Jääkiekkoilijoiden vanhemmat!

Ensinnäkin: Perheen yhteiset, tärkeät menot menevät tietenkin peliharrastuksen edelle. Meillä on aina noudatettu sitä periaattetta että lätkä on meidän poikien HARRASTUS eikä mikään elämää suurempi asia jonka eteen koko perheen on uhrauduttava. Valitettavasti em. tavalla ajattelijoita löytyy kiekkoilijoiden vanhemmista paljon...



Poikien kuljetukset treeneihin hoidamme yhteistyössä muutaman tässä lähellä asuvan pelikaverin vanhempien kanssa, meillä on ns. kuljetusrinki, eli vaihtelemme kuljetusvuoroja viikoittain. Tietysti tästä joutuu joskus poikkeamaan. Yksi citymaasturin hyviä puolia on tosiaan se, että siihen mahtuu 4 poikaa kiekkovarusteineen. :) Useimmiten pojat kuskaa meidän perheestä joko lastenhoitaja tai sitten minä, mies on niin paljon töissä ettei ehdi kuin viikonloppuisin. Ihan ok järjestely mielestäni.



Pojat ovat molemmat tosi lahjakkaita (saaneet paljon hyvää palautetta valmentajilta) ja innokkaita pelaajia, joten meillä sitä intoa täytyy joskus vähän rajoittaa. Haluamme että pojat hoitaa koulut kunnialla loppuun ja harrastavat jotain muutakin. Meillä esimerkiksi toinen pojista soittaa pianoa ja toinen käy break- ja street-dancessa. Yritämme myös viedä heitä mahdollisimman paljon kulttuuritapahtumiin, ulkomaanmatkoille ja muutenkin opettaa hyvinkäyttäytyviksi ja sivistyneiksi ihmisiksi. Olen tässä tosi tarkka, koska olen nähnyt millaisia vaikutuksia lätkänpelaamisella moniin nuoriin poikiin on, eikä se vaikutus ole pelkästään positiivinen aina.



Meidän pojilla on ihan fiksut ja ymmärtäväiset valmentajat, tähän asti ovat suhtautuneet ihan ok satunnaisiin poissaoloihin. Johtuu ehkä siitä, että pojat tosiaan ovat molemmat hirveän lahjakkaita ja sekä minä että mies tehneet valmentajalle selväksi että lätkä ei määrää tahtia meidän perheessä. :)

Vie kyllä aika paljon aikaa, mut eihän siellä treeneissä tarvitse kummankin vanhemman aina tarvitse olla paikalla. Lisäksi, meillä on toimiva kimppakyyti meiniki samalla suunnalla asuvilla. Välillä me viedään pojat treeneihin ja välillä joku muu.



Peleissä ollaan yrittetty olla molemmat vanhemmat paikalla. Ne on niitä tärkeitä hetkiä pojille.



Aika pitkälle meidän viikonloput sujuvat pojan treenien mukaan ja suunnitelmat. Välillä ollaan jätetty jotkut treenit välistä, kun ollaan haluttu olla ihan vaan kotona. Poika itse on ilmoittanut valmentajalle ettei tule treeneihin, syytä ei ole tarvinnut kertoa.



Onhan lätkä sitovaa ja kallista, mutta meidänkin perheelle siitä on tullut tavallaan koko perheen harrastus. Talkoita ollaan tehty joukkueenhyväksi ja pojan hyväksi. Uusia ystävia ollaan saatu. Paljon se antaa, jos ottaakin.

Just eilen lähti meidän pojan joukkue Jenkkeihin pelaamaan.



Me ollaan mitä vaan valmiita maksamaan ja tekemään, että poika jatkaisi lätkässä pahimman murkkuiän yli. Tällä hetkellä poika on 12-vuotias ja murkkuiän merkit on näkyvissä. Poika on itse aikoinaan 8-vuotiaana valinnut lätkän ja haluaa vieläkin pelata ja mennä treeneihin.



Suosittelen, mutta vaatii kyllä asennetta.

Tosiaan, yleensä meistä jompikumpi, mies tai minä käydään katsomassa poikien tärkeimpi matseja (yleensä mies, koska itse en kauheasti ole lätkäihmisiä), tavallisia treenejä emme jää seuraamaan, vaan hoidamme sillä välin omia asioita. t. 2