Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lapsien hankkimista periytyvien mielenterveysongelmien takia?
21.12.2019 |
Osaako kukaan samaistua?
Isovaarini hirtti itsensä.
Äitini on yrittänyt tappaa itsensä ainakin 10 kertaa, on sairastanut syömishäiriötä noin 7 vuotta ja on ollut alkoholisti viimeiset 8 vuotta. Yritti myös tappaa minut yhdessä kohtaa (kun olin teinikäinen).
Setäni leikkasi itse oman melanooma kasvaimensa itse irti keittiöveitsellä.
Itselläni on ollut vakava masennus, ja jokaisen syömishäiriön oireita. Olin noin vuoden ajan periaatteessa jokapäivä kännissä (yli 5v sitten).
Haluaisin jossain vaiheessa hankkia lapsia, koska pidän lapsista kovasti, mutta olen miettinyt että ehkä olisi parempi jäädä hedelmättömäksi, etteivät perisi huonoja geenejäni.
Harmittaa niin isäni puolesta (kun hän toivoisi kovasti lastenlapsia), ja tulevan kumppanin takia.
Olen kovasti yrittänyt pitää huolta itsestäni ja elää terveellisesti, mutta tämä geneettinen taipuvuus paskaan elämään ei kauheasti piristä
Kommentit (10)
Lapsi tuo merkityksen elämään. Jokainen syntyvä ihminen on erilainen. Jokaisen lapsuus on erilainen.
Jos tuntee ettei ole utelias elämälle tai voimaa perheen johtajuuteen, aina voi puuhastella muita juttuja.
Jokainen käyttää elämänsä niihin juttuihin mihin tahtoo.
Kenenkään mieliksi ei pidä lapsentekoon ryhtyä. Ei ole sitä velvollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään, että joko geeneissä tai kasvatuksessa aiheuttaisin lapselle mielenterveysongelmia. Ongelmaksi muodostuisi myös se, että osaa käyttämistäni lääkkeistä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.
Täällä sama tilanne!
Monessa sukupolvessa ollu mielenterveysongelmia, itseni mukaan lukien. Koko isän puolen suku on kakssuuntasta mielialahäiriöö, ja äidin puolelta sit taas adhd/keskittymisvaikeus-asioita. Taitaa multa jäädä lapset hankkimatta näiltä näkymin, ja mielestäni ihan perustellusti. En halua muille samaa mitä ite oon joutunu kestään eka vanhempien mielenterveysongelmista ja sit omista.
Kasvatuksestakin omaksuu tahtomattaan piirteitä käyttäytymiseen ja asioiden käsittelyyn, ja se valitettavasti jää aikuisuuteen opituks tavaks ja siitä oravan pyörä onkin jo valmis..
Minulla sama tilanne oli , äidilläni ja itselläni psyykeongelmia. Lähes nelikymppisenä sitten päätin uskaltaa lapsen saada. Ei olisi pitänyt , periytyi samat ongelmat lapselle( nyt jo aikuinen ). Pahin pelkoni siis toteutui .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se kuuluisahko itseääntoteuttava profetia...
Mun lähisuvussa (lapsuuteni ydinperhe: äiti, isä, me neljä lasta. Sen lisäksi Isovanhempani, isäni ja äitinsisarukset minun serkkuineen). kenelläkään ei ole mielenterveysongelmia. Ainakaan sellaisia, mitkä olisivat jotenkin näkyneet.
Yhden sisrukseni lapset ovat nuoria aikuisia ja ihan sekaisin. Ei selity kotioloilla. Toki heidän geeneistä puolet on toiselta vanhemmaltaan, joka ei ole minulle mitään sukua.
Mutta voi kai niitä siis tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän huolesi. Oon itse sitä mieltä, että adoptio on parempi tapa hankkia perheenlisäystä. Eipä mahdolliset huonot geenit tule ainakaan minulta ja tykkään muutenkin enemmän ajatuksesta antaa koti jollekulle jo täällä olevalle kuin lisätä ihmisten määrää.
mikäs pakko se on hankkia niitä äpäröitä
Up.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Niin minulla, kuin miehellänikin on mielenterveysongelmia. Olemme päättäneet että on kidutusta hankkia lapsia jos tietää että on todennäköistä että heille iskee mielenterveysongelmat meidän takiamme. Vakavasti masentuneiden pitäisi oikeadtaan olla pakko tehdä abortti, maailmassa on muutenkin liikaa ihmidiä.