myös luovuttaa, jos järjestely ei palvele ketään. Hoitokodissakin voi vierailla usein.

Onneksi saamme hänet vuoden alusta mukaan päivätoimintaan muutamaksi tunniksi kerrallaan arkisin.

Äitini karkailee, kun silmä välttää. Ulko-oveen piti laittaa lukko niin korkealle, ettei ylety avamaan. /Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tarkistaa lääkitystä. Nuo käytöshäiriöt voisi saada pois jollain lääkkeellä. Käytätte lääkärissä häntä.

Sitten joku ulisee, että vanhukset turrutetaan epäinhimillisrsti lääkkeillä.

Mikset vaan laita äitiäsi hoitokotiin? Ei ole lapsillekaan sopivaa, että joutuvat omassa kodissaan kaartamaan mummoa, eikä heille varmasti jää hänen viimeisistä elinvuosista mukavaa muistoa hänestä. Toisekseen pidemmän päälle tuo käy raskaaksi kun alzheimer etenee ja kerta tilanne on jo nyt tuo.

Hoitokodissa äitisi on ympäri vuorokautisessa valvonnassa ja hänen tilanteet muutoksia seurataan. Ja tietenkin siellä voi käydä vaikka päivittäin vierailemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tarkistaa lääkitystä. Nuo käytöshäiriöt voisi saada pois jollain lääkkeellä. Käytätte lääkärissä häntä.

Sitten joku ulisee, että vanhukset turrutetaan epäinhimillisrsti lääkkeillä.

Antaa ulista. Hoitajan ei tarvitse ottaa turpaan vaikka joku olisi tarpeeksi topakassa kunnossa niin tekemään. Ei vaan, kyllä sillä sairaallakin on huono olla, kun joutuu toisia lyömään. Pää prakaa.

Niin se on, se rakas ihminen vähitellen kuolee pois, vaikka ruumis haahuilee vielä pystyssä.

Puolisoni oli lapsi, kun kun hänen vanhempsnsa meni pdykoosii, eikä siitä toivuttuaan enää ollut sama, turvsallinen aikuinen kuin ennen.

Nyt, vanhetessaan hän on aina vain ilkeämpi ja edittää marttyytia, jota hänenestä huolehtivat lapsensa riistävät ja halventavat.

Elämän kauneus vaatii kyllä välillä kovasti mielikuvitusta ja poikkeavaa värisilmää.

Muista pitää itsestäsi, perheestäsi ja parisuhteestakin huolta. Halaukset sulle.

En kestäisi hetkeäkään.

Myötätuntoni.

Äidilläni sama sairaus ja on hoitokodissa.

Ei tulisi mieleenkään ottaa meille kotiin.

Liian haastava sairaus, en jaksaisi hoitaa.

Sairaus joka pahenee koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tarkistaa lääkitystä. Nuo käytöshäiriöt voisi saada pois jollain lääkkeellä. Käytätte lääkärissä häntä.

Ei niitä lääkkeitä voi koko ajan lisätä eikä niitä käytöshäiriöitä niin vaan saada kokonaan pois.

Mukaan tulee myös harhaisuus ja sekin vaan pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tarkistaa lääkitystä. Nuo käytöshäiriöt voisi saada pois jollain lääkkeellä. Käytätte lääkärissä häntä.

Sitten joku ulisee, että vanhukset turrutetaan epäinhimillisrsti lääkkeillä.

Mitä sitten, anna ulista, kyllä maailmaan ulinaa mahtuu.

Haluan kiittää asiallisista ja kannustavista kommenteista.

Mieheni on sitä mieltä, että hoitokotiin mahdollisimman pian.

En haluaisi luovuttaa, mutta luultavasti pakko. Kauheinta on se, kun katse on aivan tyhjä. Jos hän ei raivoa, niin on kuin zombie.

Hyvää uutta vuotta kaikille naisille. Nyt pakko poistua./ Ap

Hoitokotiin. Väärin että lasten täytyy pelätä omassa kodissaan. Äitisi ei kärsi siitä, alz on omaisten sairaus. Sairas itse elää omassa kuplassaan kun ei enää mitään muista. Se on rankkaa, työskentelen tällaisessa hoitokodissa. Varsinkin tuo karkailu on syy hakea paikkaa. Voi olla kohtalokasta talvella...

Lääkityksessä on se ongelma, että saattaa rajoittaa toimintakykyä, joten äitisi saattaa jäädä vuoteen pohjalle, oletko hoitanut liikuntakyvytöntä ihmistä? Toisaalta jos lääkitys ei vie liikuntakykyä, käytöshäiriöt voivat olla pahoja ja hän saattaa olla hyvinkin aggressiivinen, miten aiot selvitä tuosta tilanteesta? Jos hänen käytöksensä eskaloituu pahaksi, sinun täytyy huomioida että esim. tulitikkuja, teräesineitä yms. ei kannata jättää saataville, niistä voi olla vaara hänelle itselleen ja muille. Perheesi, etenkin lastesi vuoksi äitisi hoitopaikka ei ole kotona, ymmärrät tämän varmaan?

Kotonanne riehuva otus ei ole äitisi. Äitisi on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni sama sairaus ja on hoitokodissa.

Ei tulisi mieleenkään ottaa meille kotiin.

Liian haastava sairaus, en jaksaisi hoitaa.

Sairaus joka pahenee koko ajan.

Lisään tähän vielä sen että esikoisella keskivaikea kehitysvamma ja kun noita vertaa niin kehitysvammainen on niin paljon helpompi verrattuna mitä äidin hoito on.

Aina mietin voiko pahempaa tulla niin kyllä voi.

Sairaus jossa kuolema on armelias.

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, se rakas ihminen vähitellen kuolee pois, vaikka ruumis haahuilee vielä pystyssä.

Puolisoni oli lapsi, kun kun hänen vanhempsnsa meni pdykoosii, eikä siitä toivuttuaan enää ollut sama, turvsallinen aikuinen kuin ennen.

Nyt, vanhetessaan hän on aina vain ilkeämpi ja edittää marttyytia, jota hänenestä huolehtivat lapsensa riistävät ja halventavat.

Elämän kauneus vaatii kyllä välillä kovasti mielikuvitusta ja poikkeavaa värisilmää.

Oikoluku.