Alisuoriutuminen elämässä

Onko muilla samanlaista tunnetta? Vaikka olen suorittanut korkeakoulututkinnon ja olen työelämässä, jaksan välillä urheilla, tulen toimeen ihan ok ja minulla on miesystävä ja ulospäin elämäni näyttää ihan tavalliselta niin koen, että olen alisuoriutunut elämässä. Tuntuu etten saavuta haaveitani ja elämä takkuaa. Inhoan suorittavaa työtäni, joka ei ole oman alani hommia ja palkkakin pieni. Asutaan miehen kanssa eri kaupungeissa ja vaikka teen paljon etänä töitä niin suurin osa palkasta menee vuokraan ja miehen palkka hänen vuokraan. hartain toiveeni olisi, että oltaisiin samassa kaupungissa ja muutettaisiin rivariin ja voitaisiin ottaa yhteinen koira. Mutta en ole saanut töitä miehen paikkakunnalta. Tämäkin tavallinen haave tuntuu vaikealta saavuttaa. Muut ympärillä saavat hyviä oman alan töitä ja töitä samalta paikkakunnalta kumppaninsa kanssa, hankkivat lemmikkejä ja ostelevat taloja. Toki olen iloinen heidän puolestaan, mutta samalla se sattuuu, kun itse kokee alisuoriutuneensa ja ei saavuta esim mielenkiintoista työtä tai edes sitä, että meillä mokemmilla olisi miehen kanssa ihan ok töitä samalla paikkakunnalla. Itse olen joutunut muuttamaan monta kertaa työn perässä, koska en halua olla työtönkään. Loputtomiin en halua muuttaa määräaikaisten hommien perässä. Olen jo kolmekymppinen, joten lapsiakin pitäisi miettiä jo jos niitä haluaa. Mutta miten sekään onnistuu jos ei olla miehen kanssa edes samassa kaupungissa.

En tiedä mikä tämän vuodatuksen tarkoitus oli, vähän helpotti, kun sai purkaa tätä. Saa kommentoida jos tulee jotain mieleen tai haluaa jakaa kokemuksiaan.