Kummittelu jolle löytyikin täysin luonnollinen syy?

Minulla oli stressaava elämänvaihe parikymppisenä. Asuin yksin ja nukuin yöllä yksin sängyssäni.

Joku hirveä demoni ilmestyi yöllä kotiini, lenteli ensin katonrajassa ja lopulta hyökkäsi päälleni ollessani sängyssäni valveilla. Se naureskeli, kun hätääntyneenä yritin tavailla Isä meidän rukousta (en ole vähääkään uskovainen) ja kuiski karmivia asioita korvaani lamaantuessani pelosta sen alle. Kunnes katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin. Makasin koko loppuyön kauhuissani sängyssä odottaen aamua.

Kerroin tapahtuneesta hämmentyneenä muutamalle läheiselle. Parin viikon sisällä tapahtuneesta yksi heistä oli lukenut unihalvauksesta ja kertoi siitä minulle. perehdyttyäni tarkemmin aiheeseen totesin omani olleen oikein oppikirjaesimerkki unihalvauksesta.

Kärsin niistä vielä myöhemminkin useasti, mutta en enää pelännyt kohtausta, kun tiesin, mikä se oli. Samalla opettelin heräämistekniikoita ja lopulta myös, kuinka kohtauksia voidaan välttää.

Nukun rintamamiestalon yläkerrassa, ja tuulisina öinä aina jokin raapii ikkunaa. Se jokin on ikkunan takana kasvava vaahtera. Vintillä taas majailee ilmeisesti orava, joka pitää välillä kovaakin meteliä.

Mökillä näkyy joskus vinttihuoneen ikkunassa valo, vaikka siellä ei ole ketään. Siellä esiintyy sama kummitus kuin Virossa Haapsalun piispanlinnassa: tietyssä kulmassa nouseva kuu heijastuu ikkunasta. Kuutamoöinä näkyy myös joessa jotain kimaltavaa ja liikkuvaa. Mökkinaapurin laituriin on kiinnitetty vesilämpömittari ja siinä on heijastava osa, joka liikkuu aaltojen mukana.

^

Vintillä riehunut kummitus olikin ikkunasta sisään livahtanut kulkukissa.

Heräsin ja kuulin jonkun olevan suihkussa vaikka miehen piti olla ulkomailla, murhaajia ja demoneita miettien hiivin ulos makkarista, kuulin miten suihku sammui.. ja ulos kylppäristä tuli rakas mieheni! Hän oli halunnut yllättää minut eikä ollut uskonut suihkun äänen herättävän.

Heräsin monena yönä sukumme maalaistalon ullakolta kuuluvaan kolinaan ja ääniin. Meteli tuntui aina kuuluvan aiemmin edesmenneen setäni huoneesta joka oli ollut lukittuna jo kauan. 

Eräänä yönä menin sitten tuohon huoneeseen nukkumaan jotta saisin selville oliko meteli todellista vai mielikuvitukseni tuotetta. Havahduin hieman ennen yhtä kun huoneen oveen koputettiin.

Jäykistyin pelosta koska tiesin olevani talossa yksin.

Sain kuitenkin kerättyä itseni ja menin ovelle. Avasin sen ja järkytyksekseni oven takana seisoi kuollut setäni. Hän totesi että toisin kuin kuvitellaan,  kuolleet eivät pysty kulkemaan ovien läpi. Olin helpottunut kun kummittelulle näin löytyikin luonnollinen syy.