Mielipiteitä siitä että miestä pelkästään pyydettiin kummiksi?
Mitä ajattelette siitä, pitääkö pyytää pariskuntaa vai pelkästään toista osapuolta lapsen kummiksi? Jos pariskunta ollut iät ja ajat yhdessä, ja yhtä lailla perheen kanssa tekemisissä?
Itse loukkaannuin kun miehen veli ja hänen vaimonsa pyysivät pelkästään miestäni lapsensa kummiksi. Nyt ristiäisiinkin mies pyysi minua kuitenkin hankkimaan, koska ei itse kuulemma ehdi.
Kommentit (20)
Musta ei ole outoa silloin, jos kummiksi pyydetyn kumppani ei ole juurikaan pariskunnan kanssa tekemisissä. Itselläni on kaksi kummia (kummisetien silloiset puolisot) joiden kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä eron tultua. Itse halusin lapselle kummit, jotka tulevat olemaan aktiivisesti lapsen elämässä läsnä.
Mun mielestä on erikoista. Mutta minun mieheni pyydettiin kummiksi ja minua ei. Olemme naimisissa ja kirkon jäseniä kummatkin. Ja fakta on se, että minä ne kummilapsensa lahjat ja muistamiset olen vuosikaudet hoitanut.
Aviopareja on ehkä tapana pyytää molempia. Tämä ei kuitenkaan ole kirkon kanta.
Minusta tuo olisi helpottavaa: Jokainen hoitaa omat kummilapsensa, kummilasten lahjat ja muistamiset.
Näin 45v usean lapsen kummina llisin vain tyytyväinen kun ei enää pyydettäisi kummiksi. Kivempi muistaa lapsia omasta halustaan kuin pakosta.
Ihan tavallista, niin moni pariberoaa. En itsekään nähnyt kummisetää enää koskaan sen jäljeen kun tätini erosi hänestä.
Omilla lapsillakin on yksi kummi minun suvusta ja toinen miehen suvusta, puolisot ei ole kummeja.
Vanhan kansan sanonta, miten veri on vettä sakeampaa, ehkä pätee nyt teidänkin kohdalla? Viime kädessä olet sukuun naitu kuin sukua. Ehkä asiaa ei kukaan mieti niin tarkkaan kuin sinä, mutta älä loukkaannu ja ota itseesi. Opi tuntemaan miehesi sukua jo nyt. Odotahan, kun appivanhempasi kuolevat ja tapellaan perinnöstä. Uskallan veikata, että silloin teillä on vielä loukkaavampi ilmapiiri.
Opettele jo nyt pysymään etäällä siitä kaikesta. Pääset niin helpommalla. IHmiset ovat usein erittäin itsekkäitä, perhekeskeisiä ja kaukana huomaavaisista käytöstavoista.
Kannattaa aina miettiä sitä kuinka todennäköistä on että yhteys siihen puolisoon säilyy jos pari eroaa. Ihan turha ottaa kummiksi pelkän aviositeen vuoksi.
Muuten puolisoita autellaan parhaan kyvyn mukaan. Tässä tilanteessa kuitenkin sanoisin miehelle, että jokainen ottaa niin paljon velvollisuuksia, että voi ne itse hoitaa. jos lupaudut kummiksi, hankit itse muistamisesi.
Väistit luodin, onnittelut. Ja mies hankkii itse lahjan kummilapselleen!
Hieman erikoista minustakin, mutta se on heidän päätös eikä sinun kannata siitä hernettä nenään vetää sen kummemmin. Miehesi tosin sitten hoitakoon kaikki ”kummivelvollisuudet” myös eli et todellakaan hommaa yhtään lahjaa tai korttia tmv. Saavat sellaisen kummin kuin ovat halunneetkin, ei ole sinun stressisi se. Hoidat sitten ne omat kummilapset, jos sellaisia sinulla on.
Tiedän kaksikin wt-pariskuntaa, jotka ovat pyytäneet lastensa (2-4 kpl) kummeiksi vain toisen osapuolen pariskunnasta, ja syy lienee lahjojen määrän maksimoiminen. Pariskunnalta saisi vain yhden lahjan, kun taas kahdelta eri pariskunnasta tulevalta kummilta kaksi. Näillä penskoilla on tietysti kaikilla 3 tai 4 kummia.
Itse asiaan: en nyt välttämättä ottaisi kovin henkilökohtaisesti ja loukkaantuisi, mutta pitäisin mauttomana ja tyylittömänä. Enkä tietenkään ostaisi tuolle lapselle lahjoja mieheni puolesta. Eri asia, jos kyse on jostain parin vuoden seurustelukumppanuudesta. Mutta jos avoliitossa ollaan oltu lähemmäs kymmenen vuotta, tai ollaan naimisissa, kuuluu tapoihin pyytää molempia. Mutta juntteja aina riittää, ei niitä kannata ottaa niin henkilökohtaisesti.
Mikä siinä kummin duunissa sua himottaa?
Olisit tyytyväinen että sua ei nakitettu.
Eron jälkeen kummius kuitenkin käytännössä loppuu ei-sukulaiselta.
Sä varmaan saat kantaa sille kersalle selkä vääränä lahjoja vaikka et olekaan "kummi".
Sehän se kummin homma on.
Tietävätkö edes lapsen vanhemmat kuulutko kirkkoon?
Minun mieheni on veljensä lapsen kummi, minä en. Mies on siis kirkkoon kuulumaton kummi ja kun minäkään en kuulu kirkkoon, olen vain iloinen ettei minua pyydetty kummiksi. Itse asiassa vaikka kuuluisinkin kirkkoon, välttelisin kummiutta viimeiseen saakka.
Luonnollisesti en tuossa tilanteessa menisi ristiäisiin. Ne ovat muutenkin niin pohjattoman tylsiä tilaisuuksia. Enkä tietenkään hommaisi lapselle yhtään lahjaa koskaan. Jos mies ei saa kummilastaan huomioitua itse, olkoot lapsi ilman lahjoja sitten.
Yritä olla ottamatta henkilökohtaisesti. Heillä on ehkä taustalla pelko siitä, että jos joskus eroatte niin tilanne on vaikea ja kiusallinen. Lähisukulaisen kanssa näin ei niin helposti käy. Tai sitten eivät vaan halua niin montaa kummia. Tai et vain ole tarpeeksi läheinen heille, vaikka olettekin tekemisissä. Olet "vain" veljen vaimo. Kyllä minusta ihmisillä on oikeus olla pyytämättä kummiksi ilman, että täytyy pelätä toisen verisesti loukkaantuvan. Heillä kun on varmasti syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on veljensä lapsen kummi, minä en. Mies on siis kirkkoon kuulumaton kummi ja kun minäkään en kuulu kirkkoon, olen vain iloinen ettei minua pyydetty kummiksi. Itse asiassa vaikka kuuluisinkin kirkkoon, välttelisin kummiutta viimeiseen saakka.
Luonnollisesti en tuossa tilanteessa menisi ristiäisiin. Ne ovat muutenkin niin pohjattoman tylsiä tilaisuuksia. Enkä tietenkään hommaisi lapselle yhtään lahjaa koskaan. Jos mies ei saa kummilastaan huomioitua itse, olkoot lapsi ilman lahjoja sitten.
Kyllä itse menisin ristiäisiin, jos siis on pyydetty. Mutta en pidä minään henkilökohtaisena loukkauksena aloittajan tilannetta, olisin tyytyväinen että säästyi siltä vaivalta.
Sama tilanne toisin päin: Vaimoni hyvä ystävä pyysi vaimoani ja minua lapsena kummiksi. En tunne tätä ystävää kuin vaimoni kautta, emmekä ole mitenkään erityisen läheisiä. Kieltäydyin kummiudesta, koska jos eroaisimme vaimoni kanssa, en luultavasti olisi lapsen tai hänen vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Minusta se ei ole oikein lasta kohtaan, eikä siksi sovi kummiuden periaatteeseen.
Pyysimme mieheni hyvää ystävää esikoisemme kummiksi. Tämä ystävä oli silloin tuoreessa avoliitossa, joten ei tullut edes mieleemme pyytää vaimoketta myös kummiksi. Kun tämä pari sai toisen lapsensa, pyysivät he ainoastaan miestäni kummiksi. En näe tässä mitään outoa tai väärää.
Minulla myös yksi kummilapsi, miestäni ei pyydetty, vaikka tuntee kummilapseni vanhemmat (nainen hyvä ystäväni).
Nykyään en enää suostuisi kummiksi, koska aika ei yksinkertaisesti riitä.
Jos olette aviopari, on tavallista pyytää kummiksi molemmat. Jos ette, molemmat pyydetään erikseen, mutta voidaan pyytää myös vain toinen. Jos olette aviopari ja kuulutte molemmat kirkkoon, menettely on outo ja ihmettelisin sitä itsekin. Jos olette avopari, asia on vähän eri.