Miksi yksi tyttö ei mahdu leikkeihin mukaan? Koulukiusaamisesta ja ns hiljaisesta kiusaamisesta kyse

Yksi syy tuntui olevan kun en päässyt illalla tai viikonloppuna muiden kanssa kaupugille, joten kai olin sitten nörtiksi leimattu. (Omat vanhempani eivät päästäneet, joten tunsin saaneeni oikein tuplarangaistuksen asiasta)



Pikkuhiljaa pääsin takaisin porukkaan, mutta kyllä ne haavat edelleen on sielussa. Mitään syytä en koskaan muilta kuullut, kai se oli vaan joku yhteinen vallankäyttötapa.

Ollaan puhuttu ja sanottu, ettei ole kivaa jos joku haluaa mukaan eikä pääse, mutta ei auta. Toki sitten kavereita vaihdellaan, yhtenä päivänä yhden kanssa ja toisena toisen kanssa.



Toisaalta olen sitäkin mieltä, ettei ketään voi pakottaa olemaan toisen kanssa, rohkaista voi, muttei pakottaa ja aina ei kemiatkaan mene yksiin ei lapsilla kuten ei aikuisillakaan.

kuka ei mahdu joukkoon.



Joukossa on aina se pomottaja jota muut seuraavat. Se joka ei mahdu mukaan on todennäköisesti kaunein, lahjakkain, mukavin tms. jota tämä pomottaja ei voi millään hyväksyä vrt. kateus.

Aiemmin ko lapsi mahtui tuohon porukkaan. Omalle lapselle en ole antanut lupaa syrjiä ko lasta siltikään, mutta totuus on ettei ko lapsi ole enää ryhmässä.



Mistä tuo alkuperäinen lausahdus johtuu, ei ole tietoa. Voin vain kuvitella, että ehkä siitä, että yksi kaveri tunnustautui omani kaveriksi vaikka aiemmin oli ollut myös tuon toisen kaveri. Omani ei aikanaan myöskään suuttunut, vaikka tuo oli lyönyt häntä suuttuaesaan.



Eli jos ei ole selvää selitystä minullakaan, niin voi johtua tempperamentista, siitä, että suuttuu ja ottaa nokkiinsa helposti, juttu ei vaan suju.

Fletch:

minä en halua jakaa tuon kanssa työhuonetta, kun se haisee niin pahalle tai en halua mennä tuon kanssa työpaikkaruokalassa samaan pöytään, kun se syö suu auki ja minua alkaa oksettaa tms.

Hauskat esimerkit sulla, kun minä aloin välttelemään yhtä työkaveria juuri noista syistä. En tietty mitenkään syrjinyt, mutta en välttämättä valinnut kokouksissa paikkaa juuri hänen vierestään, tai en istunut kahvilla hänen seurassaan, jos muuallakin oli paikkoja.

Ja syynä oli se, että hän käytti niin voimakkaita hajuvesiä, että minä aloin aivastelemaan hänen vieressään. Ja toinen ikävä tapa hänellä oli, että hän puhui ruoka suussa. Se oli iljettävää. Hänen seuransa ei siis houkutellut, vaikka toki häntä siedinkin hymysuin silloin, kun oli tarpeen.

Minä en tuota ymmärrä. Eikö aikuinen tuolla lauseella juuri tue sitä lapsensa harjoittamaa hiljaista kiusaamista. Miten joku voi sanoa noin, jos luokalla on yksi lapsi, jonka kanssa kukaan ei leiki.

Niin lapset sisäistävät sen jo pienenä.

kasvatukseen osaavat leikkiä ryhmässäkin. Tämä on valitettavasti nähtävissä aivan selvästi; jakaa perheet sivistyneisiin ja ei-sivistyneisiin.

ja lapset osaavat, harmi kyllä, olla tosi ilkeitä ja mustavalkoisia. eikä se tee välttämättä lapsista pahoja, hehän vasta harjoittelevat elämää varten ja helposti kopioivat käytöstapoja ym muilta. siksi meidän aikuisten pitäisikin ohjata heitä ja tarpeen tullen vaikka pakottaa käyttäytymään. kaikista ei tarvitse tykätä mutta toimeen pitää tulla, se on sellainen oppi jonka me kaikki joudumme sisäistämään.

Minkä vanhemmat edellä, sen lapset perässä. Jos itse olette toisia kohtaan mulkkuja, niin on lapsennekin.

Ja jos se toinen vielä vaikuttaa kivalta, kateushan siinä iskee.

eikä hän voi kehittää ihmissuhdetaitoja kun kukaan ei halua olla hänen seurassaan. Huokaus. Tutulta kuulostaa - mahdatkohan puhua minusta? Tosin harvoin olen lapsena seuraan tunkenut, paitsi rukoillut että saisin jotenkin palvella sitä syrjivää kööriä että edes joku leikkisi kanssani. Olen ollut koulukiusattu ja se on osaltaan johtanut siihen, että en oikein omaa sosiaalisia taitoja ja hermostun ryhmässä. Ja sehän johti siis kuulemma aikanaan siihen koulukiusaamiseenkin. Mutta mitenkäs siitä parannut.

No mikäs siinä. Onhan sitä jo todettu, että tällainen paska yksin jää. (=huono itsetuntokin painaa)

Vierailija:

Vielä aikuisiällä jouduin sanomaan eräälle ihmiselle suoraan, että pysy kaukana minusta, sillä hän kohteli muita niin törkeästi. Aiemmin hän oli valittanut, kuinka häntä " kiusattiin" koulussa. Kiusaaminen oli hänen tapauksessaan sitä, ettei kukaan halunnut olla hänen kanssaan. Epäilen syyksi samaa kuin itsenikin kanssa: ylimielinen, lellitty, huono itsetunto, tunki väkisin seuraan, vaikka nätisti sanottiin, että juuri nyt ei sovi, ilmehtikin yliampuvasti, mikä oli vähän rasittavaa.

En usko, että kovin usein olisi näin, mutta tämä on myös yksi mahdollisuus. Muistuu valitettavasti aina mieleen, kun puhutaan kiusaamisesta.

erityistä esim. koulumaailmassa se herättää osassa toisia lapsia, erit. tyttöjä, kateutta, paheksuntaa ja hylkimistä. En tiedä tuleeko asenne äideiltä, mutta tälläkin palstalla on niin järkyttävän monta kertaa ollut juttua ja ketjuja siitä miten se Pikku Kakkosessa esiintyvä tyttö ärsyttää tänne kirjoittavia aikuisia naisia. Lapset ovat aika herkkiä huomaamaan sävyjä vanhempiensa puheessa ja reaktioissa, havaitsevat varmaan kateuden, pahansuopaisuuden jne. esimerkiksi äitinsä jutuissa.

nämä kaksi alkoivat liittoutua yhteen ja alkoivat hylkiä tyttöäni eivätkä ottaneet leikkeihin.

Puhuttiin tytön kanssa, että alkaisi leikkiä yhden toisen kanssa, joka on ollut yksinään, koska ei ole saanut kaveria. Tämä ei tunnu sopivan tälle kaksikolle vaan nämä seuraavat ja lällättelevät tyttöä ja hänen kaveriaan välitunneilla ja keksivät vaikka mitä ilkeyksiä. Mistä tämä johtuu, ettei tytöt voi vaan olla ja antaa toistenkin olla rauhassa.?



Ajattelin seurata tilanteen kehittymistä ja juttelen siitä opettajalle ellei se lopu.

Inhottavaa, kun se syrjitty on oma tyttöni :´-(

Vielä aikuisiällä jouduin sanomaan eräälle ihmiselle suoraan, että pysy kaukana minusta, sillä hän kohteli muita niin törkeästi. Aiemmin hän oli valittanut, kuinka häntä " kiusattiin" koulussa. Kiusaaminen oli hänen tapauksessaan sitä, ettei kukaan halunnut olla hänen kanssaan. Epäilen syyksi samaa kuin itsenikin kanssa: ylimielinen, lellitty, huono itsetunto, tunki väkisin seuraan, vaikka nätisti sanottiin, että juuri nyt ei sovi, ilmehtikin yliampuvasti, mikä oli vähän rasittavaa.



En usko, että kovin usein olisi näin, mutta tämä on myös yksi mahdollisuus. Muistuu valitettavasti aina mieleen, kun puhutaan kiusaamisesta.

Päiväkodissa ei haluaisi leikkiä parin lapsen kanssa. Hänen selityksensä käytökselleen on, että nämä lapset aina menevät kesken leikin valittamaan hoitajille hänestä. Tavallaan ymmärrän omaanikin. Nämä lapset ovat tempperamentiltaan aika erilaisia kuin omani, eivätkä tykkää yhtä rajuista leikeistä kuin omani ja pari muuta poikaa. Leikki sujuu jonkin aikaa hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee ristiriitoja.



Jos päiväkotiryhmässä olisi enemmän saman ikäisiä, antaisin ehkä ohjeeksi omalleni, että älkää sitten leikkikö yhdessä, mutta koska kyse on sisarusryhmästä ja näitä isompia ei niin montaa ole, niin joutuvat opettelemaan keskenään toimeen tulemista ja kompromisseja ja ehkä hyvä niin. Hoitajat joutuvat aika paljon ohjaamaan näiden leikkejä, jotta se yhteinen sävel löytyisi, mikä tietysti tavallaan on sääli.



Meidän isompi poika taas oli koulua vaihdettuaan viidennellä luokalla se syrjitty, jonka kanssa kukaan ei oikein edes puhunut. Kurjaa sekin, vaikka syytä oli paljon myös meidän omassa. Välillä syrjiminen meni myös aika rajunkin fyysisen väkivallan puolelle. Onneksi kavereita löytyi sitten seuraavana vuonna ja vaikka muutaman kanssa oli sen jälkeenkin riitaa, ei kyse enää ollut järjestelmällisestä syrjimisestä koko luokan taholta. Nyt tuli taas uusi koulu muuton takia yläkouluun siirryttäessä ja on onneksi löytänyt pari hyvää ystävää ja tulee muunkin luokan kanssa mukavasti toimeen.

enkä puhu nyt kiusatusta vaan kiusaajasta.

tilanteeseen törmännyt. Mutta pikkusiskoa (20v nuorempi) kiusattiin hoidossa ja musta tuntui kuin sydäntä olis revitty rinnasta, kun hän itku silmässä siitä minulle kertoi.



Ja kyllä, ryhmässä oli juuri tuollainen " pomottaja" , jonka mukaan muut sitten menivät. Hetken tunsin kiusausta käydä ravistamassa siltä ipanalta paskat housuun, jos totta puhutaan.



Pelkän kiusaamista ihan kamalasti, sitä vastaan on niin vaikea taistella. En tiedä mitä teen, jos tyttöäni tullaan kiusaamaan. MUTTA: enemmän kuin mitään muuta ainn painottaa hänelle sitä, ettei koskaan, missään olosuhteissa saa olla kiusaajan roolissa. Ei voi pakottaa leikkimään, ei, mutta voi pakottaa olemaan ystävällinen. Ja jos on joku pieni hoitopaikka, muutama lapsi, niin ehkäpä voisi pakottaa siihen leikkimiseenkin, tyyliin" kotona saat leikkiä kenen kanssa vaan, mutta hoidossa leiitte kaikki neljä."



Hassua jotenkin, että pelkään tätä niin. Itse olin sellainen suosittu tyttö koulussa, mutta jostain se pelko kumpuaa.

niin kukaan ei siihen oikein voi puuttua.