Kaverilla tapana kertoa asioita eteenpäin

Siis kertoo muille, vaikka olet sanonut, ettei saa kertoa?

Älä kerro hänelle mitään ja katkaise välit. Ongelma ratkaistu.

Mun työkaveri oli kertonut esimiehille kaikki meidän kahdenkeskiset luottamukselliset keskustelut, ja myös kaikki muiden kanssa käymänsä keskustelut. Kaikkiin ei vaan voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kertoo muille, vaikka olet sanonut, ettei saa kertoa?

Siis en ole erikseen kieltänyt, kun pidin itsestäänselvyytenä että juttelemme luottamuksellisesti. Mutta sitten onkin selvinnyt kun tavannut muita hänen kavereitaan, että he tietävät jo mitä minulle on tapahtunut!

Keskustele jatkossa sanoilla jaa, niin, aivan, niinkö, tosiaan, ehkä, mmm, no niin.

Tilanne harmittaa, koska pitänyt häntä ihan hyvänä kaverina. Enkä usko että hän juoruaa ilkeyttään. Mutta hän on sosiaalinen ihminen, jonka seurassa muut viihtyvät, ja osa johtuu varmaan siitä että hänellä on aina mielenkiintoisia tarinoita ja näkökulmia joista osa tosin on muiden elämästä suoraan. Ja en pidä tästä itse. Asiat pitäisi olla luottamuksellisia. Mutta sitten hän ei olisi enää viihdyttäjäpersoona. Ja itse tiedän olevani tylsimys, koska en juorua. Luotettava, mutta tylsä.

Vanha sääntö: kun salaisuuden kertoo toiselle, se ei ole enää salaisuus.

jos on saanut niin paljon kokea kaikkea pskaa niin voi olla että ihmisestä kehittyy rambo joka pelaa aina pelit loppuun saakka.

Radiossa toimittajat kertovat päivittäin mitä lähipiirille on sattunut. Ihan normia kait nykyään.

Juoruilua on tutkittu psykologiassa. Vaikka juorujen levittelijä kertoisi mitä hyvänsä kukkua, se sisältää niin kiinnostavaa infoa, että tarina menee eteenpäin. Juoruilijan asema on hyvä verrattuna juoruilun kohteeseen. On jotenkin etulyöntiasemassa. Siitäkin huolimatta, että tieto siis ei pitäisi lainkaan paikkaansa.

Ihminen on kummallinen, kiintoisa eläin.

Mulla oli kanssa tuollainen kaveri. Oli.

Vierailija kirjoitti:

Radiossa toimittajat kertovat päivittäin mitä lähipiirille on sattunut. Ihan normia kait nykyään.

Niin, yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta ei enää taida olla. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Juoruilua on tutkittu psykologiassa. Vaikka juorujen levittelijä kertoisi mitä hyvänsä kukkua, se sisältää niin kiinnostavaa infoa, että tarina menee eteenpäin. Juoruilijan asema on hyvä verrattuna juoruilun kohteeseen. On jotenkin etulyöntiasemassa. Siitäkin huolimatta, että tieto siis ei pitäisi lainkaan paikkaansa.

Ihminen on kummallinen, kiintoisa eläin.

Kyllä tämä on mielestäni negatiivinen asia.

Ei kannata kertoa tälle tyypille omia asioitaan. Eli kerrot hänelle vain asioita, jotka voisit julkaista itsestäsi paikallislehdessä, fb:ssä jne. Kaveri voit olla, mutta muista pitää hänen kanssaan aina suodatin päällä.

Minulla on monia sukulaisia, joille ei voi kertoa mitään asioita, koska he kertovat ne aina estoitta heti eteenpäin. Jos kerrot, että et haluaisi jonkun asian leviävän perhepiirin ulkopuolelle, sitä nopeammin viesti kulkee ja koko pitäjä tietää. Siksi olen päättänyt, että en kerro näille henkilöille mitään henkilökohtaisia asioitani.

"Kyllä tämä on mielestäni negatiivinen asia."

Mietipä loppuun asti. Ihmiset tekevät harvoin mitään, mikä ei hyödytä ennen kaikkea heitä itseään. Juoruilu on niin yleistä, että kyllähän sieltä juuri tällainen hyötynäkökohta pulpahtaa esiin.

Käänteisessä tapauksessa ihmiset eivät enää juoruilisi. Mutta näinhän ei ole, sen me kaikki tiedämme.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kertoa tälle tyypille omia asioitaan. Eli kerrot hänelle vain asioita, jotka voisit julkaista itsestäsi paikallislehdessä, fb:ssä jne. Kaveri voit olla, mutta muista pitää hänen kanssaan aina suodatin päällä.

Minulla on monia sukulaisia, joille ei voi kertoa mitään asioita, koska he kertovat ne aina estoitta heti eteenpäin. Jos kerrot, että et haluaisi jonkun asian leviävän perhepiirin ulkopuolelle, sitä nopeammin viesti kulkee ja koko pitäjä tietää. Siksi olen päättänyt, että en kerro näille henkilöille mitään henkilökohtaisia asioitani.

Mitäs, jos jollain ei ole yhtäkään luotettavaa ihmistä ympärillään? Eli että kenellekään ei voi kertoa kuin yleisiä asioita. Kuitenkin aika moni avautuu edes jollekin ihmiselle? Tästä vain yleisiä asioita kertovasta ihmisestähän varmaankin tulee melko estoinen kuva ym. Miten ratkaisisit tällaisen tilanteen? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä tämä on mielestäni negatiivinen asia."

Mietipä loppuun asti. Ihmiset tekevät harvoin mitään, mikä ei hyödytä ennen kaikkea heitä itseään. Juoruilu on niin yleistä, että kyllähän sieltä juuri tällainen hyötynäkökohta pulpahtaa esiin.

Käänteisessä tapauksessa ihmiset eivät enää juoruilisi. Mutta näinhän ei ole, sen me kaikki tiedämme.

Ihan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, eikä kaikki ajattele vain hyötynäkökulmaa. Jotkut yrittävät pärjätä ihan omilla ansioillaan eikä muiden kustannuksella :).

Jep, mulla on yksi tällainen ystävä, on mukavaa seuraa, mutta kerron hänelle vain sellaisia asioita joista on ihan sama kertooko eteenpäin vai ei. Ei ole tarvinnut olla Sherlock ymmärtääkseen ettei kannata hänelle puhua. Jos kertoo minulle toisen ystävänsä ja ystävän miehen panemiset ja riidat, niin arvata saattaa että meidän asiat leviää myös jos niistä puhuu.

Mulla on myös äiti joka on ylpeä siitä että pitää salaisuudet, mutta kertoo ne surutta mulle. Ei ymmärrä yhtään sitä, että minä ja hän ei olla yksikkö, eli niitä ei saisi kertoa mulle. Eikä mua kiinnosta toisen salaisuudet, mutta loukkaantuu kun sanon ettei niistä saisi puhua minullekaan. 

Isäni välillä loukkaantuu jos äiti puhuu isän asioista jollekin ja äiti ihmettelee minulle, että miksi loukkaantui, kun sitten kertoo niistä itsekin. Yritin selittää, että on ihan eri asia ihmisen itse kertoa omista asioistaan kun se, että joku muu puhuu niistä. Itse saa puhua vaikka kaikille, mutta toisen henkilökohtaisia asioita ei kenenkään muun tarvi mennä eteenpäin jakamaan. Ei mennyt läpi... "muttakun hän itsekin kertoo, niin miksi minulle loukkaantuu jos puhun...." Aaargh. Toiset ei vaan ymmärrä. Enpä siis puhu äidillekään asioitani liian tarkasti.

Onneksi on yksi ystävä johon voin luottaa, joka ei kerro eteenpäin.

Kyselee koko ajan vain hänen (ei siis perheenjäsenten) elämästään ja palauttaa keskustelun aina siihen. Jos tämä ei haittaa häntä vaan avautuu kaikesta, niin kyse voi olla vain kypsymättömästä ajattelemattomuudesta, josta pitäisi saada havahtumaan.

Ja päälle kysyy, kenelle kaikille saan kertoa nämä jutut.