Esitä teoriasi siitä, miksi jotkut naiset pelkäävät synnytystä enemmän kuin mitään muuta elämässään?

on ihan luonnollista pelätä seuraavaa. En minäkään pelännyt ennen ekaa synnytystä, sen jälkeen kyllä. Synnytyksessä voi ihan oikeasti terve ihminen päätyä alle 24 h tosi huonoon kuntoon, ja toipuminen kestää pitkään. Jos alapäärepeää monesta kohdasta, niin sairaalan ei tarvi edes pahoitella tapahtunutta. Jos jossain muualla päätyisi siihen kuntoon, se olisi vakava pahoinpitely.

ihminen on biologisesti sellainen, että seuraavan elämän hengissä pitäminen on ihmiselle tärkeämpää kuin mikään muu. Sitä vartenhan täällä ollaan. Ja koska synnytys on sen alkavan elämän riskialttein paikka, se luonnollisesti myös stressaa ja pelottaa enemmän kuin mikään muu.



Tämä se yksinkertainen syy on.

Ihmettelee 16. Ylipäänsä en pelännyt oman hengen menetystä, lapsen hengen menetystä tai edes sinänsä kipua. Vaan ennen kaikkea pelkäsin ansaan jäämisen tunnetta ja eläimellistä kauhua. Olen tosi herkkä ihminen ja vasta vanhemmiten olen vasta ruvennut ymmärtämään miten herkästi reagoin erilaisiin asioihin. Ja toki tuossa ON pohjalla se kontrollin menettämisen pelko, mutta ei siinä merkityksessä missä siitä yleensä puhutaan. Siis nämä touhukkaat selostukset siitä että äidit haluaa suunnitella synnytyksensä viimeisen päälle ja sitten saa hermoromahduksia kun ei voikaan ponnistaa synnytysjakkaralta huolellisesti valitun synnytysmusiikin soidessa taustalla. Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta mun korviin nämä suunnitteluhorinat kuulostaa NIIN lapsellisilta ja ihan eri tason jutuilta kuin oikea synnytyspelko.

Vierailija:

ihminen on biologisesti sellainen, että seuraavan elämän hengissä pitäminen on ihmiselle tärkeämpää kuin mikään muu. Sitä vartenhan täällä ollaan. Ja koska synnytys on sen alkavan elämän riskialttein paikka, se luonnollisesti myös stressaa ja pelottaa enemmän kuin mikään muu.

Tämä se yksinkertainen syy on.

on eriasia pelätä synnytystä kun sitä että lapselle tapahtuu synnytyksessä jotain...

Ei ole yleensä helppoa alle 50-vuotiaan saattohoito.

Varmasti dramaattisin, fyysisesti vaikein, tunnemyrskyltään rajuin kokemus naisen elämässä.



Ja koskee aivan helvetisti.



Minua ihmetyttää ne jotka eivät pelkää tai jännitä sitä.

Tieto ei paljon auta jos ei ole itse kokenut tapahtumaa. Itse en ole osannut pelätä kun on elämän aikana nähnyt ainakin pari sataa lehmän poikimista.

Minä pelkään siksi, että se oli hirveintä mitä minulle on ikinä tapahtunut.

Halutaan aina suunnitella kaikki tarkasti etukäteen ja halutaan että asiat menee oman mielen mukaan. Synnytyksessä se ei aina ole mahdollista.

leikkurissa kursittiin melkein 3 tuntia ja menetin veta 6 litraa, sain pussitolkulla veritankkausta ja silti hemoglobiini oli 68 sairaalasta lähdettäessä.

haluavat että kaikki elämässä on itsensä hallittavissa ja kun tunnetusti synnytys (vaikka kaikki menisi hyvinkin eikä mitään kauhutarinoita) on sellainen tapahtuma että mitä tahansa voi tapahtua, sitä pelätään. Ei uskalleta heittäytyä.

Minullekin se oli kamalinta mitä on tapahtunut, siis se kipu ja pelko jne. Tietysti kun vauva oli syntynyt, se oli ihanaa, mutta synnyttäminen on ihan oikeasti karmeaa.

Ja sitten joku päivä pimahdetaan, kun ollaan tukahdutettu kaikki negatiiviset tunteet ja heitetään vauva seinään.

miten paljon mutta silti pelkään synnytystä aivan sairaasti. Niin paljon, etten voinut harkitakaan lapsentekoa parikymppisenä synnytyspelon takia ja mieluimmin olisin pyytänyt sektion sitten kun lopulta uskaltauduin lapsentekoon ryhtyä.



Joskus niin ärsyttää kun kuulee puhuttavan sitä miten pelätään kontrollin menetystä. Siitä jää sellainen fiilis aina, että se kontrollin menetys on sitä että harmittaa kun naama on ponnistuksesta punainen ja ripsari valuu. Kun todellisuudessa parempi sana on enkun overwhelming. Siis pelkää sitä että se tilanne on niin niin liikaa, ettei sitä kestä. Siis sellainen avuttoman, kuolemanpelon kaltaisen kauhun tunne. Jonka sitten kyllä pääsinkin kokemaan alatiesynnytyksen yrityksessä, ja traumat jäi.

Turha huudella, että nykyään pitää kaikki suunnitella tms. Mä lähdin synnyttämään ilman pelkoa, avoimin mielin. Tulikin hätäsektio ja jäi synnytyspelko. Pelkään, etten seuraavalla kerralla ole yhtä onnekas ja kaikki pääty hyvin.

Vierailija:

Ja sitten joku päivä pimahdetaan, kun ollaan tukahdutettu kaikki negatiiviset tunteet ja heitetään vauva seinään.

Vierailija:

Varmasti dramaattisin, fyysisesti vaikein, tunnemyrskyltään rajuin kokemus naisen elämässä.

Ja koskee aivan helvetisti.

Minua ihmetyttää ne jotka eivät pelkää tai jännitä sitä.

Ja tässä syy. Tämähän on se mitä synnytyksestä usein kerrotaan. Kamalin, kipein, vaikein jne...

Oli pakko heittäytyä tapahtumien mukaan ja ottaa fatalistinen asenne, tulee mitä tulee, ei tätä voi enää pysäyttääkään.



Ei ollut niin paha, vaikka hätäsektioon menikin. Selvisin, äiti terve, samoin lapsi.



Mutta nyt seuraavaa synnytystä ajatellen pelottaa kyllä. Tiedän, että kipeätä tekee, mutta selviän siitä. Mutta jos jotain komplikaatioita tulee, tai verenhukkaa, tai jos vauvalle tulee hapenpuute, tai tai tai...



Ehkä menen samaan " transsiin" kuin viime kerralla, ja unohdan jännityksen. Toivon niin.

Vierailija:

Halutaan aina suunnitella kaikki tarkasti etukäteen ja halutaan että asiat menee oman mielen mukaan. Synnytyksessä se ei aina ole mahdollista.

Minä, erittäin suuresta synnytyspelosta kärsivä en laittanut toivomuksiin MITÄÄN, mistä kätilö oli suorastaan vähän nyrpeä. Ainoa lause oli mulla siellä että kivunlievitys tarvittaessa. Ei olisi tullut mieleenkään suunnitella synnytystä mitenkään etukäteen.

Kieltämättä ajattelin ensin tuota ripsarin leviämistä kun puhuin kontrollin menettämisestä, mutta voi sen ajatella laajemminkin. Itseäni esim aina jännittää kun menen lentokoneeseen ja kone nousee ilmaan. Tai menen leikkaukseen ja nukutusaine laitetaan suoneen. Siinä luovutetaan määräysvalta omasta itsestä jollekin toiselle, olet jonkun toisen ihmisen varassa/armoilla. Jollain tapaa synnytys on hiukan samanlainen tilanne. On luotettava lääkäreihin ja kätilöihin, että he auttavat sinut läpi synnytyksen ja saavat lapsen hengissä maailmaan. Vaikka synnytyksessä ollaan itse aika aktiivisessa roolissa on olo usein varsin avuton. T: Se kontrollista huutelija

Vierailija:

Joskus niin ärsyttää kun kuulee puhuttavan sitä miten pelätään kontrollin menetystä. Siitä jää sellainen fiilis aina, että se kontrollin menetys on sitä että harmittaa kun naama on ponnistuksesta punainen ja ripsari valuu. Kun todellisuudessa parempi sana on enkun overwhelming. Siis pelkää sitä että se tilanne on niin niin liikaa, ettei sitä kestä. Siis sellainen avuttoman, kuolemanpelon kaltaisen kauhun tunne. Jonka sitten kyllä pääsinkin kokemaan alatiesynnytyksen yrityksessä, ja traumat jäi.