Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies kysyy lahjatoiveita, kun...
19.12.2019 |
..ei sitten kuitenkaan toteuta niitä. Minulla on pari pitkäaikaista toivetta, jotka olen tuonut lukuisia kertoja esille, kun mies on kysellyt lahjatoiveistani. Toiveeni ei ole päätähuimaavan kallis, vaan puhutaan noin 200 euron kaulakorusta.
No. Onko sitä korua tullut? Ei. Kaikenlaisia emännän käsirasvoja saan kyllä. Okei, nekin on oikeasti ihan hyviä ja tarpeellisia ja ajatus on tärkein, mutta saisinpa joskus jotain hemmottelua. Vaikka sen hemmetin kaulakorun.
Miksi kysellä, kun ei toiveeseen kuitenkaan vastata?
Jos mies sanoo mulle, että haluaa tai tarvii asian x tai jos tiedän hänen haaveilleen siitä pitkään, niin lahjavalinta on helppo.
Kommentit (16)
Voi olla, että kokee noin, vaikka taloudellinen tilanne ei ole sellainen että joku 200e:n ostos siinä varsinaisesti tuntuisi.
Toisaalta toivoin myös erästä 25 euroa maksavaa kirjaa. Tai olen toivonut sitä jo jonkin aikaa. Eipä ole tullut sitäkään.
Jotenkin siis tämä lahjatoiveiden kysely lähinnä harmittaa tänä vuonna. Tuntuu turhalta sanoa mitään, kun ei toinen kuitenkaan niitä toivomiani tuo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä oikeasti kumma. Kyllä minä ainakin haluaisin saada jotain hartaasti toivomaani tai tarvitsemaani, enkä vain jotain, mitä nyt sattuu äkkiä löytämään.
Todennäköisesti mies ei kykene ajattelemaan, että te oikeasti haluaisitte noita juttuja, koska hän Ei ikinä itse haluaisi niitä eikä siksi hiffaa, miksi kukaan muukaan haluaisi.
Todennäköisesti sama toimii toisinkin päin, tekään ette ota todesta joitain miehen toiveita, vaikka itse toisin kuvittelette. Sitä ei edes tajua itse tekevänsä, kun se on jotenkin niin absurdi ajatus itselle.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies ei kykene ajattelemaan, että te oikeasti haluaisitte noita juttuja, koska hän Ei ikinä itse haluaisi niitä eikä siksi hiffaa, miksi kukaan muukaan haluaisi.
Todennäköisesti sama toimii toisinkin päin, tekään ette ota todesta joitain miehen toiveita, vaikka itse toisin kuvittelette. Sitä ei edes tajua itse tekevänsä, kun se on jotenkin niin absurdi ajatus itselle.
En välttämättä sanoisi, että se noinkaan on minun kohdallani.
Meillä mies esimerkiksi puhui pitkään eräästä tietyn merkkisestä työkalusta, mutta hankinta tyssäsi aina siihen, ettei hän raaskinut vaikka kovin mieli tekikin. Päätin sitten hankkia tuon hänelle yllätyksenä, ja tyytyväinen on ollut.
Kerran ostin miehelle kalliimpaa konjakkia, johon tiesin hänen mieltyneen, mutta jälleen ei ollut sitä raaskinut ostaa. Iloisesti yllättynyt oli.
Yhden kerran mies ihan suoraan kertoi haluavansa lahjaksi villasukat ja porankärkiä. Kudoin sukat sitten itse ja hankin ne kärjet. Kylkeen miehen lempisuklaata, kotona miehen lempiruokaa ja muuta hemmottelua.
Konjakkia en juo, enkä kyseistä työkaluakaan ole käyttänyt ikinä. Avainsana onkin kuuntelu.
Toinen ehkä toisen mieltymysten tunteminen.
Eräänä merkkipäivänä hankin miehelleni uusimman Mielensäpahoittaja- kirjan, koska tiesin kirjan olevan tyyliltään sellainen, mistä mies pitäisi. Sitä hän sitten lueskeli nauraa hörötellen. Eli nappiin osui :)
Mies taas ei tunnu millään sisäistävän esimerkiksi, että minä pidän kukista (kesällä voisi vaikka tuoda kimpun luonnonkukkia, koska pidän oikeasti melkeinpä kaikista kukista, tietystä suklaasta (jota saa ihan normaaleista marketeista). Eli nämäkin kelpaisi :) Mutta miten on mahdollista, että vaikka toinen kuinka kyselee, ja yhdessäkin on oltu yli kymmenen vuotta, nämä minun mieltymykset eivät mene miehelle perille - eikä myöskään suora toive suoraan kysymykseen.
Oikeasti välillä kyllä pistää miettimään, miksi ei. Olenko niin yhdentekevä? Tai vaadinko liikoja? Ajattelen kyllä lähtökohtaisesti ajatuksen olevan tärkein, mutta kyllähän se harmittaa, jos toivot saavasi paketin Juhla Mokkaa tai vaikka Presidenttiä, ja joku tuo sulle paketin Saludoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulinainen avautuu vol. 60543
Ja siellä yksi älähtää, kun kalikka kolahtaa ja sitä rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulinainen avautuu vol. 60543
Ja siellä yksi älähtää, kun kalikka kolahtaa ja sitä rataa.
Samoin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miesten on keskimääräistä vaikeampi asettua toisen asemaan. Eli jos joku asia ei ole hänelle täkeä niin ei välttämättä tajua ja muista vaikka sanoisit. Ja toisaalta he usein jumittuvat tiettyihin mielikuviun asioissa eivätkä tule ajatelleeksi asiaa muulta kantilta (ja varmasti tämä pätee välillä naisiinkin ei sen puoleen).
Aina joskus pyysin miestäni tuomaan minulle salmiakkia kaupasta. Toi aina yhtä tiettyä vaikka aina sen paketin saatuani kerroin että kyseinen salmiakki on niitä harvoja joista en pidä. Silti tämä toistui monta kertaa vuodessa. Kerran kaupassa pyysin ottamaan salmiakkia hyllystä. Otti taas tämän inhokkini. Kysyin sitten miksi juuri tuota jota inhoan. Mies tuijotti hölmönä minua ja pakettia ja kertoi syyksi että tässähän lukee salmiakki joten siksi kun kerta pyydät salmiakkia. Veti aika sanattomaksi ja pyysin sitten katsomaan karkkihyllyssä muitakin tuotteita ja aika monessa muussakin luki salmiakki. Kunhan hoksasi lukea. Miehen katse vain kiinnittyi siihen yhteen tuttuun... ja sama kävi yhen tietyn makkaran kanssa. Mies söi aina minun ohuenohuet paahdetut kinkut ja kun pyysin tuomaan kaupasta tilalle niin toi ohuenohuita palvikinkkuja. Kerran sitten kysyin niin valitsee kuulemma sen koska piti olla ohuenohuita... ei koskaan tajunnut että niitä ohuenohuita on monia erilaisia. No kun tajus niin rupes tuomaan oikeaa makkaraa josta itsekkin piti eniten.
Ja ei mieheni ei ole tyhmä. Mutta insinööri kylläkin. Ja pääosin hoitaa kaupassa käynnit hyvin mutta on vaan niin hirveän nopea ettei pahemmin vertaile/katsele laajemmin tarjontaa vaan nappaa ekan sopivan kuuloisen tuotteen ja eteenpäin. Tosin ajan kanssa on oppinut kyllä.
Olemme kumpikin surkeita ostamaan lahjoja. Siksi kerrotaan suoraan mitä halutaan eikä toisen tarvi arvailla. Mies saa ison puristimen lahjaksi ja minä porakoneen. Viimevuonna sain toivomani moottorisahan. Kieltämättä sen ainoan kerran kun toivoin korua se ei menny ihan kuten toivoin. Mutta rakkaudella oli valittu ja mielelläni olen käyttänyt tuotakin korua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulinainen avautuu vol. 60543
Ja siellä yksi älähtää, kun kalikka kolahtaa ja sitä rataa.
Samoin siellä.
Ethän pilaa ketjua jankuttamisella? Ellei ole muuta annettavaa itse aiheeseen liittyen, niin ehkä kannattaa siirtyä toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa keskenänne ettette osta toisillenne lahjoja vaan pelkästään itselle. Sitä saa mitä tilaa!146
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä oikeasti kumma. Kyllä minä ainakin haluaisin saada jotain hartaasti toivomaani tai tarvitsemaani, enkä vain jotain, mitä nyt sattuu äkkiä löytämään.
Jos kerran jotain haluat ja tarvitset, niin mikset itse osta sitä. Ei aikuisille muutenkaan kuulu ostaa lahjoja. Jokainen ostaa itse sen mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten logiikka on NIIN erilainen :D. Itse annan miehen ostaa lahjaksi mitä itse haluaa. Joskus tullut joku pitsiyöpuku, joskus suklaata, joskus muki... Kaikesta olen ollut kiitollinen <3.
Jos haluan itselleni jotain tiettyjä tavaroita, ostan ne itse. Meillä lahjat muutenkin aina olleet suht halpoja, ajatus on tärkein. Ja tykkään yllätyksistä :).
Minä olen toivonut paria tiettyä kirjaa jo monena vuonna peräkkäin kummitädiltäni tai vanhemmiltani. Kirjat saisi tilattua suomalaisesta nettikirjakaupasta, mutta kivijalkakaupassa näitä kirjasarjaan kuuluvia vanhempia kirjoja ei ole tarjolla. Jos lahjatoivettasi ei ole kaupassa myytävänä, voi lahjan antaja luovuttaa lahjan tilaamisen kanssa ja ostaa jotain muuta. Aika ikäväähän se on kun on tiettyä toivonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin lahjakorttia hierontaan, sain tens-laitteen.
Pyysin lahjakorttia kauneushoitolaan, sain jalkakylvyn (laitteen)
Pyysin lapsi-korua, sain hirvenpäät!
Olin kai kamala akka, kun en arvostanut. Odotin vaan, että saisin, mitä toivon, enkä insinööriaivojen versiota siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti mies ei kykene ajattelemaan, että te oikeasti haluaisitte noita juttuja, koska hän Ei ikinä itse haluaisi niitä eikä siksi hiffaa, miksi kukaan muukaan haluaisi.
Todennäköisesti sama toimii toisinkin päin, tekään ette ota todesta joitain miehen toiveita, vaikka itse toisin kuvittelette. Sitä ei edes tajua itse tekevänsä, kun se on jotenkin niin absurdi ajatus itselle.
En välttämättä sanoisi, että se noinkaan on minun kohdallani.
Meillä mies esimerkiksi puhui pitkään eräästä tietyn merkkisestä työkalusta, mutta hankinta tyssäsi aina siihen, ettei hän raaskinut vaikka kovin mieli tekikin. Päätin sitten hankkia tuon hänelle yllätyksenä, ja tyytyväinen on ollut.
Kerran ostin miehelle kalliimpaa konjakkia, johon tiesin hänen mieltyneen, mutta jälleen ei ollut sitä raaskinut ostaa. Iloisesti yllättynyt oli.
Yhden kerran mies ihan suoraan kertoi haluavansa lahjaksi villasukat ja porankärkiä. Kudoin sukat sitten itse ja hankin ne kärjet. Kylkeen miehen lempisuklaata, kotona miehen lempiruokaa ja muuta hemmottelua.
Konjakkia en juo, enkä kyseistä työkaluakaan ole käyttänyt ikinä. Avainsana onkin kuuntelu.
Toinen ehkä toisen mieltymysten tunteminen.
Eräänä merkkipäivänä hankin miehelleni uusimman Mielensäpahoittaja- kirjan, koska tiesin kirjan olevan tyyliltään sellainen, mistä mies pitäisi. Sitä hän sitten lueskeli nauraa hörötellen. Eli nappiin osui :)
Mies taas ei tunnu millään sisäistävän esimerkiksi, että minä pidän kukista (kesällä voisi vaikka tuoda kimpun luonnonkukkia, koska pidän oikeasti melkeinpä kaikista kukista, tietystä suklaasta (jota saa ihan normaaleista marketeista). Eli nämäkin kelpaisi :) Mutta miten on mahdollista, että vaikka toinen kuinka kyselee, ja yhdessäkin on oltu yli kymmenen vuotta, nämä minun mieltymykset eivät mene miehelle perille - eikä myöskään suora toive suoraan kysymykseen.
Oikeasti välillä kyllä pistää miettimään, miksi ei. Olenko niin yhdentekevä? Tai vaadinko liikoja? Ajattelen kyllä lähtökohtaisesti ajatuksen olevan tärkein, mutta kyllähän se harmittaa, jos toivot saavasi paketin Juhla Mokkaa tai vaikka Presidenttiä, ja joku tuo sulle paketin Saludoa.
Sä et nyt ohan tajunnut pointtia. Sä LUULET hiffanneesi oikein, mitå miehesi haluaa, aina kun hän jotain haluaa. Oikeasti sulla on sattunut pari onnistumista, muutama kerta jonka miehesi on teeskennellyt tyytyvöistä ja loput olet unohtanut. Miehellesi on käynyt ihan samoin sun kohdalla. Hänkin todennäköisesti luulee antaneensa sinulla, mitä haluat, aina silloin kun olet jotain tosissasi halunnut. Hänelle on sattunut pari onnistumista, muutama kerta jonka olet teeskennellyt tyytyväistä ja loput hän on unohtanut - mutta sinä et.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ois mielestään liian kallis