Lue keskustelun säännöt.
Olen jumissa elämäni kanssa, kaipaan jotakin muutosta
25.12.2019 |
Olen nuori, sinkku ja ei ole mitään vastuita, lisäksi olen onnistunut säästämään jonkin verran rahaa, eli periaatteessa voisin vaikka lähteä jonnekin kauas, täällä ei ole minulle mitään. Mutta en tiedä minne ja miksi..
Ahdistaa tulevaisuus enkä tiedä mitä teen, olen elämässä epäonnistunut kaikin tavoin mutta tiedän etten kuulu tänne mutta en myöskään uskalla ottaa ja lähteä tai tehdä mitään, olen ihan yksin ja hukassa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Et ole epäonnistunut kaikin tavoin jos sulla on säästössä hyvin rahaa. Ehkä muutos voisi olla hyvästä, vaikea sanoa tuntematta.
tuskin sil rahal on merkitystä jos ei oo merkityksellisiä suhteita. selvästi ap:lla ei ole, kerta voi vain lähteä ilman mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittele rauhassa, kyllä se aukee. Muualla saa muita ajatuksia ja jos tulee takaisin niin vahvempana...
Etsi joku myötämielinen ja kannustava ihminen komppaamaan prosessissasi, vaix ammattilainenkin.
Selkiinnytä itsesi maailmankartalle. Kasvata siivet!!
Suomessa moni sielu on uupunut ja pieni. Päihteitä, alistamista, pakkoja, vaateita, orjailua, yksinäisyyttä, väkivaltaa ymym.
For Goddamnsake, go for it.
💖💖💖
Nuori ja jo epäonnistunut kaikin tavoin? Eiks elämän pitäis olla edessä eikä takana?
Usein ihmiset pakenevat ongelmiaan, mutta ei ne paikkaa vaihtamalla mihinkään katoa. Mieti nyt vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko joku harrastus, jonka takia lähtisit? Joogaleiri jossain Aasiassa? Voit mennä vaikka kansanopistoon jossa asutaan, vuodeksi Suomessa tai Ruotsissa. Voit suunnitella mitä teet ja sitten vaan toteutat sen. Tai kielikurssille johonkin maahan. Nuorena on järkevää opiskella kieliä, vanhana ei onnistu niin helposti. Mitä enemmän sinulla on kielitaitoa, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia.
Voit myös mennä aupairiksi tai vapaaehtoistyöhön.
Lähde ihmeessä hevon v*ttuun, itsekin lähtisin jos olisi varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinlainen ihminen joka on hyvästä perheestä vanhemmat ylioppilaita miljoona omaisuus aloittaa koulun käynnin jossa häntä kiusataan aina 8 luokkaa asti kunnes lopettaa koulun kun on jo 6 eri koulua vaihettu kiusaamisen takia, loppu vuodet teini-iästä menee 90-luvulla olessa internetissä kiinnostuen hakkeroinnista ja tietokonepeleistä. Täysi ikäisyyteen päästyään alkaa päihteet kiinnostaa kun haluaa päästä vihan tunteista eroon joita koulukiusaaminen on aiheuttanut, ja syyllistyy päihdepäissään laittomiin uhkauksiin joista hänet luokitellaan psykoottiseksi ja passitetaan pakkohoitoon siellä 3 päivää olleena passitetaan kotiin sillä ehdolla että sitoutuu avohoitoon, avohoitoa kun on kestänyt 3 viikkoa ja nähnyt lääkärin ensimmäisen ja viimeisen kerran hän antaa sinulle skitsofrenia diagnoosin ja neurolepsi lääkitys alkaa, 5 vuotta kestänyt lääkitys on turruttanut kaikki tunteet ja mikään ei tunnu miltään ja alkaa tekemään asioita että saisi edes jotain tunteita päähän, hakkaa ensimmäisen kadulla vittuilevan ihmisen, ja sen jälkeen passitetaan pakkohoitoon 10 vuodeksi jossa sadistiset sairaanhoitajat kokoajan vitt*ilevat että potilas provosoituisi ja saisivat käyttää voimakeinoja ja lepositeitä koktaileineen, ja siellähän minä olinkin 2 kertaa viikossa, lääkitys oli niin vahva 10 vuoden ajan jossa minua "parannettiin" etten tunne enää edes vihaa muita ihmisiä kohtaan vaan kävelen selkärutussa kuolavaluen kadulla. Ehkä elän jopa 50 vuotiaaksi jos lääkkeiden sivuvaikutukset sen suopi.
Tyyppillistä nuorille tuollainen ajattelu. Kaikki on edessä, eikä tiedä, miten asioita ratkaisisi. Kyllä ne vielä loksahtavat paikalleen. Kävelylle ja lomamatkalle. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnittele rauhassa, kyllä se aukee. Muualla saa muita ajatuksia ja jos tulee takaisin niin vahvempana...
Etsi joku myötämielinen ja kannustava ihminen komppaamaan prosessissasi, vaix ammattilainenkin.
Selkiinnytä itsesi maailmankartalle. Kasvata siivet!!
Suomessa moni sielu on uupunut ja pieni. Päihteitä, alistamista, pakkoja, vaateita, orjailua, yksinäisyyttä, väkivaltaa ymym.
For Goddamnsake, go for it.
💖💖💖
Kiitos kannustavasta viestistäsi. 💜 Olen jo pikkuhiljaa alkanut leikittelemään ajatuksella että lähtisin pois, mutta ehkä on aika alkaa tosissaan suunnittelemaan uutta askelta.
Tässä jo kolmas pidempi reissu menossa kolmen vuoden sisään. Ei tää matkustelu ole mitään selkiyttänyt. Rahaa mennyt useampi tuhat euroa ja maailmaa tullut nähtyä. Silti tyhjyys ja tylsyys kalvaa. Olen myös kokeillut kaikenlaisia harrastuksia. Liikunnan harrastus täysillä ei ole enää mahdollista vanhan vamman vuoksi. Seurustelukaan ei enää kiinnosta. Juon itseni joka ilta uneen. Terapiassakin kävin viisi vuotta ja lääkkeitä syön edelleen. Mikään ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on. kirjoitti:
Usein ihmiset pakenevat ongelmiaan, mutta ei ne paikkaa vaihtamalla mihinkään katoa. Mieti nyt vielä.
No ei tuleenkaan kannata makoilemaan jäädä...
Ja kun saa etäisyyttä ihmisiin ja asioihin näkee ne eri perspektiivistä. Voi pelastua mielenterveys.
Ja luulenpa että ap on jo ratkaisunsa tehnyt. Kyllä sen itse sielussaan tietää.
Muista ap leikki, ilo ja vapaus.
Pieni pilke silmäkulmaan...
Itse näen elämän pyörteisenä jokena, väreinä tummaa, kultaa ja rannoilla tuulessa huojuvat tummat puut.
Löydät kyllä vastauksia muualta kun kaikki kysymykset on täällä samoja.
Muutos tulee ajan kanssa mutta senkin ajan voi koittaa käyttää ihan itselle edullisella tavalla.
Älä anna pelkojen, omiesi tai toisten, tulla tiellesi.
Ihminen on käynyt kuussa ja roskannut avaruuden.
Joku istuttaa puun, joku täysikuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten auttaminen tuo elämään sisältöä ja merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku harrastus, jonka takia lähtisit? Joogaleiri jossain Aasiassa? Voit mennä vaikka kansanopistoon jossa asutaan, vuodeksi Suomessa tai Ruotsissa. Voit suunnitella mitä teet ja sitten vaan toteutat sen. Tai kielikurssille johonkin maahan. Nuorena on järkevää opiskella kieliä, vanhana ei onnistu niin helposti. Mitä enemmän sinulla on kielitaitoa, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia.
Voit myös mennä aupairiksi tai vapaaehtoistyöhön.
Ei ole sellaisia harrastuksia jonka takia voisi lähteä.. Mutta kielikurssia olen miettinyt koska pidän kielten opiskelusta, se voisi olla yksi.. Au pairiksi en halua, en pidä lapsista. Mutta vapaaehtoistyö kiinnostaa ja haluaisin todellakin auttaa avun tarpeessa olevia ihmisiä tai eläimiä.
Et ole epäonnistunut kaikin tavoin jos sulla on säästössä hyvin rahaa. Ehkä muutos voisi olla hyvästä, vaikea sanoa tuntematta.