Millaista on olla lukiossa ihan yksin?
Oon 1 luokkalainen tyttö lukiossa pienellä maalaiskunnalla. Vaikka onkin pieni kunta niin koulussa on silti kohtuu paljon opiskelijoita.
Haluisin mennä puhumaan yhdelle pojalle meiän koulussa jolla ei tunnu olevan siellä kavereita. Se on kai 3, en ole ihan varma. En ole kuitenkaan uskaltanut tähän mennessä mennä... Pelkään ettei se halua puhua mulle.
Siksi kysynkin täällä niiltä jotka ovat olleet lukiossa vuoden tai enemmän ilman yhtään kaveria, toivoisitko että joku tulee juttelemaan? Onko esim. henkilön ulkonäöllä merkitystä? Pitääkö 3 lukion 1 lapsellisina ja ärsyttävinä kuten 9. pitää 7?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi ollut ulkonäöllä merkitystä. Kivahan se olisi ollut jos joku olisi puhutellut edes kerran 3 vuoden aikana.
Niin ja sinä olet tyttö ja se on poika. Nuoret naiset on aina miesten suosiossa. Ne voi aina mennä juttelemaan.
Mene ihmeessä. Ilahtuu kyllä. Juttele ihan niitä näitä, älä kysy miksi hän yksin seisoskelee.
Eheh. Luonto on julma ja niin sen kuuluu olla, älä sinä tuollaisia murehdi! Kyllä täältä maailmasta muitakin löytyy!
No ehhe... Ei sen tarvitse olla niin.
Kannattaa mennä. Ei siitä haittaakaan ole. Jos poika ei halua jutella kanssasi, on yksinolo todennäköisesti hänen oma valintansa. Silloin luonnollisesti kunnioitat hänen valintaansa ja annat hänen olla. Ihanaa, että joku haluaa jutella myös yksinäisille eikä pidä heitä vain outoina <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi ollut ulkonäöllä merkitystä. Kivahan se olisi ollut jos joku olisi puhutellut edes kerran 3 vuoden aikana.
Niin ja sinä olet tyttö ja se on poika. Nuoret naiset on aina miesten suosiossa. Ne voi aina mennä juttelemaan.
Kyllä minulle olisi saanut tulla pojat juttelemaan kun lukiossa yksinäni välitunnit vietin. Vaan eipä ketään niistä kiinnostanut, kun en ollut ns. kuuminta hottia. Oikeastihan se menee niin, että vain KAUNIIT nuoret naiset ovat aina miesten suosiossa. Meitä rumia ei kovinkaan moni viitsi lähestyä. Paitsi tietysti kertoakseen, miten rumia olemme.
Olen tehnyt tuon virheen monta kertaa. Siihen on lähes aina vastattu vihamielisesti ja epäluuloisesti. Jos tutustuminen on edennyt yhtään, joka kerran on käynyt niin että mies on halunnut multa seksiä ja/tai rakkautta ja on suuttunut kun olen kieltäytynyt, ikään kuin olisin luvannut heille jotain.
Mutta ehkä sulle käy toisin, onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt tuon virheen monta kertaa. Siihen on lähes aina vastattu vihamielisesti ja epäluuloisesti. Jos tutustuminen on edennyt yhtään, joka kerran on käynyt niin että mies on halunnut multa seksiä ja/tai rakkautta ja on suuttunut kun olen kieltäytynyt, ikään kuin olisin luvannut heille jotain.
Mutta ehkä sulle käy toisin, onnea matkaan.
Pelkäämpä pahoin että siinä käy näin
Itse sairastuin masennukseen enkä pystynyt enää opiskelemaan. Suoritin kurssit ilman kurssitöitä ja hyvin vaillinnaisin tenttitiedoin (opettajat eivät koskaan puuttunee sanallakaan vaikeuksiini). Sanomattakin on selvää, että senkin jälkeen on ollut vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt tuon virheen monta kertaa. Siihen on lähes aina vastattu vihamielisesti ja epäluuloisesti. Jos tutustuminen on edennyt yhtään, joka kerran on käynyt niin että mies on halunnut multa seksiä ja/tai rakkautta ja on suuttunut kun olen kieltäytynyt, ikään kuin olisin luvannut heille jotain.
Mutta ehkä sulle käy toisin, onnea matkaan.
Pelkäämpä pahoin että siinä käy näin
Hyvin todennäköisesti, mutta mistä sitä ikinä tietää. Jos poika on vaikka homo.
Vierailija kirjoitti:
Itse sairastuin masennukseen enkä pystynyt enää opiskelemaan. Suoritin kurssit ilman kurssitöitä ja hyvin vaillinnaisin tenttitiedoin (opettajat eivät koskaan puuttunee sanallakaan vaikeuksiini). Sanomattakin on selvää, että senkin jälkeen on ollut vaikeaa.
Niin ja toivoin todella paljon, että joku olisi tullut juttelemaan tai huomannut.
Olin lukiossa ihan yksin ja olisin ollut tosi iloinen, jos joku olisi edes hymyillyt tai tervehtinyt. :) En ehkä olisi ollut kaikista sujuvin juttukaveri heti, koska olin tosi ujo, mutta äkkiähän sitä rohkaistuu kun tutustuu.
Minusta on aika turhaa murehtia, että "miehet alkavat aina haluta rakkautta ja seksiä". Koska a) homman saa kyllä pidettyä kaveritasolla, kunhan itse käyttäytyy kuten kaveri, b) mistä sitä tietää, vaikka kiinnostuisittekin toisistanne ja c) miehet osaavat kyllä olla ihan kavereitakin, kokemusta on. Sitä paitsi: jos poika osoittautuu ihan oudoksi, niin hän todennäköisesti kirjoittaa keväällä ja haihtuu maisemista, jolloin yhteydenpidon voi antaa olla.
Parhaassa tapauksessa lopputuloksena on tutustuminen uuteen tyyppiin ja hieno ihmissuhde (tavalla tai toisella). Tai jos ette pidä myöhemmin yhteyttä, niin ainakin jäätte toistenne mieleen hyvinä tyyppeinä ja kokemuksina. Juttele ihmeessä hänelle, saatat pelastaa päivän. Tai jos hän ei halua jutella, niin ainakin yritit. :)
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ihan yksin ja olisin ollut tosi iloinen, jos joku olisi edes hymyillyt tai tervehtinyt. :) En ehkä olisi ollut kaikista sujuvin juttukaveri heti, koska olin tosi ujo, mutta äkkiähän sitä rohkaistuu kun tutustuu.
Minusta on aika turhaa murehtia, että "miehet alkavat aina haluta rakkautta ja seksiä". Koska a) homman saa kyllä pidettyä kaveritasolla, kunhan itse käyttäytyy kuten kaveri, b) mistä sitä tietää, vaikka kiinnostuisittekin toisistanne ja c) miehet osaavat kyllä olla ihan kavereitakin, kokemusta on. Sitä paitsi: jos poika osoittautuu ihan oudoksi, niin hän todennäköisesti kirjoittaa keväällä ja haihtuu maisemista, jolloin yhteydenpidon voi antaa olla.
Parhaassa tapauksessa lopputuloksena on tutustuminen uuteen tyyppiin ja hieno ihmissuhde (tavalla tai toisella). Tai jos ette pidä myöhemmin yhteyttä, niin ainakin jäätte toistenne mieleen hyvinä tyyppeinä ja kokemuksina. Juttele ihmeessä hänelle, saatat pelastaa päivän. Tai jos hän ei halua jutella, niin ainakin yritit. :)
En kai ollut tarpeeksi selväsanainen aiemmin. En ole koskaan tehnyt näissä tilanteissa yhtään mitään minkä olisi perustellusti voinut tulkita miksikään muuksi kuin kaverilliseksi käytökseksi ja se ei ole suojellut mua kertaakaan. Tässä on nyt kyse ahdistelusta ja yhdessä tapauksessa stalkkaamisesta, ei mistään sellaisesta johon voi järjellisesti vastata "mistä sitä tietää vaikka kiinnostuisittekin toisistanne" tai "minusta on aika turhaa murehtia". Ne suuttumiset ei ole läheskään aina olleet mitään harmitonta hiljaista raivoa ja välien katkaisua vaan pahimmillaan huorittelua ja läskiksi, lesboksi tai transuksi haukkumista. t. 9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ihan yksin ja olisin ollut tosi iloinen, jos joku olisi edes hymyillyt tai tervehtinyt. :) En ehkä olisi ollut kaikista sujuvin juttukaveri heti, koska olin tosi ujo, mutta äkkiähän sitä rohkaistuu kun tutustuu.
Minusta on aika turhaa murehtia, että "miehet alkavat aina haluta rakkautta ja seksiä". Koska a) homman saa kyllä pidettyä kaveritasolla, kunhan itse käyttäytyy kuten kaveri, b) mistä sitä tietää, vaikka kiinnostuisittekin toisistanne ja c) miehet osaavat kyllä olla ihan kavereitakin, kokemusta on. Sitä paitsi: jos poika osoittautuu ihan oudoksi, niin hän todennäköisesti kirjoittaa keväällä ja haihtuu maisemista, jolloin yhteydenpidon voi antaa olla.
Parhaassa tapauksessa lopputuloksena on tutustuminen uuteen tyyppiin ja hieno ihmissuhde (tavalla tai toisella). Tai jos ette pidä myöhemmin yhteyttä, niin ainakin jäätte toistenne mieleen hyvinä tyyppeinä ja kokemuksina. Juttele ihmeessä hänelle, saatat pelastaa päivän. Tai jos hän ei halua jutella, niin ainakin yritit. :)
En kai ollut tarpeeksi selväsanainen aiemmin. En ole koskaan tehnyt näissä tilanteissa yhtään mitään minkä olisi perustellusti voinut tulkita miksikään muuksi kuin kaverilliseksi käytökseksi ja se ei ole suojellut mua kertaakaan. Tässä on nyt kyse ahdistelusta ja yhdessä tapauksessa stalkkaamisesta, ei mistään sellaisesta johon voi järjellisesti vastata "mistä sitä tietää vaikka kiinnostuisittekin toisistanne" tai "minusta on aika turhaa murehtia". Ne suuttumiset ei ole läheskään aina olleet mitään harmitonta hiljaista raivoa ja välien katkaisua vaan pahimmillaan huorittelua ja läskiksi, lesboksi tai transuksi haukkumista. t. 9
Minkä ikäisiä nämä olivat?
Meinaat siis mennä kaveri mielessä? Vai onko jotain syvempää suunnitteilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ihan yksin ja olisin ollut tosi iloinen, jos joku olisi edes hymyillyt tai tervehtinyt. :) En ehkä olisi ollut kaikista sujuvin juttukaveri heti, koska olin tosi ujo, mutta äkkiähän sitä rohkaistuu kun tutustuu.
Minusta on aika turhaa murehtia, että "miehet alkavat aina haluta rakkautta ja seksiä". Koska a) homman saa kyllä pidettyä kaveritasolla, kunhan itse käyttäytyy kuten kaveri, b) mistä sitä tietää, vaikka kiinnostuisittekin toisistanne ja c) miehet osaavat kyllä olla ihan kavereitakin, kokemusta on. Sitä paitsi: jos poika osoittautuu ihan oudoksi, niin hän todennäköisesti kirjoittaa keväällä ja haihtuu maisemista, jolloin yhteydenpidon voi antaa olla.
Parhaassa tapauksessa lopputuloksena on tutustuminen uuteen tyyppiin ja hieno ihmissuhde (tavalla tai toisella). Tai jos ette pidä myöhemmin yhteyttä, niin ainakin jäätte toistenne mieleen hyvinä tyyppeinä ja kokemuksina. Juttele ihmeessä hänelle, saatat pelastaa päivän. Tai jos hän ei halua jutella, niin ainakin yritit. :)
En kai ollut tarpeeksi selväsanainen aiemmin. En ole koskaan tehnyt näissä tilanteissa yhtään mitään minkä olisi perustellusti voinut tulkita miksikään muuksi kuin kaverilliseksi käytökseksi ja se ei ole suojellut mua kertaakaan. Tässä on nyt kyse ahdistelusta ja yhdessä tapauksessa stalkkaamisesta, ei mistään sellaisesta johon voi järjellisesti vastata "mistä sitä tietää vaikka kiinnostuisittekin toisistanne" tai "minusta on aika turhaa murehtia". Ne suuttumiset ei ole läheskään aina olleet mitään harmitonta hiljaista raivoa ja välien katkaisua vaan pahimmillaan huorittelua ja läskiksi, lesboksi tai transuksi haukkumista. t. 9
Minkä ikäisiä nämä olivat?
Lukiolaisia, opiskelijoita ja vastavalmistuneita.
Ei olisi ollut ulkonäöllä merkitystä. Kivahan se olisi ollut jos joku olisi puhutellut edes kerran 3 vuoden aikana.