OKT: n rakentaneet: millainen on tunne kun pääsee vihdoin oman katon alle

Köyhät rakentaa itse, viisaat ja rikkaat pääsee vähemmällä =)

ap

ap



kateellisten mieli täällä taas myrkyttää koko ilmapiirin...

ap

Kakkosen mies rakensi, mutta kakkonen itse toimi lähinnä rakennuttajana, eli valkkasi materiaaleja jos viitsi. Joten sinänsä olisi voinut ajatella voimia riittävän. Tosin ei riittänyt sillä kakkosella oli samaan aikaan itsellä väikkäri pahassa viheessa ja vammainen lapsi hoidettavana. Mutta ei sekään vielä niitä intofiiliksiä vienyt.



mutta me emme myöskään sisustaneet uusiksi kerralla koko kotia. Kuoret rakennettiin uusiksi ja ne oli tietysti sisustettu ja fiilistely kunkin kohteen valmistuessa. Muttamuuttovaiheessa kotiin kärrättiin pääsääntöisesti samat kamat kuin edellisessäkin kodissa oli ollut. Ja kun väikkärin ja lapsenhoidon kiireet jatkuivat, sisustus jäi lähinnä siihen että latelin siivoojien käteen viisikymppisiä...

itsekkin töitä rakennusvaiheessa, talo oli kuin unelma. Asuttiin rakennusaikana tosi pienessä väliaikaisasunnossa ja kuvittelin muuton monta kertaa onnen täyttymykseksi. Talo ei ollut ihan valmis kun muutettiin, oli kiire muuttaa pois koirankopista. Muuttaminen ei sitten tuntunutkaan oikein miltään ja rakennus tuntui rakennukselta eikä kodilta pitkään muuton jälkeen. Nyt reilun vuoden jälkeen ja melkein valmiina talo tuntuu jo kodilta, alkukiksit jäi kyllä kokematta.

Eikä kyllä muutto tuntunut missään, valitettavasti.

Tunnetta ei heikentänyt pätkän vertaa se, että talo oli totaalisen kesken kun sinne muutimme... Päinvastoin. Mutta - asuimme niiiiiin järkyttävän hirveässä paikassa rakennusajan, että tulin mieluummina lasten kanssa keskeneräiseen taloon kuin näin päivittäin kaupunkimme hyväosaisuutta...



Onnea teille uuteen kotiin!!!

Mutta ei se nyt NIIIIN ihmeelliseltä tuntunut. Mukavaa oli toki, mutta meillä elämänsisältö tulee muusta kuin uusista seinistä.



Sisustamisesta olen tykännyt aina, mutta pienten lasten kanssa sitä on tullut tehtyä pienissä erissä. Tosin uskallan kyllä sanoa, että meidän koti on silti paljon keskivertoa tyylikkäämpi.



Älä pety sitten siihen, että se kuuluisa arki alkaa siinä uudessakin talossa heti seuraavana aamuna. Uhmaikäisen kohtaukset aamupesulla tulee ihan vanhaan malliin =)



Onnea uudelle talolle ja uuteen kotiin.

ei kai tollasella ökytalon rakentajalla mikään missään tunnu.

Kyllä mä olin (ja olen vieläkin) aivan onneni kukkuloilla kun muutettiin tähän vanhaan rintsikkaan. Hyvästi kerrastalokopin ahdistus.

Vierailija:

Mutta ei se nyt NIIIIN ihmeelliseltä tuntunut. Mukavaa oli toki, mutta meillä elämänsisältö tulee muusta kuin uusista seinistä.

Sisustamisesta olen tykännyt aina, mutta pienten lasten kanssa sitä on tullut tehtyä pienissä erissä. Tosin uskallan kyllä sanoa, että meidän koti on silti paljon keskivertoa tyylikkäämpi.

Älä pety sitten siihen, että se kuuluisa arki alkaa siinä uudessakin talossa heti seuraavana aamuna. Uhmaikäisen kohtaukset aamupesulla tulee ihan vanhaan malliin =)

Onnea uudelle talolle ja uuteen kotiin.

Olisi pitänyt jättää koko rakentaminen väliin.



Mies lensi pihalle töistä yt:n jälkeen ja omakin määräaikainen työloppui.



Saisi edes pihan valmiiksi ja kaksi vuotta asumista täyteen ja talo sitten myyntiin. Ei meillä ole vara tässä asua työttöminä.



Rakennuksen alkuvaiheessa kaikki vielä näytti hyvältä, puolessa vuodessa kaikki muuttui.



Ihan turhaa raatamista reilu puoli vuotta. Rakensin itse, ihan rungosta lähtien ja tein kaikkia hommia kirvesmiehen kanssa kaiken heräillä oloajan (kirvesmies teki 6-8 h päivä).



Enää ikinä en rakenna toista taloa!

pihat laitetttua.

Kun avioliitto meni kuralle, ei tehnyt tiukkaakaan muuttaa pieneen rivariin. Olin silloin onnellisempi kuin koskaan olen ollut.

Henkiset arvot löysivät suuren osan aivojani :).

Mutta ihanaa, että ihmiset rakentaa ja osaavat vielä arvostaa saamaansa hyvää..

Ja kun vielä rakennusaika asuttiin ahtaasti kaksiossa 3 lapsen kanssa.

Kuvittelin miten se eka yö ja aamulla herätä siellä on varmaan ihanaa.



No, sinne halusi päästä muuttamaan äkkiä. Lopussa oli kauhea kiire, että saataisiin asumiskuntoon vuokrakämpän irtisanomiseen mennessä.

Raksalla oli oltu niin paljon, että se oli jo tuttu. Ei se enää niin uuden oudolta tuntunut. Siellä oli muutenkin jo " päiväasuttu" , niin ei se nukkuminen enää tuntunut erikoiselta. Ja menkin muutettiin keskeneräiseen, joten sekin vei fiiliksiä.



Rakennusvaiheessa muutamat jutut tuntui tosi upealta, esim, kun keittiö näytti keitttiöltä ja kun parketit oli lattiassa, tuntui hienolta.



Mutta muuten se tunne koki kyllä arkipäivästymisen pahasti. Mutta kyllä mä vieläkin välillä ihailen kotiani ja tunnen ylpeyttä asua täällä. Välillä vaan nuo keskeneräisyydet pistää silmään.



Uskon, että sillä rakennustyylillä on merkitystä. Eli jos muut rakentaa, pääsee nopeammin ja uutuuden viehätyksen vallitessa sinne ihanaan kotiin. Itse rakentaen se siellä puurtaminen ja kiire vie sen hurmion siitä.