Mitä toivot ja uskot tekemästäsi lastensuojeluilmoituksesta seuraavan perheelle?

No fiksuintahan olisi jos ihmisissä alkaisi tapahtua kasvua ja vastuunottoa. Itse olen huomannut tietynlaisen keinottomuustehottomuusyhdistelmän sekä sossuissa että asiakkaissa.

Olenkin tehnyt päätelmän että en enää lasuja tee vaikka aihekin koska makes me sick. Ämmät pyörii paskapäiden kanssa nyrkin ja hellan välissä.

Jos äiti ei ymmärrä omaa parastaan, on siinä lapsella vitsit vähissä.

Minkäs teet, addikteille.

Minä en tee lasuja (kun en lapsiperheiden kanssa ole oikeastaan missään tekemisissä arvioidakseniasiaa) , mutta eläinsuojeluilmoituksen teen jos näen sille tarvetta. Perimmäinen syy on todennäköisesti sama, eli haluan parantaa sen ilmoituksen kohteena olevan olennon asemaa tai pelastaa surkealta kohtalolta.

Toki pitää harkita tarkkaan, milloin sille ilmoitukselle on paikka oikeasti, kiusallaan ilmoituksia tehtailevat heikentävät niiden oikeasti avun tarpeessa olevien mahdollisuuksia.

Riippuu tapauksesta. Aina toivon, että perhe saisi konkreettista tukea, perhetyötä tai terapiaa. Joidenkin lasten kohdalla on pyrkimys myös siihen, että lapsen etua saadaan valvomaan joku, joka pystyy tekemään vanhempia velvoittavia ratkaisuja. Itse olen osa oppilashuoltoa, ja mun palveluiden käyttö tai mun ohjeiden noudattaminen on täysin vapaaehtoista. Jos vanhempi kieltäytyy auttamasta lasta, mä en voi hänen ylitseen kävellä. Siinä kohtaa täytyy itse astua sivuun ja ottaa yhteys lastensuojeluun.

Plus toki se, että kun on viran puolesta velvollinen ilmoituksen tekemään, niin silloin se vaan on tehtävä.

T. Koulupsykologi

Yhden ilmoituksen olen tehnyt tilanteessa jossa lasten äiti kertoi että miehensä lyö lapsia, jos eivät tottele. Ei ollut suomalainen perhe. Toivoin että heihin otetaan yhteyttä ja lapsen hyvinvointi tarkistetaan ja vanhempien kanssa keskustellaan siitä että tuo on rikollista Suomessa.