Joidenkin ihmisten seurassa olo vie kaiken voiman
Jälleen jouluna eräiden sukulaisten seurassa oleminen uuvutti täysin. Mikä minussa on vikana? He eivät ole selkeästi epäkohteliaita tai ilkeitä. Päällisin puolin käytös on ihan ok. Mutta joudun pinnistelemään äärimmilleni, että kykenen viettämään heidän seurassaan aikaa. Lähinnä he puhuvat itsestään, enkä näe heidän elämässään mitään niin mielenkiintoisia piirteitä, että jauhaisin koko joulun heidän elämänsä käänteistä. Olen vaan eri planeetalta, surullista. Monta päivää taas menee, että saan koottua itseni ennalleen. Kokeeko muut samoin?
Kommentit (4)
Sama täällä. Yritän viimeiseen asti välttää sellaista seuraa.
Vanhukset monesti. Ja muuten paskiivis-aggressiiviset. Alkoholistit ja muut addiktit. Esittäjät. Dominoijat.
Vaistoan ihmisten ajatuksetkin.
Mieluiten elämäänsä tyytyväisiä ja hyväntuulisia ihmisiä sitä katselee.
Tiedän myös kuka valehtelee vaikka sitten kaunistellustikin. Miehestä tiedän onko hän ihana vai ei.
Ylläripylläri, mieluiten olen perheeni kanssa ja joitain harvoja ihmisiä joiden kanssa ei tarvitse varoa ja jännittää, kestän kohtuuannoksina.
Puhun liikaa omia juttujani minäkin ja kierroksilla käydessäni suusta tulee sammakonsylkee😁
No, vapaaehtoisuuteenhan nää jutut perustuu.
Jos asia ottaa eikä anna...
N45
On niitä työkavereissakin.
Olen todella väsynyt siihen ihmiseen.
Utsii asiat ja kertoo niitä ilkeyttään eteen päin.
Räkättää kovaan ääneen.
En ymmärrä miten hänen " ystävänsä " kestävät häntä.
Onneksi ei olla ihan lähityökavereita ja jos joutuisin hänen kanssaan samalle osastolle, niin ottaisin loparit. On sen verran uuvuttava tapaus !
Joo onhan noita energiasyöppöjä. Yhden päivän vuodessa ehkä jaksaa kuunnella jos sitäkään. Sellaisen vieraan kohtaamista odottaa aina kauhulla ja on helpottunut kun se on ohi. Itse en antaisi sellaisen enää pilata jouluani.