Lue keskustelun säännöt.
Läheiset loukkaantuu ujolle pienelle lapselleni
11.12.2019 |
Minulla on ihan pieni lapsi, joka on kovin ujo. Hän ei pidä ollenkaan tilanteista, joissa joku ihminen (muu kuin meidän ihan ydinperheen väki) lähestyy häntä, vaikka se joku olisi periaatteessa tuttu. Eikä hän halua juurikaan kontaktia muihin ihmisiin kuin meidän oman perheen väkeen. Tai haluaa, kun saa rauhassa ensin tottua siihen ihmiseen, ja siihen voi mennä tunteja. Tai sitten sitä ihmistä pitää tavata joka päivä, jotta hänestä tulee lapselle todella tuttu ja läheinen, silloin lapsi viihtyy oikein hyvin tämän ihmisen kanssa ja on itse aktiivinen siinä vuorovaikutuksessa. Mutta esim. joku sukulainen, jota tavataan vain kerran pari kuussa, niin häntä lapsi ei hyväksy lähelleen ollenkaan. Kaikki tämä johtuu ujoudesta.
Mutta muutamat meidän läheiset (sukulaiset ja vastaavat) on nyt loukkaantuneet lapselle tästä, eivätkä enää halua tulla meille edes käymään tai kutsu luokseen. Eräs heistä ihan avoimesti suuttui pari viikkoa sitten kun lapsi ei halunnut päästää lähelleen. Minun mielestä se on aivan kohtuutonta, koska ei taapero ujoudelleen mitään voi ja aikuisten pitäisi ymmärtää asia eikä loukkaantua lapselle!
Mitä ihmettä teen? Olen näille ihmisille yrittänyt selittää tilannetta, mutta he eivät halua ymmärtää. Eikä minulla olisi yhtään jaksamista selvittää tällaisia aikuisten "lapsellisuuksia" heidän kanssaan, vaan haluan suojella lastani.
Tietenkin aina kannustan lasta uusissa tilanteissa ja ihmisten kanssa, mutta en pakota mihinkään.
Kommentit (63)
En varmaan tapaisi enää näitä aikuisia jos eivät puhettasi ymmärrä. Siis oikeasti. Tai jos tapaisin niin harvemmin ja yksin. Ei sukulaisten kanssa ole pakko olla tekemisissä. Ja ärsyyntyjälle joskus pitää itsekin ihan suutahtaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varmaan tapaisi enää näitä aikuisia jos eivät puhettasi ymmärrä. Siis oikeasti. Tai jos tapaisin niin harvemmin ja yksin. Ei sukulaisten kanssa ole pakko olla tekemisissä. Ja ärsyyntyjälle joskus pitää itsekin ihan suutahtaa takaisin.
Kyseessä on mm. lapsen isovanhemmat. Miten voi olla heitä tapaamatta enää, onko se oikein lapselle? Lapselle ei muodostu heihin mitään suhdetta, jos minä katkaisen välit. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varmaan tapaisi enää näitä aikuisia jos eivät puhettasi ymmärrä. Siis oikeasti. Tai jos tapaisin niin harvemmin ja yksin. Ei sukulaisten kanssa ole pakko olla tekemisissä. Ja ärsyyntyjälle joskus pitää itsekin ihan suutahtaa takaisin.
Kyseessä on mm. lapsen isovanhemmat. Miten voi olla heitä tapaamatta enää, onko se oikein lapselle? Lapselle ei muodostu heihin mitään suhdetta, jos minä katkaisen välit. Ap
Jos on niin typeriä ihmisiä, ettei ymmärrä puhetta, niin en huolehtisi mistään suhteesta. Jos asiallinen keskustelu ei onnistu, eikä ymmärrystä lapselle löydy, ei tarvitse käydä.
Kannattaisko tavata ihmisiä useammin, ettei olisi niin uusi ja ihmeellinen asia joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko tavata ihmisiä useammin, ettei olisi niin uusi ja ihmeellinen asia joka kerta.
Niillä ihmisillä on omat kiireensä ja meidän perheellä myös on omat kiireemme ja menomme, eikä kukaan läheisistä asu meidän lähellä vaan vähintään puolen tunnin ajomatkan päässä. Ei ole käytännössä mahdollista tavata koko ajan, emme me muutenkaan tapaa esim. sukulaisia viikoittain emmekä tavanneet ennen lastakaan. Ja se viikottain tapaaminen ei edes riitä lapselleni, jotta hän hyväksyy ihmisen tutuksi läheiseksi, vaan pitää olla lähes päivittäin tekemisissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko tavata ihmisiä useammin, ettei olisi niin uusi ja ihmeellinen asia joka kerta.
Jatkan tähän kommenttiin vastauksena vielä, että vika ei ole lapsessani, vaan niissä aikuisissa jotka loukkaantuu pienelle lapselle. Ap
Ihan normaalia tuonikäiselle. Lapsesi ei ole ujo. Hae netistä mitä tarkoittaa vierastaminen ja tulosta sukulaisillekin tieto vaikka lapulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkipuistot, kerhot, harrastukset ym. käyttöön, jossa lapsesi voi tutustua uusiin ihmisiin.
Huom. sinun esimerkkisi ja roolisi on tärkeä.
No ei väkisin, ujostelkaa toki rauhassa. Mutta noinhan se tilanne sitten tulee olemaan, hyväksy se ja jatka elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noiden sukulaisten käytös on törkeää ja lapselle vahingollista. Pieni oppii jo taaperona, että hän on vääränlainen :(
Sinuna puhuisin asiasta heille yhden kerran asiallisesti, että kyse on lapsen luonteesta, on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla oma itsensä, ja ET hyväksy minkäänlaista murjottamista/mielenosoittamista jne. Jos he pyytävät anteeksi käyttäytymistään ja lupaavat korjata sitä, voitte kokeilla tavata, mutta jos taas alkavat esittää loukkaantumista, lopeta tapaaminen äläkä tapaa heitä piiiitkään aikaan. Sama jos.eivät tajua toimineensa väärin.
Lapsesi on täysin normaali. Minulla oli 1/3 lapsesta samanlainen. Nyt 11v hän on sosiaalisesti taitava ja hänellä on paljon kavereita, pärjää hyvin aikuisten kanssa. Häntä ei syyllistetty ja painostettu pienenä.
Vanhemmat ihmiset aina syyllistää, että lapsi on niin ujo ja pelkää vieraita, koska ei ole tarpeeksi nähnyt muita ihmisiä.
Toiset vaan on ujompia, eikä halua puhua vieraille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuonikäiselle. Lapsesi ei ole ujo. Hae netistä mitä tarkoittaa vierastaminen ja tulosta sukulaisillekin tieto vaikka lapulle.
Voi olla vierastaminen tai ujous (vaikea varmaan sanoa näin pienestä, ehkä molemmat), mutta molemmat olen selittänyt näille ihmisille ja kertonut miten heidän pitää asiaan suhtautua (ymmärtää lasta, lähestyä hitaasti, ei ottaa henkilökohtaisesti jos lapsi vierastaa jne). Silti loukkaantuvat ja jopa suuttuvat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistot, kerhot, harrastukset ym. käyttöön, jossa lapsesi voi tutustua uusiin ihmisiin.
Huom. sinun esimerkkisi ja roolisi on tärkeä.
Tietenkin käymme koko ajan paikoissa, joissa lapsi tapaa uusia ihmisiä, olemme aina käyneet. Ei se ole vaikuttanut asiaan mitenkään. Ja itse olen puhelias ja sosiaalinen ja tykkään lähestyä vieraita ihmisiä ja aina esim. puistossa juttelen kaikille vieraille ja kadulla pysähdyn puhumaan sellaisille, jotka olen nähnyt vain kerran aiemmin jne. Mutta lapsi on siitä huolimatta sellainen kuin on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei väkisin, ujostelkaa toki rauhassa. Mutta noinhan se tilanne sitten tulee olemaan, hyväksy se ja jatka elämää.
Ujo pieni lapsi on ujo pieni lapsi. Se ei tarkoita, että hänestä tulee ujo aikuinen. Itse en ujostele ketään ollenkaan, mutta kyllä minä hyväksyn pienen lapseni aivan sellaisena kuin hän on ja sellaisena häntä rakastan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noiden sukulaisten käytös on törkeää ja lapselle vahingollista. Pieni oppii jo taaperona, että hän on vääränlainen :(
Sinuna puhuisin asiasta heille yhden kerran asiallisesti, että kyse on lapsen luonteesta, on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla oma itsensä, ja ET hyväksy minkäänlaista murjottamista/mielenosoittamista jne. Jos he pyytävät anteeksi käyttäytymistään ja lupaavat korjata sitä, voitte kokeilla tavata, mutta jos taas alkavat esittää loukkaantumista, lopeta tapaaminen äläkä tapaa heitä piiiitkään aikaan. Sama jos.eivät tajua toimineensa väärin.
Lapsesi on täysin normaali. Minulla oli 1/3 lapsesta samanlainen. Nyt 11v hän on sosiaalisesti taitava ja hänellä on paljon kavereita, pärjää hyvin aikuisten kanssa. Häntä ei syyllistetty ja painostettu pienenä.
Kiitos tästä kommentista! Tajusin viestistäsi, että kyse ei ole edes välttämättä siitä, että he olisivat oikeasti loukkaantuneet vaan ehkä jostain manipuloinnista tai mielenosoittamisesta (ehkä minulle?). Ap
Sitä tuo juuri on! Manipulointia.
Oma asenteesi lastasi kohtaan on tosi hyvä, kannustava ja ymmärtävä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tuo juuri on! Manipulointia.
Oma asenteesi lastasi kohtaan on tosi hyvä, kannustava ja ymmärtävä.
Kiitos myös sinulle kommentistasi!
Jäin vain miettimään, että mitä asiaa he yrittävät tuolla käyttäytymisellään manipuloida? Tai mitä saada aikaiseksi sillä manipuloinnilla / loukkaantumisen esittämisellä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden sukulaisten käytös on törkeää ja lapselle vahingollista. Pieni oppii jo taaperona, että hän on vääränlainen :(
Sinuna puhuisin asiasta heille yhden kerran asiallisesti, että kyse on lapsen luonteesta, on äärimmäisen tärkeää että lapsi saa olla oma itsensä, ja ET hyväksy minkäänlaista murjottamista/mielenosoittamista jne. Jos he pyytävät anteeksi käyttäytymistään ja lupaavat korjata sitä, voitte kokeilla tavata, mutta jos taas alkavat esittää loukkaantumista, lopeta tapaaminen äläkä tapaa heitä piiiitkään aikaan. Sama jos.eivät tajua toimineensa väärin.
Lapsesi on täysin normaali. Minulla oli 1/3 lapsesta samanlainen. Nyt 11v hän on sosiaalisesti taitava ja hänellä on paljon kavereita, pärjää hyvin aikuisten kanssa. Häntä ei syyllistetty ja painostettu pienenä.
Kiitos tästä kommentista! Tajusin viestistäsi, että kyse ei ole edes välttämättä siitä, että he olisivat oikeasti loukkaantuneet vaan ehkä jostain manipuloinnista tai mielenosoittamisesta (ehkä minulle?). Ap
Ole hyvä! Onneksi tajuat suojella lastasi :)
Olet siis selittänyt asian ja he eivät tajua tai halua tajuta. Ei ole muuta neuvoa kuin ottaa etäisyyttä. Älä tapaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä tuo juuri on! Manipulointia.
Oma asenteesi lastasi kohtaan on tosi hyvä, kannustava ja ymmärtävä.
Kiitos myös sinulle kommentistasi!
Jäin vain miettimään, että mitä asiaa he yrittävät tuolla käyttäytymisellään manipuloida? Tai mitä saada aikaiseksi sillä manipuloinnilla / loukkaantumisen esittämisellä?
Ap
Minulle tulee vaan mieleen, että he ovat äärimmäisen lapsellisia, ja ovat luoneet mielessään odotuksia, joiden mukaan lapsenlapsi automaattisesti rakastaa ja palvoo isovanhempiaan, ja kun ne eivät täyty, he eivät osaa sopeutua tilanteeseen vaan kiukuttelevat kuin pikkulapset. En usko että he olisivat mitään huippuisovanhempia sosiaalisellekaan lapselle.
-eri
Nostan, jos joku haluaisi kommentoida. Ap