Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni isoin virhe ALZHEIMER-äiti kotonani.
28.12.2019 |
Otimme Alzheimeria sairastavan äidin kotiimme asumaan. Hän ei tunne minua kuin hetkittäin. Kyselee kuka olen, pyytää viemään kotiinsa jne. Pahinta on se, että hän on aggressiivinen. On käynyt minuun käsiksi, tönäissyt päin seinää, iskenyt tarjottimen käsistäni, jolloin kuuma kahvi lensi päälleni. Mieheni ja lapseni yrittävät pysyä kaukana hänestä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kivi kaulaan ja järveen.
Jostain syystä vitunmoiset huutikset tälle. Ääärggghhhhh, polskis, plumps....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia!
Mummollani on sama sairaus ja on hoitokodissa. Elää omissa maailmoissaan pääosin, ei tunnista minua vaikka ollaan oltu läheisiä.
Joskus alkaa heti itkemään jos menen vierailulle ja pyytää poistumaan tai ”saa piiskaa”. 😐
Joskus taas hymyilee kun vierailen ja muistaa minut nimeltä, menee hetki ja luulee minua joksikin muuksi.
Agressiivisuuden saa pois lääkkeillä, mutta ei sitä henkistä rasistusta itselle, jonka läheisen ihmisen rapistumisen näkeminen aiheuttaa. Lopulta saattaa joutua itsekkin syömään lääkkeitä. Ei se olento ole enää se sama rakas ihmisen, jonka ennen tunsit. Helpommalla pääsee kun ajoissa kirjoitaa vaikka mukavan jäähyväiskirjeen ja lähtee.
En ymmärrä, miksei ihmisiä tuossa tilassa jo päästetä tuskistaan, ei varmasti ole kivaa itse sairaallakaan herätä joka päivä kauhuissaan outojen ihmisten keskellä. En itse ainakaan haluaisi kitua samassa tilassa vanhana päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Kotonanne riehuva otus ei ole äitisi. Äitisi on kuollut.
No ei siellä mikään zombie sentään ole :D
Alue: Aihe vapaa
Ystävälläni oli vastaava tilanne. Äitinsä alkoi olla jo todella ongelmallinen karkailuineen ja päivisin yksin kotona. Sai kuitenkin noin kerran kuussa äitinsä viikonlopuksi hoitokotiin. Lopulta siellä sairaanhoitaja oli sanonut, että ainoa vaihtoehto saada vakituinen hoitokotipaikka äidille, on jättää hakematta äiti pois viikonlopun jälkeen. Näin ystäväni lopulta teki, vaikka raa'alta se tuntui. Ei myöskään pariin viikkoon käynyt häntä katsomassa. Hoitokotipaikka järjestyi pian, kun ei ollut omaista hoitamassa. Hoitokotiasuminen oli hyvä järjestely molemmille ja ystäväni sai jälleen alkaa elää normaalia elämää. Ystäväni kävi äitiään usein sitten hoitokodissa katsomassa eikä tarvinnut olla huolissaan mitä kotona päivisin tapahtuu.