Uskotteko, että elämä tuomitsee meidät kaikki vääristä teoistamme ennemmin tai myöhemmin?
Mietin erästä lähipiirin ihmistä, joka on tehnyt tosi ikävän asian vaimolleen, eikä vaimo tiedä tästä.
Mietin vain, että en halua puuttua tähän koska uskon, että asia tulee ilmi joskus myöhemminkin.
Teenkö teistä väärin? Uskon, etä jos puuttuisin asiaan, asia saattaisi mutkistua entisestään. Asia tulee kuitenkin päivänvaloon enemmin tai myöhemmin ilman minun "apua". Uskon myös, että jos puuttusin asiaan, minua alettaisiin syyttää tietyistä asioista.
Vähän vaikea tilanne.
Riittääkö se, että teen omasta mielestäni oikein? Että kun toimin tällä tavalla niin uskon, että paras mahdollinen asia tapahtuu?
Kommentit (13)
Et tee vaarin. Ei kannata puuttua toisten asioihin, ellei kyseessa ole tyyliin m*rha tai sen suunnittelu. Ei ole sinun velvollisuutesi olla "oikeuden toteuttaja".
Kylla karma korjaa. Itse uskon vahvasti etta tekemalla hyvaa toisille, hyvia asioita tapahtuu myos itselle. Ja vastaavasti jos teet pahoja asioita, niin niita tulee myos sinulle tapahtumaan. Eli tama mies tai nainen saa kylla rangaistuksensa aikanaan, jos sen ansaitsee.
Ei tuomitse. Historia osoittaa sen. Kaikkein pahimmatkin väärintekijät ovat joissakin paikoin jopa sankareita.
Ei, en usko, että elämällä on tuomitsemiskykyä.
Uskon, että saamme samalla mitalla takaisin, mitä itse teemme.
Jossain vaiheessa totuus tulee aina julki. Ja jos ei tule, niin asioiden piilottelu on vahingollista omalle psyykelle ja mielenterveydelle. Tiede osoittaa, kuinka pelko ja murhe syö terveyttä. Me siis itse tuomitsemme myös itsemme.
Tähän perustuu anteeksiannon terveysvaikutuskin. Emme anna anteeksi muille heidän itsensä vuoksi, vaan itsemme vuoksi. Kun pääsemme irti vihasta, olemme vapaita. Muuten oma vihamme tuomitsee itsemme.
Samalla lailla ylikiltti muiden miellyttäjä tuomitsee itse itsensä, kun hän ei arvosta itseään. Hännsaa tuomionsa sen kautta, miten muut ihmiset kohtelevat häntä.
Ei tosiaankaan. Ei elämä eikä kuolema. Monet hullut pääsevät kuin koira veräjästä.
En usko. Joskus hyvä palkitaan ja paha saa rangaistuksensa, mutta tämä on täysin sattuman kauppaa.
Kyllä elämä rankaisee ennemmin tai myöhemmin. Ei se välttämättä meille kassaihmisile näy, mutta jokainen kärsii omassa henkilökohtaisessa elämässään varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että saamme samalla mitalla takaisin, mitä itse teemme.
Jossain vaiheessa totuus tulee aina julki. Ja jos ei tule, niin asioiden piilottelu on vahingollista omalle psyykelle ja mielenterveydelle. Tiede osoittaa, kuinka pelko ja murhe syö terveyttä. Me siis itse tuomitsemme myös itsemme.Tähän perustuu anteeksiannon terveysvaikutuskin. Emme anna anteeksi muille heidän itsensä vuoksi, vaan itsemme vuoksi. Kun pääsemme irti vihasta, olemme vapaita. Muuten oma vihamme tuomitsee itsemme.
Samalla lailla ylikiltti muiden miellyttäjä tuomitsee itse itsensä, kun hän ei arvosta itseään. Hännsaa tuomionsa sen kautta, miten muut ihmiset kohtelevat häntä.
Hyvin sanottu.
No ei todellakaan tuomitse. Sen sijaan sinua pitäisin osa syyllisenä tuohon kun joskus totuus paljastuu ja selviää, että myös sinä olet tiennyt.
Ylemmän kirjoittamat terveyshaitatkaan ei kaikkien kohdalla toteudu kun jotkut ihmiset "nauttii" kun tekevät "väärin".
Elämässä kaiken eteen pitä ätehdä töitä. Onnellisuuskaan ei tule itsekseen.
Ei se tee kenestäkään onnellista, että syntyy periättäreksi. Joka köyhä vi olla onnellisempi, koska hänellä saataa olla muutama läheinen ystävä.
Mutta joo. Kyllä aika tuomitsee.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan tuomitse. Sen sijaan sinua pitäisin osa syyllisenä tuohon kun joskus totuus paljastuu ja selviää, että myös sinä olet tiennyt.
Ylemmän kirjoittamat terveyshaitatkaan ei kaikkien kohdalla toteudu kun jotkut ihmiset "nauttii" kun tekevät "väärin".
Tätä juuri mietinkin. Mutta luultavasti, jos paljastaisin, asia vain mutkistuisi entisestään. Jos ajattelen parasta mahdollista lopputulosta, niin silloin jätän kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan tuomitse. Sen sijaan sinua pitäisin osa syyllisenä tuohon kun joskus totuus paljastuu ja selviää, että myös sinä olet tiennyt.
Ylemmän kirjoittamat terveyshaitatkaan ei kaikkien kohdalla toteudu kun jotkut ihmiset "nauttii" kun tekevät "väärin".
Tätä juuri mietinkin. Mutta luultavasti, jos paljastaisin, asia vain mutkistuisi entisestään. Jos ajattelen parasta mahdollista lopputulosta, niin silloin jätän kertomatta.
En tiedä millaisesta asiasta kyse, mutta pystyisitkö jotenkin anonyymisti paljastamaan? Harvemmin mikään salaisuus paranee vanhetessaan. Samoin sen kummalle kerrot arvostus voisi nousta sinua kohtaan huomattavasti. Tietysti on myös riski päinvastaisesta.
Valitettavasti ei tuomitse mutta elämällä oikein on helpompi tulla itsensä kanssa toimeen ja se viime peleissä ratkaisee älämän mielekkyyden.