Annatko toisen mahdollisuuden, jos on mennyt maku johonkuhun?
Minulla on ollut 15 vuotta hyvä ystävä, joka vuosi sitten ikäänkuin vaihtoi minut toisiin ihmisiin elämässään. Nyt hän on yrittänyt lähestyä minua uudestaan. Vuoteen en kuullut hänestä mitään ja nyt on yrittänyt soittaa kaksi kertaa. En ole vastannut. En usko kykyneväni enää minkäänlaiseen kanssakäymiseen, sillä hänen käytöksensä loukkasi aikoinaan. Miten sinä suhtaudut vastaavassa tilanteessa? Oletko pitkävihainen? Miten siitä pääsisi yli vai tarvitseekokaan?
Kommentit (24)
Tietyn rajan jälkeen ei ole paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kovin nuoria?
Juu ei. Viisikymppisiä.
En enää. Olen niin kovia kokenut painajaismaisessa parisuhteessa, ett kun siitä 14 vuoden jälkeen lähdin, en jaksa sietää enää muutakaan paskaa keneltäkään.
Tiedätkö syyn hänen käytökseensä, joku mt-juttu esim.? Jos taas syy on se, että luuli löytäneensä parempaa seuraa niin en antaisi uutta tilaisuutta. Voi tehdä saman uudelleen.
Nojaa, riippuu aikalailla monesta asiasta. Ensinnäkin siitä minkälainen se loukkaus on ollut. Toiseksi miettisin kaipaanko lisää ystäviä sosiaaliseen ympyrääni. Kolmanneksi kiinnostaisi tietää millaiseksi hän on muuttunut tai minä olen muuttunut ja tulemmeko enää ylipäätään hyvin juttuun. Neljänneksi riippuisi vielä siitä mitä hän kommentoisi siihen, kun kysyisin, että miksi hän hylkäsi minut 15 vuotta sitten ja miksi haluaa taas olla kavereita.
Oliko teidän "erossa" joku riita, tekikö hän siis jotain tai sanoiko jotain? Aikuisten elämässä vuosi on tosi lyhyt aika. Jos ei oo oltu päivittäin tekemisissä, en olisi noin ehdoton. Ihmisten elämäntilanteet muuttuu ja ihmiset ympärillä. Mutta jos et haluu olla tekemisissä, älä ole. se on sun oikeus.
Kyllähän se vähän itsensä tyrkyttämiseltä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö syyn hänen käytökseensä, joku mt-juttu esim.? Jos taas syy on se, että luuli löytäneensä parempaa seuraa niin en antaisi uutta tilaisuutta. Voi tehdä saman uudelleen.
Ei todellakaan ole mt-juttu. Tulkitsen, että syynä oli joku sellainen, että en ollut tarpeeksi "hieno". En kyennyt keskustelemaan keski-Euroopan laskettelulomista, uusista autoista. Olen liian suorapuheinen enkä arvosta rahaa kuin sen verran että tulee toimeen.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö syyn hänen käytökseensä, joku mt-juttu esim.? Jos taas syy on se, että luuli löytäneensä parempaa seuraa niin en antaisi uutta tilaisuutta. Voi tehdä saman uudelleen.
Ja tekee. Ihmissuhdeshoppailijat ovat kuvottavinta paariaa mitä maa päällään kantaa. Pihalle ja potku persuuksille kaikilla elämän osa-alueilla. Vielä voi takanapäin haukkua kostoksi - koska on oikeastikin ihmiskulli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö syyn hänen käytökseensä, joku mt-juttu esim.? Jos taas syy on se, että luuli löytäneensä parempaa seuraa niin en antaisi uutta tilaisuutta. Voi tehdä saman uudelleen.
Ei todellakaan ole mt-juttu. Tulkitsen, että syynä oli joku sellainen, että en ollut tarpeeksi "hieno". En kyennyt keskustelemaan keski-Euroopan laskettelulomista, uusista autoista. Olen liian suorapuheinen enkä arvosta rahaa kuin sen verran että tulee toimeen.
Ap.
Jep. Ulos ja käske kuolla.
Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Olen itse samantapaisessa tilanteessa, olen ottanut hajurakoa ystävään, jonka kanssa ystävyys on oikeastaan aina tullut hieman yksipuoliselta. Olen aina ollut se, joka on panostanut enemmän monessa suhteessa, vuorovaikutus menee niin, että ystäväni puhuu 80% ajasta aina antaen muille todella vähän tilaa puhua. Jos yritän purkaa huoliani, hän monesti hädin tuskin kuuntelee ja kiirehtii jauhamaan omista ongelmistaan. En vain jotenkin enää jaksa, on ruennut tympimään.
Annan. Annan yleensä aika monta uutta mahdollisuutta. Mutta lopulta jos huomaan, että toinen on yksinkertaisesti ihminen, joka ei anna niille uusille mahdollisuuksille arvoa ja vain hyväksikäyttää minua, poltan sillat lopullisesti omasta aloitteestani. Silloinkin ilmoitan toiselle asiallisesti, että en enää halua olla ikinä hänen kanssaan tekemisissä, koska koen ihmissuhteen epämiellyttäväksi ja hänen käytöksensä eriarvoistavaksi. Lopuksi toivotan hyvää jatkoa, ja suljen hänet pois elämästäni.
En, koska kuulostat maanläheiseltä ja ystäväsi statushakuiselta. Eroavaisuuksia on liikaa.
Ystäväsi kuulostaa narsistilta. Pysy kaukana. Satuttaa sinua loppuusi saakka.
Olen aika armoton noissa asioissa. Jos joku loukkaa johdonmukaisesti, se on heippa.
Yksittäinen vahingossa tapahtuva loukkaus on eri juttu, mutta pitkäaikainen tarkoituksellinen hylkiminen on sellainen, ettei siitä ole paluuta.
Onko Vaasasta? Siellä tällainen käytös on Ihan Normaalia!
Riippuu kokonaisiudesta, jossain tilanteessa annan ja jossain en. Harvoin tollaset tilanteet on niin identtisiä, että joka tilanteessa toimisin saman kaavan mukaan.
Antamiesi tietojesi perusteella ap, pärjäät paremmin ilman kyseistä "ystävää".
En anna.
Pahanmakuinen siemenneste on ehdoton dealbreaker, toiste en niele