Lue keskustelun säännöt.
Näin joulun alla mietin usein missä olisin, jos olisin jaksanut exäni kanssa
19.12.2019 |
Oltiin yhdessä 6 vuotta. Olimme opiskelijoita, minä valmistuin ja menin töihin. Mies ei tuntunut saavan opiskeluja päätökseen millään. Asuttiin vuokrakaksiossa ja näin miten kaikki minun unelmat hiljakseen katosi: talo, koti perhe, molempien urat, matkat, tulevaisuus. Sanoin miehelle jouluna 2012 että tämä oli nyt tässä.
Pikakelauksella joulukuuhun 2019. Asun edelleen samassa vuokrakaksiossa ja olen samassa työpaikassa, olen tosin edennyt assarista projektisuunnittelujaksi. Miestä ja perhettä ei ole ja täytän kohta 35.
Exä on valmistunut, tehnyt tohtorintutkinnon ulkomailla, avioitunut ulkomaalaisen naisen kanssa joka on myös tohtori. He asuvat nyt ulkomailla huvilassa, yksi lapsi on jo ja perheenlisäystä on taas tulossa keväällä. (ok, myönnän et on tullut vähän stalkattua exää)
Tunnen itseni jotenkin huijatuksi: miten tässä näin kävi? Enkö minäkin olisi ansainnut parempaa?
Kommentit (6)
Sä et oikeesti uskaltanut unelmoida, sun exä osasi. Varmasti haaveili koko ajan itselleen ihanan elämän ulkomailla, kun sä luulit etse vain sluibailee. Sun unelmat oli varmaan joku rivari Espoossa ja duuni Nokialla tai Elisalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa on ainesta. Oletko koskaan ajatellut kokeilla kirjoittaa herttasarjatyyppistä kioskikirjallisuutta? Voisit ehkäpä ansaita parempaa.
Heh, ihan oikein sulle senkin golddigger.
Vastaus kysymykseesi: et olisi, koska olet nalkuttava ja kateellinen biatch!
Mäkin mietin joskus samaa! Olisin tosennäköisesti mullan alla tai mielisairaalassa.
No tee pari lasta, ota joku luokanopettaja tms. lapset hoitava mies, opiskele pari tutkintoa ja tee hirveästi töitä. Sillä tavalla voit elää kun mies.