Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä keski-iän kriisi??
12.12.2019 |
Mikä mua vaivaa kun olen 10 v asunut pkseudulla, hieno rivari asunto, kaikki hyvin tavallaan, ihanat lapset jne
Oon 37,5v, en jaksa enää tätä samaa.. kun käyn lappeenrannassa, tuusulassa järvenrannalla, tampereella jne ajattelen joka paikasta että haluun tänne.
Tai tallinan vanha kaupunki ja telluskivi, niin ihana tunnelma haluan sinne.
Olen asunut 2 muussa maassa ja jiistä löytyy ihania paikkoja, tunnelmaa, ihmisiä rentoa fiilistä esim. Ranska, haluan sinne.
Ilmeisesti mikä tahansa muutos olis kiva. Onko tämä siis keski-iän kriisi? Meneekö se ohi vai pitääkö oikeasti repäistä?
Olen asunut helsingissä vain rahan vuoksi, täällä on hyviä projekteja joilla tienaa, mitään sen kummempaa en tunne tätä kaupunkia kohtaan. Hyviä museoita ja muuta kulttuuria on josta tykkään,mutta se ranskan tunnelma puuttuu. Mies ei osaa ranskaa, ei ole työtä sinne muuttaa.
Millä tavalla voisi toteuttaa pienemmässä määrin sitä kaipuuta jostain muusta? Liian kauan samaa.
Asunto: se on hieno, olen saanut sisustustaa mutta kun kävin hipin kaverini luona katsomassa sellaista huoletonta kivaa pikkuvuokrakotia niin se tuntui kivemmalta kuin omani. En jaksa omaa elämääni.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllästynyt. Niin käy, kun elämässä ei ole haasteita. Jos lapsellasi olisi syöpä, tai miehesi kuolisi, et jaksaisi miettiä että Tampereella olis sittenkin kivempaa. Yrittäisit vain selvitä.
Ei mitään hätää, aloita vaikka vuoden alusta joku uusi kurssi niin saat vähän vaihtelua elämääsi.
Naisena kannattaa kyllä opiskella keski-ikäisenä, jos siihen on mahdollisuus, vaihdevuosissa tulee pudotus..
Älä nyt hätiköi. Mene vaikka ranskankielen kurssille. Ja sinne tietenkin raskattareksi pukeutuneena, kuten muuallekin. Baskeri päähän ja raitapaita, alle kalliit ranskalaiset alusvaatteet. Sen jälkeen voit hakea patongin ja pullon punkkua, jota siemailet miehesi kanssa kotona. Samalla voit päivittää kuulumisesi meille tänne av:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pelkistä sun asumisista ei voi päätellä sun kriisejäs kyllä ap. hyvä:)
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllästynyt. Niin käy, kun elämässä ei ole haasteita. Jos lapsellasi olisi syöpä, tai miehesi kuolisi, et jaksaisi miettiä että Tampereella olis sittenkin kivempaa. Yrittäisit vain selvitä.
Ei mitään hätää, aloita vaikka vuoden alusta joku uusi kurssi niin saat vähän vaihtelua elämääsi.
Tuo on lopputulos, kun raha ja materia on tärkein elämää ohjaava voima.
Oliskohan ap:lla kriisin kautta vielä mahdollisuus vaihtaa suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se. Nyt pitää päättää, antaako puolisolle kenkää vai ei. Molempi pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Naisena kannattaa kyllä opiskella keski-ikäisenä, jos siihen on mahdollisuus, vaihdevuosissa tulee pudotus..
Mitä tarkoitat? Minä aloitin opiskelun, kun jäin eläkkeelle. Kerrankin on aikaa paneutua asioihin kunnolla. Olen tunnollinen oppilas. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta ikäkriisiltä. Lähinnä elämänlaatu-kriisiltä. Ei sitä osaa selittää...
Olen Helsingistä kotoisin ja asun Ranskassa. Olen asunut jo pitkään, mutta en voi sanoa kotiutuneeni tänne. Tuntuu, että kaikki asiat ovat Suomessa paljon paremmin, mutta silti se ei houkuttele yhtään palaamaan. Täällä on niin hyvä olla.
Samaa paskaa se arki olis siellä Ranskassakin. Ihan eri juttu käydä joskus vähän lomalla pyörähtämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta ikäkriisiltä. Lähinnä elämänlaatu-kriisiltä. Ei sitä osaa selittää...
Olen Helsingistä kotoisin ja asun Ranskassa. Olen asunut jo pitkään, mutta en voi sanoa kotiutuneeni tänne. Tuntuu, että kaikki asiat ovat Suomessa paljon paremmin, mutta silti se ei houkuttele yhtään palaamaan. Täällä on niin hyvä olla.
Ei ole mikään elämänlaatukriisi hah...eihän sellaista olekaan vaan kyse on siitä, ettei ole itsetunto kunnossa tai se rakkaus puuttuu. Se kun ei katso paikkaa eikä aikaa....
Kannattaisiko käydä ihan vaan yleislekurilla puhumassa tilanteestasi? Saatat olla uupunut/keskivaikea masennus/ stressi pahenemassa/anemia/ diabetes /muuta jotakin?
Elämäsi ei välttämättä ole tylsää, vaan se on hidastunut ja sinulla on nyt aikaa puntaroida viime vuosien ratkaisujasi. Nyt elät aikaa, jolloin haet itseäsi taas. Se mitä olit nuorena olet saanut, mitä halusit, ja nyt sinussa on ihan muita toiveita ja odotuksia. Elämänkatsomuksesi syvenee ja elämänkokemuksesi kertoo, missä voit hyvin ja missä et. Joudut tekemään rohkeita päätöksiä tai päätymään siihen, että elämä on tässä ja nyt ihan ok.
Itsesi hakeminen kestää niin pitkään kuin uskallat jotakin tehdä, Älä pakene tylsyyttä, vaan kohtaa se ja kirjoita toiveilista mitä todellakin haluat. Ne toivelistat yleensä toteutuvat, jos et nyt ihan lottovoittoa halua.
Ja pyydän kiitos että kommentoitte asiaa, eikä yhdyssanavirheitä!!