Minkähän takia Suomessa syödään niin paljon masennuslääkkeitä?

oireet helpommin. olin vaihto-oppilaana maassa, jossa lääkäripalvelut olivat vähän eri luokkaa kun Suomessa. Perheen äiti oli todella omituinen ja jouduin vaihtamaan perhettä. Myöhemmin kävi ilmi, että hän sai diagnoosin erittäin vakavaan masennukseen. Mutta tätä varten hänen täytyi matkustaa monen tunnin lentomatka maan pääkaupunkiin, koska heidän kotikaupungissa ei ollut yhtään (?) lääkäriä, joka olisi osannut auttaa. Pääkaupungin ulkopuolella ei ole mitään terapiamuotoja. Ei ihme, että kaikenlaiset taikausko-jutut rehottivat.



Osin Suomessa kyse on varmaan sitten juuri siitä, että annetaan vain lääkkeitä eikä mietitä muita hoitomuotoja. Mutta masennusta on enemmän, kun se osataan diagnosoida. Se ei tarkoita, että sitä ei ennen olisi ollut.

Ei tarvitse lähteä Helsingistä kovin kauas pohjoiseen päin kun jo ymmärtää miksi ihmiset ovat niin masentuneita. Tilastollisesti muuten vähiten masennusta on pk-seudulla ja eniten pohjois- ja itä-Suomessa. Kertoo mielestäni jostakin.

tuntuu myös, että jokaiseen alakuloon ja kun elämä tuntuu raskaalle ja tylsälle sillä hetkellä, niin aletaan vetää nappia naamaan.

Ennen ei ollut jatkuvasti samanlaisia suorituspaineita kuin nykyään ja jatkuvaa rahantarvetta. Ennen pärjäsi jossain mökissä erakkona, mutta nykyään ei. Ei ole oikein enää olemassa mitään hanttihommia, joilla voisi maksella ruokaansa, vaan kaikkeen vaaditaan jotakin. Jatkuva ajan ja rahan tahkoaminen, koska eläminen on kallista, on kuluttavaa ja vaativaa. Psykokapitalismi syö ihmistä. Jossain ruotsinkielisessä keskusteluohjelmassa haastateltava sanoi todella osuvasti: talouskasvu lisää inhimillistä hätää.



Ja koska Suomi on yksi maailma kehittyneimmistä maista, on täällä siis myös eniten " kärsimystäkin" .

vastoinkäymisissä. Täällä surraan ja masennutaan yksin ja turvaudutaan sitten pilleripurkkiin. Pahiten tätä kuvaa se, että MLL:n nuorten ja lasten auttavaan puhelimeen soittaa lapsia, joiden vanhemmat saattavat olla samaan aikaan kotona... Täällä ei olla tajuttu, että ihminen tarvitsee IHMISTÄ, ei pillereitä...

Tuotahan aina esitetään selitykseksi sille, miksi suomenruotsalaiset ovat niin paljon onnellisempia kuin muut suomalaiset (jostain jutusta luin että suomenruotsalaiset olis rankattu jossain tilastossa Euroopan onnellisimmaksi väestönosaksi). Kun niillä on niin tiiviit perhe, suku, ja sosiaaliset verkostot.

Säännöllisellä lääkityksellä, sairaalaa suljetulla ja avolla takana, useampi itsemurhayritys.

Minäkin olen poikkeava suomalainen, koska olen tosi onnellinen ja iloinen ihminen... Ai niin, mutta olenkin naimisissa suomenruotsalaisen kanssa! :D

Ei ilmeisesti ole resursseja edes kokeilla pelkkää terapiaa, ilman lääkitystä.

Ei halua hoitaa itse sairautta, vaan lieventää sen oireita.

epätoivoon, kun luullaan että omassa elämässä on jotain pahasti vialla. Puuttuu se elävä malli, jonka aikaisemmin ihmiset saivat omasta suvustaan ja perheistään, nyt kaikki on hajallaan siellä sun täällä, ihmissuhteet hoidetaan tekstareilla ja sähköposteilla... Ei mikään ihme, että ihmiset sairastuu!

ole lisääntynyt, mutta niitä tunnistetaan nykyisin paremmin. Lääkehoito on todettu tehokkaaksi hoitokeinoksi, MUTTA valitettavasti ei-lääkkeelliset hoitomuodot laahaavat perässä. Toisin sanoen resursseja ei ole riittävästi tarjota. Vai onko niin, että kunnissa päättäjät priorisoivat muunlaista terveydenhoitoa?

Tiedättekö paljonko esimerkiksi kunnollinen psykoterapia maksaa? Tuhansia euroja! Julkisella puolella terapioihin on hirveät jonot ja yksityisella ne maksavat maltaita. Ei ihme että lääkkeisiin turvaudutaan niin paljon.

Kaikilla ihmisillä on joskus huonoja hetkiä elämässä ja voi olla pidempiäkin jaksoja. Ei silloin tarvi pillereihin sortua.

Oli itsellänikin varmaan 1 1/2 vuotta sellasta matalalentoa elämä.

Teidän diagnoosi olisi varmaan masennus.

En todellakaan ajatellut sellasta enkä syönyt yhtään pilleriä.

Itse aloin silloin odottamaan 4:ttä lasta yllättäen ja se alkoi " masentamaan" " että en kestä" Jotenkin niistä ajoista selvittiin.

Kun nuorin lapsi oli melkein 2-vuotias niin käväsin pienen pätkän töissä. Sen jälkeen olen oikeasti taas nauttinut elämästä ja kohta nuorin täyttää 3 ja elämä on ihanaa.

Vierailija:

Minkähän takia Suomessa syödään niin paljon masennuslääkkeitä?