Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on tervehenkisempää yh:lle: pidättäytyä suhteista js omistautua lapsille
22.12.2019 |
(toki voi olla työ, harrastuksia, ystäviä). Vai että on varsin tiheään vaihtuvia miessuhteita? Ideaali kai monen mielestä että löytäisi säädyllisen ajan kulttua kestävän suhteen, mutta jos tämä ei onnistu kumpi vaihtoehto on parempi?
Kommentit (10)
Jos ne suhteet pitää poissa kotoa, niin onko se niin vaarallista? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tervehenkistä vaihtuvista suhteista on kenellekään?
Niin mutta onko vielä oudompaa jos ei ole lainkaan parisuhteita?
Wanhapiikuus sopii mulle😁
Kun lopettaa turhat jonninjoutavuudet, jää aikaa oikeisiin asioihin.
Ei mulla ole mitään ehdokkaita nurkissa edes pyörinyt (annanko itse jonkun ei-kiinnostumattoman vaikutelman vai olenko kerta kaikkiaan vaan niin karsea etten kelpaa kenellekään) mutta yksin olen ollut erosta asti, v. 2005.
Olisihan se mukava saada joku uusi ihminen elämään kun lapsetkin alkavat lentää pesästä ja aikaa olisi seurusteluunkin mutta väkipakolla en ole kiinnostunut mistään sarjadeittailusta (jos siis edes kelpaisin kenellekään).
Paras on olla vaan ihan itsekseen. Oli yh tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä on paljon muitakin ilonaiheita elämässä, kun miehen ja naisen väliset suhteet. Ei oo hyväksi lapsille eikä itselle tiuhaan vaihtuvat suhteet. T. Voimaantunut nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tervehenkistä vaihtuvista suhteista on kenellekään?
Niin mutta onko vielä oudompaa jos ei ole lainkaan parisuhteita?
Jos muita vaihtoehtoja ei ole kuin nuo kaksi ääripäätä niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehenkisintä ois varmasti joku tältä väliltä: omistautua lapsilleen mutta joskus käydä tuulettumassa ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Jatkuvasti vaihtuvat suhteet ei ole lapsille hyväksi, tosin ei haitaksikaan jos niitä ei lapsille esitellä vaan tapaillaan kun lapset on hoidossa/toisella vanhemmalla. Toisaalta ei sekään ole hyväksi että vanhempi elää vain lapsilleen eikä elämässä ole muuta sisältöä. Eikä sitä uutta kumppania koskaan löydy jos odottaa sen hakevan kotoa tai leikkipuistosta, kyllä se vaatii vähän omaakin panostusta. Mutta ei kenenkään ole mikään pakko olla suhteessa jos ei halua, saa sitä sisältöä elämäänsä muutenkin!
Vuodesta 2014 yksin lapsen kanssa, päätin erotessani ettei lapseni joudu kokemaan uusia kumppaniehdokkaita, mutta nyt hän alkaa olla aikuinen ja kovasti miestä alkanut mieli tehdä. Onko aikaa kuitenkin liian kauan mennyt ja olenko liian vanha, iskutaidotkin ruostunut? Saas nähdä.
Mitä tervehenkistä vaihtuvista suhteista on kenellekään?