Lue keskustelun säännöt.
Odotan joka pv että päivä kuluisi nopeesti ohi, vaikka ei ole mitään mitä odottaa
22.03.2008 |
eli hiukan masentaa tämä tylsä arki kotona 2lapsen kanssa.
Joka päivä aamulla odottelen että saan lapset päiväunille,
sen jälkeen odotan että mies tulisi kotiin klo16. Vaikka silloin ei alakaan mitenkään sen mukavampi tilanne.
Sitten alan jo odottaa että tulis iltapuuroaika ja lapset menis nukkumaan, että saisin " omaa-aikaa" joka ei ole mitenkään huippuhetki. Yleensä vaan katson tv:tä tai käyn netissä tai siivoon.
Ja sitten nukkumaan ja seuraava päivä on taaaaas samanlainen, eikä mitään oikeasti odottamisen arvoista koskaan tapahdu. Eli arkeni on tylsää ja ajantappamista. Monesti esikoisen leikkiessä tuijotan kelloa pienempi vauva sylissä ja odotan jotan seuraavaa kellonlyömää vaikka silloinkaan ei oikeesti tapahdu mitään sen mukavempaa ja ihmeellisempää. Mikä mua vaivaa? En oo aina ollut tällainen. Onko muilla ollu samaa?
Kommentit (14)
Odottelen aamuruokaa, kuopuksen päikkäreitä, välipalaa, iltaruokaa, miestä kotiin, iltatoimia, omaa aikaa.. :0) Johtuu varmaan siitä, että kotiäidin elämä väliin vain rutiineja ja arjen sietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri että mihin on kadonnut elämästäni ILO???
Minulla on kaksi ihanaa lasta, ihana mies, hyvä koti... Kaikkea mitä olen aina haaveillut..
Silti joka aamu ajattelen, että taas se alkaa.. mitenhän taas tämä päivä selvitään yli. Käydään ulkona, syödään, siivotaan.. sitä samaa aina vaan.
Tylsistyttää!
Ennen innostuin lukemisesta toisinsanoen pakenin kirjoihin tätä ankeutta.. Nyt sekin tuntuu tylsältä. Mikään ei oikein huvita.
Päiväni menevät juuri noin, aamulla alkaa päiväunien odotus, sitten ulkoillaan jo pihalla odotan että mentäis sisälle, tulis iltapala..tulis ilta.. Mitä sitten illalla? Sitä omaa aikaa, mutta kun mikään ei huvita!!!! Ei käsityöt, ei lukeminen.. Telkkarista katson mitä sattuu ja sekin on ihan kukkua.
jossain täällä mun pienessä kaupungissa järjestettäis monenlaista toimintaa kotiäideille. Kaikki on niin helsinki-keskittynyttä.
Joskus kun oon käyny jossain seurakunnan perhekerhoissa tms niin siellä on kyllä ollu äitejä, ja n.20 räkätautista tenavaa. Kiva käydä hakemassa sieltä flunssa koko perheelle ja menettää vähintään viikoksi yöunensa ja saada itku joka perheen jäsenelle kun lapsia kipeinä kiukuttaa ja äitiä väsyneenä vielä enemmän. Eli hyöty tuollaisista perhekerhoista on melkeinpä negatiivinen. Onko muut kokeneet samaa?
t: ap Etelä-Pohjanmaalta
ja sitten palaisi se ilo elämään. Vaikka periaatteessa kaikki on hyvin elämässä niin silti ei oo kovin onnellinen.
lapsieni elämän seuraamisesta, touhuistaan ja ajatuksistaan. Aivotoimintani tuntuu vaan väliin hiipuvan tässä kotona ollessa. Ja jos lukea alan, on huusholli kuin pommin jäljiltä, kun en malttaisi tehdä muuta kuin lukea! t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta " se jokin" kyllä puutttuu mun elämästä. Kun päivät on ajantappamista. Yritän keksi itselleni aina jonkin suuren projektin jota miettiä. Kuten haaveilen muuttamisesta ja uusen asunnon sisustamisesta. Tai puutarhan laitosta, jos olis rahaa siihen laittaa ylimääräistä.
t: ap
Ja se, että huusholli miltei aina sekaisin (neljä lasta), vaikka miten järjestelen. Meikän projekti onkin yleensä just joku siivousprojekti, yritän kehitelle systeemejä, joilla paikat pysyisi paremmin järjestyksessä! ;0)
T. 6 jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina klo6-7. Ja siitä asti odotan seuraavia aikaetappeja, vaikka mieskin on kotona ja on pääsiäinen. Ei tunnu miltään. Mikään. Eikös jossain elokuvassa ollut mies joka sanoi että " kun mikään ei tunnu miltään" ? Mun arkielämässä ei tunnu. Pitäisköhän repäistä ja aloittaa joku aivan hurja extreme juttu? Mutta mikäs se sellainen olis kiltille kotiäidille, joka on mielikuvitukseton ylisuorittaja ja joka haluaa vain olla perheen parhaaksi lastensa kanssa. Huoh...
t: ap
Kertokaa nyt joku mistä sen kadonneen ilon voi löytää??? Päivästä päivään samaa tylsää...
Tilasin muuten positiivareiden sivuilta ajatus-aamiaisen, sieltä laittaa joka päivä sähköpostiin jotain kivaa ajateltavaa.. Katotaan löytyykö ilo sieltä.
Vai masentaako vaan tämä kun ei tahdo tuo kevät kunnolla alkaa. Täällä on ainakin lunta ja pakkasta vielä...
-7-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkeen otan viikoksi kirpparipöydän ja saan siitä tekemistä ja ajateltavaa. Kun käyn siellä kirpparilla viikon ajan joka päivä(siivoomas pöytää jne), niin auton bensoihin tuo tuotto taitaa kyllä kulua. Mutta onpahan tekemistä ja mukamas hyvä mieli kun saa rahaa kouraan viikon päätteeksi.
t: ap
väsymyskin tekee olon turhauttavaksi..
T. 6 jne. joka lähtee myös nukkumaan, kun kuopus alkanut aamuvirkuksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistuu siihen myös. Meillä mies osallistuu vain jos patistan ja sen jälkeen uudelleen käsken ja sitten suurinpiirtein joudun pakottamaan. Ei oo kivaa. Mutta pakko vähän organisoida töitä miehellekin:( Kuinka näytän 2pojalleni millainen miehen pitäisi olla kun näkevät vain tuollaista miehenmallia??? :( Nyyh...
mutta siihen mennessä meikä on ehtinyt jo sataan kertaan keräillä leluja ja lapasia ja paperisilppuja jne..eikä missään se työ näy, samanmoinen kaaos vaan. :0) Mutta tosiaan lapset ihania ja vielä yhtä tekisi mieli, jos vaan tietäisi, että kaikki menisi hyvin..
Ystävälläni on myös kaksi poikaa ja miehensä hiukan heikko kotitöissä ja hällä sama ongelma, miten kasvattaa omista pojuistaan toisenmoisia..
T. 6 jne..
Ja kotona olen myös. Eli kaipaan tekemistä, menemistä, muutakin kuin lapsia ja kotia ja lasten kanssa ulkoilua. Kyllä se siitä :)