Minkälainen ihminen haluaa olla palkkasotilas?

Psykopaatti tai muu luonnehäiriö.

Jos siis on valmis taistelemaan kenen hyvänsä puolesta.

Vasemmistolaisen soijanakkihomppelin vastakohta eli mies.

Adrenaliiniaddikti, vähän desperado ja joku kokemus alla, että pärjää siinä.

"Palkkasotilas" voi tarkoittaa eri asioita.

YK-rauhanyurvaaja, puolustusvoimien kantahenkilökuntaa, vaikkapa U.S.A:n merijalkaväen sotilas, palkkasotilas, jolla ei ole isänmaata, vaan vain raha ratkaisee...

Sotiminen kuitenkin on ollut suurimman osan ihmiskunnan historiaa miesten keskeisiä tehtäviä.

Heimoyhteiskunnat elivät yleensä jatkuvassa sotatolassa, eivät ne mitään hippikommuuneja olleet.

Siitä saa liksaa. Yksi tapa tienata elantonsa monien joukossa.

- Adrenaliiniaddikti joo

- Psykopaatti, mahdollisesti. Kuulemma monet (tositoimia nähneet) erikoisjoukkojen sotilaat ovat, koska psykopaatit tuntevat vähemmän pelkoa joten siitä on etua siinä tilanteessa

- Ollut aina hyvä urheilussa, mutta siitä ei tullut ammattia jostain syystä

- Mahdollisesti elämä kotimaassa mennyt pieleen, tai ei ole saavuttanut elämässä niitä asioita mitä toivoi. Osalle ihmisistä jotka ovat omasta mielestään "epäonnistuneet elämässä", sota on aina näyttäytynyt "toisen mahdollisuutena". Ukrainaan vapaaehtoisina lähteneissä on tällaisia... työtön, akka jätti, joten ajattelee että jumankauta joko kunnia tai kuolema. Jotain tällasta... en suosittele, kyllä sitä elämää voi rakentaa muullakin tavoilla vaikka näyttää että kaikki on umpikujasssa. Ei Ukrainaan lähtevä välttämättä kuole (vaikka todennäköisyys kasvaa mitä kauemmin on), mutta todennäköisesti kuitenkin palaa sieltä PTSD kanssa ja loppuiäkseen traumatisoituneena

sais rahaa kun ampuu vi--n n--kereitä - jeeeeeeessss!

Kun on kyllästynyt kaikkeen ja mikään ei tunnu enää miltään. Eli masentunut. 

Isäni oli palkkasotilas, en sanoisi, että on psykopaatti. Armeijan kantahenkilökuntaan kuuluvana perusajatuksena on isänmaan puolustaminen, isällä onneksi vain rauhan aikana eli käytännössä pelkkää varautumista. Työ siinä kuin muutkin.

Jos tarkoitat sellaisia palkkasotilaita kuten wagner-joukoissa, niin varmaan tilaisuus, ahneus ja pakko. Kyseessä köyhistä oloista tulevat kouluttamattomat ihmiset, joille 5 kertaa tavanomaisesta työstä saatavaa palkkaa suurempi palkka on melkoinen houkutus. Monella ei myöskään ole mahdollisuuksia tai osaamista parempaan työhön. Myös lapsuus ja nuoruus voivat olla rikkonaisia ja tappeleminen ei välttämättä ole mitään uutta, vaikka siinä voi menettää henkensä.

Jos tarkoitat jotain Suomen armeijan kapiaisia, niin vahva innostus ja kiinnostus työtä kohtaan. Monella syttyy sellainen intissä ja sieltä sitten eteenpäin. Jotkut jäävät uralle, toiset vaihtavat muihin, rahakkaampiin ja haastavampiin hommiin. Menee aika pitkälti sen mukaan myös, että miten sotilasurallaan pärjää ja etenee. Suomessa ei ole joutunut juuri pohtimaan kohonnutta kuolleisuutta, koska Suomi ei ole joutunut taisteluihin sitten jatkosodan.

Ei ole elänyt ellei ole ollut lähellä kuolemaa.

Jollain tavalla petetty ja rikkinäinen. Ei ole saanut rakkautta lapsena. Ei ole tavoittanut haaveilemiaan asioita. Seikkailunhaluinen.

Jos olisin ollut mies, olisin varmaan liittynyt nuorena muukalaislegioonaan. Olin hyväkuntoinen, seikkailunhaluinen (halu nähdä maailmaa), pettynyt suomalaiseen yhteiskuntaan, en päässyt mihinkään kouluun ja taustalla oli rakkaudeton lapsuus. Koin, että en kuulu tai kelpaa mimnnekään. Olisi ollut ihan sama kuolenko vai en.

siinä on myös mahdollisuus valita, onko väärällä vai oikealla puolen taistelemassa.

Ylellä on hyvä podcast-sarja palkkasotilaista ja palkka-armeijoista.

Siinä haastatellaan mm. yhtä suomalaista nuorta miestä joka oli lähtenyt palkkasotilaaksi ulkomaalaiselle palveluntarjoajalle. Kyllä kun sitä jantteria kuunteli ei voinut välttyä ajattelemasta etteivät nämä ihmiset ole ihan terveitä. Tällekin tyypille se juttu oli hinku päästä ampumaan, mutta sitä ei lähtenyt erittelemään että miksi juuri ihmisiä ns. luvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti tai muu luonnehäiriö.

Jos siis on valmis taistelemaan kenen hyvänsä puolesta.

En oikein usko, että psykopaatti tai narsku haluaa itseään uhrata sotaan. Enemmin lähettää sinne, vaikka oman lapsensa tai vaimonsa jos pystyy, kunhan ite on turvassa. Eli tuskin on psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Ylellä on hyvä podcast-sarja palkkasotilaista ja palkka-armeijoista.

Siinä haastatellaan mm. yhtä suomalaista nuorta miestä joka oli lähtenyt palkkasotilaaksi ulkomaalaiselle palveluntarjoajalle. Kyllä kun sitä jantteria kuunteli ei voinut välttyä ajattelemasta etteivät nämä ihmiset ole ihan terveitä. Tällekin tyypille se juttu oli hinku päästä ampumaan, mutta sitä ei lähtenyt erittelemään että miksi juuri ihmisiä ns. luvan kanssa.

No, hirvi tai jänis ei ammu takaisin, jänskätystä on vähemmän.

Sinänsähän kohonnut kuolemanriski ei ihmetytä, harrastavathan ihmiset kuolemanvaarallisia asioita muutenkin.

Sotilaspalvelus on monelle köyhälle mahdollisuus saada ylöspito ja palkka sekä mahdollisesti siviilielämässäkin käypää koulutusta.

Ammattisotilas nauttii arvostusta ja sotilasyksikössä tunnet kuuluvasi johonkin.

Mun tuttu on just sellainen, joka voisi lähteä sotimaan. Sille armeija oli elämän parasta aikaa. Tykkäsi siitä, kun ei tarvinnut itse ajatella eikä tehdä päätöksiä. Joku aina sanoi mitä pitää tehdä.

Hänellä ei myöskään ole elämässään mitään menetettävää. Ei ole saavuttanut täällä sellaista elämää, jonka menettäminen surettaisi.

Ja ennen kaikkea hän ei pelkää kuolemaa. Hän ei sure sitä, jos hän kuolisi. Hänelle on ihan sama onko hän hengissä vai ei.

Minäkin ajattelen, että jokin lapsuuden kaltoinkohtelu tms "opettaa" siihen, että itsellä ja omalla elämällä ei ole mitään arvoa, joten ihan sama vaikka kuolisi. Siten kuolemanriskilläkään ei ole mitään merkitystä.