Onko täällä muita äitipuolia, jotka EIVÄT koe osaansa ollenkaan vaikeaksi?
Minulla on omia lapsia ja puolisollani omia. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten tunne puolison lapsia kohtaan mitään asetelmaan liittyvää antipatiaa. Tietenkin joskus tietty tapa käyttäytyä tms. ärsyttää, mutta niinhän se ärsyttää omissakin lapsissa.
Meillä on sellainen vastuunjako, että molemmat huolehtivat omien lastensa kasvatukseen liittyvät asiat, vaikka arkea tietenkin eletään yhdessä. Minusta on aivan selvää, että omat lapset ovat ns. rakkaimpia ja toisen lapsiin suhde on enemmän sitä, että on turvallinen aikuinen ja kaveri.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä. Minun lapseni asuvat täällä ja miehen vain käyvät.
Meilläkin toimii, koska sama säännöt kuin ap:lla: molemmat kantavat vastuun omista lapsistaan.
Nyt miehen lapset ovat täällä, ja minä en aio evääni lotkauttaa heidän eteen. No, teem toki isomman annoksen ruokaa, mutta siinäpä se.
Meillä molempien lapset ovat yhtä paljon. Ap
En koe vaikeaksi. Yhdessä kasvatetaan ja samalla viivalla yhteisen lapsemme kanssa. Ei meillä erotella kuka on kenenkin lapsi. Tunnen lapsen omaksesi, olenhan ainoa äiti joka hänellä on. Lapsi asuu meillä koko aikaisesti,äitiään ei ole nähnyt vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
En koe vaikeaksi. Yhdessä kasvatetaan ja samalla viivalla yhteisen lapsemme kanssa. Ei meillä erotella kuka on kenenkin lapsi. Tunnen lapsen omaksesi, olenhan ainoa äiti joka hänellä on. Lapsi asuu meillä koko aikaisesti,äitiään ei ole nähnyt vuosiin.
On eri asia, asuuko lapsipuoli koko ajan vai vain käy.
Meillä myös molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä. Minun lapseni asuvat täällä ja miehen vain käyvät.
Meilläkin toimii, koska sama säännöt kuin ap:lla: molemmat kantavat vastuun omista lapsistaan.
Nyt miehen lapset ovat täällä, ja minä en aio evääni lotkauttaa heidän eteen. No, teem toki isomman annoksen ruokaa, mutta siinäpä se.