perheessä eri elintaso?

Ok, mies voisi tehdä lopun mutta haluaa elää tyttärenaä kansa. ainen on kauhee ja haukkuu miestä aina.

Naiset ostaa yleensä usein ja halpaa miehet harvoin ja hyvää. Tämä on ihan tutkittu juttu.

Eri tilit, yhteisiä tilejä ei ole. Asuntolainan maksan minä, samoin suurimman osan ruuasta ja lapsen menot. (1 lapsi). Lomamatkoilla mies maksaa suurimman osan, lisäksi sähkölaskun, vesilaskun, jätemaksun, kiinteistöveron, lapsen hoitomaksun ja mulle 300e/kk. Mies maksaa myös autoihin liittyvät kulut, isompia hankintoja (tv) jne.

Lomamatkat maksetaan puoliksi. Tontin vuokran maksaa mies.

Elintaso on sama, vaikka tienestit vaihtelevat. Elatusvelvollisuus on molemminpuolinen. En sietäisi/kestäisi tilannetta, jossa elintaso parisuhteen sisällä olisi epätasa-arvoinen.

Hoitovapaalla ollessani ostin kotihoidon tuesta lähinnä päivittäistarpeita mulle ja vauvalle ja maksoin jotain pieniä omia laskujani (kirjoja yms.). Mies hoiti kaikki laskut kuten lainanlyhennykset, isot kauppaostokset yms.

...en myöskään ymmärrä tuota kotiäitien ihmeellistä ajatusmaailmaa, että aina jos mies ostaa OMALLA PALKALLAAN jotain itselleen, tulisi kotiäidin väkisin saada jotain yhtä kallista.



Siis toki jos todella tarvitset takin ja olet ajatellut sitä jo aiemmin, mutta jos haluat uuden, 150 euroa maksavan koltun vain siksi että miehesikin osti, on se aika pimeää.



Ja tottahan se on, työelämä vaatii enemmän panostamista vaatteisiin kuin kotona olo. Minulla oli hyvä äitiyspäiväraha enkä ollut taloudellisesti riippuvainen miehestäni edes hoitovapaalla, mutta kyllä minä ihan alitajuisesti osasin elää säästäväisemmin silloin, kun vaan toinen meistä oli töissä.

mies vaatisi koko palkkansa vain omaan käyttöönsä, niin saisi sitten myös hoitaa lapsensa 12 h/ vrk, pestä pyykkinsä, tehdä ruokansa jne. Samoin myös ne vähäiset ns. miesten työt, joista jo nyt teen vähintäänkin puolet. Turha on vedota siihen, että menisin töihin, kun kuitenkin on yhdessä sitouduttu siihen, että lapset hoidetaan kotona.

Saa siis vielä äitiyspäivärahaakin. Ei siis ole ihan pa jos on yhtään viitsinyt töissä käydä ennen lasta.

Aikaa kulunut ihan liikaa lapsia kotona hoitaessa/työttömänä. Mies maksaa suurimman osan lainoista, autoista jne. Mutta minä maksan kaikki tuloni perheen laskuja+lasten kaikki vaatteet.

Mies matkustelee kesäisin " poikien kanssa" silloin ei tarvitse ottaa kuin yksi lapsi mukaan, minulla ei ole koskaan varaa matkustella yhtään.

Mies myös tekee ystävänsä luokse viikonloppu matkoja, minulla ei olisi siihen varaa. Kohta mies lähtee taas viikonloppureissuun, minulla ei ole varaa ostaa edes uusia rintsikoita, tai olisi kyllä, mutta en uskalla vetää tiliäni ihan tyhjäksi.

Tekee pari matkaa vuodessa, mutta minusta olisi reilua jos minullakin olisi varaa/pääsisin mukaan. Joskus olen päässyt, mutta ilman lapsia tulee halvemaksi matkustaa ja mies ei osaa odottaa useaa vuotta että pääsisi taas matkaan, jos rahaa ei koko perheen matkaan löydy.

Minä en halua matkustaa velaksi,mies taas voi matkustaa myös velaksi.

Enempi kai tarkoittaa sitä, että molemmilla on takki.



Eikä esim. elatusvelvollisuus avioliitossa tarkoita sitä, että sinun pitää elättää toinen, jos se omillaankin tulee kohtuudella toimeen. Tai sitä, että jos sinä saat vaikka 4000¿/kk ja puoliso 2000¿/kk ja eleleltte mieleisesti 4000¿/kk, niin se 2000¿ olisi vaikka yhteinen sijoitus. Jos toinen tienaa enemmän, niin kyllä se ylimäärä on omaa.



Sanon minä avoliittolainen, joka tienaa enemmän ja joka maksaa enemmän kaikesta. Tässä maksamisessa on vain se ilo, ettei aina tarvi kysyä ja sopia, onko meillä varaa vaikka tuohon sohvaan. Kun pidämme siitä, niin ostan se riippumatta siitä, onko miehellä siihen varaa.

Mä en edes kysele tuollaista mieheltäni, jos tarvin takin, niin ostan sen. Meillä on omat tilit ja ns omat rahat. Kaikki menot maksetaan kuuitenkin yhdessä, sen tililtä kummalla on rahaa.



Takki päälläkö se ap:n mies siellä töissä kulkee, kun tarvii siellä olla niin edustava ?

Itse en ole käynyt matkoilla 18 vuoteen, mutta mies käy joka vuosi ulkomailla, risteilyillä ja Lapissa laskettelemassa. Yhden kerran hän on ottanut yhden lapsistamme mukaan matkalle. Minulla ei tosiaan ole varaa käydä kampaajalla, hammaslääkärissä eikä varaa maksaa edes terveyskeskusmaksua, eikä puhettakaan, että ostaisin uusia vaatteita itselleni. Onneksi olen pysynyt terveenä. Minulla on tulona vain lapsilisät ja yksi pieni osa-aikatyö. Työmarkkinatukea en saa miehen tulojen takia.

en ainakaan olisi jäänyt äityslomalle ja kotiin lapsia hoitamaan. Kyllä me nämä asiat päätettiin ennen kuin lapsia aloimme miettimään. Eli minä olen kotona ja mies maksaa laskut ja siirtää tililleni 1500e/kk + miehen visa käytössä. Ikinä emme ole rahasta tai sen käytöstä tapelleet. Isot ostokset päätämme yhdessä kuten asunto, auto yms ja pienemmät kuten vaatteet ym jokainen ostaa itse. Mieheni ei ole edes kiinnostunut mun vaatteista ja sille on ihan se ja sama ostako 500e vai 1000e takin kunhan itse siitä pidän enkä tarvii heti seuraava vuonna uutta

Kun olin kotona niin kyllä me tasan tarkkaan priorisoitiin miehen vaatehankintoja, jos tarvitsi esim. puvun niin ostettiin kunnon puku eikä se tarkoita että mun olisi pitänyt saada jotain saman arvoista vastineeksi.



Kun menin töihin, uusin vastaavasti hiukan omaa vaatevarastoani.

vaimoonsa ja lapsiin. Kyllä meillä tehdään lomamatkat yhdessä, silloinkinkun minä olen kotona. Omillekin reissuille olen päässyt, ja niin myös mies.



Mä en vois elää ihmisen kans, joka on noin itsekäs. Jos mun mies joutuu joskus työttömäksi tai sairastuu ja hänen tulonsa laskevat, tuen häntä taloudellisesti ihan varmasti.

kummankin pitää saada mitä tarvitsevat mutta ei niitä nyt päittäin tartte matsata niin että miehenkin pitää ostaa 50 euron edestä kosmetiikkaa kun vaimo ostaa uuden hajuveden

Siis ikinä en suostuisi tuollaiseen nöyryyttävään elämään kuin nämä pari esimerkkia missä mies matkustelee itsekseen jne.



Minulla oli hyvä palkka ennen kuin sain lapsen. mutta työ on paljolti poissaoloa kotoa, joten olen vaihtamassa alaa. Mies ei ikinä edes uskaltaisi vaatia että meillä olisi omat rahat, koska jos minä palaisin takaisin vakituiseen työhöni, niin mies saisi hoitaa yksin lapsia joka toisen viikon, ei varmaan paljon houkuttele. Nyt saan toistaiseksi äitiysrahaa, ja siksi tuloni ovat ihan hyvät, tosin miehen on vielä paremmat, mutta minä kotonaolollani mahdollistan että mies voi tehdä niin paljon töitä. Syksyllä suunnittelen meneväni töihin, mutta johonkin uuteen työhön jossa palkkani laskee, mutta perhe voittaa. Etsin siis osa-aikaista työtä. Ja rahat ovat ja tulevat olemaan ytheiset!

mies saa välillä monen tonnin palkan ja mä kituutan kotihoidontuella. Itsepähän haluan hoitaa lasta kotona...

ollaan elatusvelvollisia toisiimme nähden. Joka tarkoittaa lainkin mukaan sitä, että enemmän ansaitseva puoliso maksaa enemmän kuin vähemmän ansaitseva perheen menoista sekä puolison henkilökohtaisista menoista.