" Ruuan kanssa nirsoilu on länsimaiden lasten ongelma"
, lukee eräässä vanhassa Vauva-lehdessä, jossa ravitsemusterapeutin haastattelu. Kehitysmaissa lapset eivät nirsoile. Että se siitä huonosyömäisyydestä, ihan opittu juttu.
yhten nirson äiti
Kommentit (4)
tosiaan on nirsoileminen. Aika luonnollista ja sama juttu monen muunkin asian kanssa.
Sanotaan nyt vaikka 60-luvulla ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että perunoiden lisäksi on muuta kuin ruskeaa kastiketta (ilman lihaa), välipaloista puhumattakaan! Puuroa riitti ja herkku oli makaronivelliä.
Me olimme köyhiä sen vaiheen, kun lapset olivat kaikkein pienimpiä. Väänsin kaikkein edullisimpia ruokia, niin menivät alas läskisoossit kuin kaalilaatikkokin, kun ei muita ollut tarjolla.
Jos elää ruoan keskellä ja näkee, että ruokaa voi viskellä roskikseen, oppii nirsoksi. Mutta jos elää jatkuvassa pienessä nälässä, ei varmasti nirsoile ruoan suhteen vaan syö sitä, mitä käsiinsä saa.