Kuinka usein teilla kaukana (esim. yli 200km) asuvat isovanhemmat odottavat etta teidan pitaisi kayda heidan luonaan, enta kuinka usein kaytte, vastaako isovanhempien odotuksia vai

mistä tulee yhteensä jo kerran kuussa. Appivanhemmat eivät ymmärrä, pitäisi käydä jatkuvasti. Heillä ei ole omia ystäviä, joten eivät ymmärrä, että viihdymme myös kotona.

mutta meillä 2 koiraa jotka eivät sinne saa mennä joten ymmärtävät myös että emme sinne niin usein pääse kun mitä he toivoisivat. Tai sitten minä jään kotiin koirien kanssa ja mies lähtee lasten kanssa heidän luo. Kerran-pari käy siellä, ne käyvät taas useammin täällä (lapsia katsomassa ja hoitamassa).

Olemme lasten ollessa pieniä asuneet paikkakunnalla, joten näimme päivittäin, lapsilla on usein ikävä:)

Eivät ole ainakaan ääneen olleet tyytymättömiä.

ja myös meillä anopin mielestä pitäisi käydä vähintään kerran kuukaudessa ja kaikki lomat viettää vain ja ainoastaan hänen luonaan.

Ei suostu ymmärtämään että meillä on muutakin elämää.

Ja ei, myöskään mieheni ei ole halukas useammin käymään että tämä ei johdu vain ilkeästä miniästä....

Miehen vahemmat asuu 11km:n päässä, käyvät ehkä lasten synttäreillä. :-( Mut ei mekään enää käydä mummolassa, ku ehkä joka toinen kuukaus.

Emme anna sen häiritä, elämme omaa elämäämme ja annamme anopin rutinoitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin mies kuin minäkin.

Jostain syystä toiset äidit ripustautuvat aikuisiin lapsiinsa ja haluavat hallita näiden elämää. Lapsilla on silloin kaksi mahdollisuutta joko suostua tuohon määräilyyn tai sitten ei.

nähdään 3-5 kertaa vuodessa

Meille riittää - äidilleni ei.

Käydään noin kerran kuussa, joskus harvemmin. Varsinkin talvella.



Isovanhemmat käy meillä kaksi-kolme kertaa vuodessa.



Ensi jouluna ollaan suunniteltu jäävämme tänne kotiin. Saa nähdä, millasen vastaanoton tämä ajatus saa. Tähän asti ollaan kaikki lomat vietetty mummoloissa.



Ollaan monesti kavereiden kanssa ihmetelty, että miksi isovanhemmat odottaa meidän olevan aktiivisempia tapaamisien suhteen? Heillä olisi kuitenki paljon helpompi lähteä. Eivätkä vanhojakaan vielä ole.

Saamme kuulla joskus vihjailuja, että ei olla taas pitkään aikaan nähty ja ikävä on ollut. Meillä eivät käy kuin kerran vuodessa ja pitkin hampain silloinkin. Aikaa heillä olisi, eivätkä vielä hirveän vanhojakaan.

Nyt käydään käytännössä aina, kun on enemmän vapaata kuin pelkkä viikonloppu. Eli siis kesälomalla, jouluna, nyt pääsiäisenä... Arvioisin, että keskimäärin käydään siellä neljä kertaa vuodessa. Mutta esim. kesällä ollaan sitten pari viikkoa putkeen. Miehen vanhemmat käy meillä ehkä kolme neljä kertaa vuodessa.



Omat vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä ja heitä näemme viikoittain. Joskus jopa kolme kertaa viikossa. Mutta paljon harvemmin siellä tulee yövyttyä kuin miehen vanhemmilla. Siihen eivät vanhempani ole oikein tyytyväisiä. Itse ole sanonut heille, että kävisimme heillä varmasti useammin, mutta kun meidän ei " tarvitse" kun he käyvät meillä niin usein...

sitten ja he käyvät 2 kertaa vuodessa meillä.

Näemme vähintään kerran kuussa, tasapuolisesti vierailemme.

Ja kuten moni muukin on sanonut niin eivätpä ole itse halukkaita tulemaan meille noinkaan usein vaikka matkustaminen heille paljon yksinkertaisempaa kuin pienten lasten kanssa.

Mistähän tuo muuten johtuu että tosi monilla tuntuu olevan noin, isovanhemmat valittavat kun eivät näe lapsenlapsia tarpeeksi mutta eivät sitten kuitenkaan halua itse matkustaa lastenlasten luo vaan kaikki tapaamiset pitäisi tapahtua vain heidän luonaan??

odottaa että kaikkien aikuisten lastensa perheineen pitäisi viettää kaikki lomansa hänen luonaan ja lisäksi siinä välissä käydä harva se viikonloppu.

Anopillani on mieheni lisäksi kaksi tytärtä, joista toisella mies ja lapsia ja heidän käymisistään (tai siis käymättömyydestään) anoppi ruikuttaa jatkuvasti, samoin kuin meidän perheestämme. Emme tosiaankaan vietä kaikkia lomia anopin luona ahtaassa kerrostaloasunnossa emmekä aja jatkuvasti neljän lapsen kanssa 300km päähän, eivätkä näin tee siis hänen tyttärensäkään perhe.

Käymme anopin luona n. 4 kertaa vuodessa.

Anoppi käy meillä ehkä kerran tai kaksi vuodessa, on kuulemma niin pitkä matka ettei useammin viitsi matkustaa, miten meidän monen lapsen kanssa sitten pitäisi siellä jatkuvasti pystyä käymään.

Ja anoppi on täysin terve ja hyväkuntoinen joten siitä ei ole kyse etteikö voisi matkustaa



Tämä toinen tytär sitten eli mieheni sisar ,jolla ei ole lapsia on kyllä naimisissa, viettää sitten tosiaan kaikki kesälomansa, talvilomansa, juhlapyhät ym. äitinsä luona miehensä kanssa.

En oikein ole varma kuinka paljon omasta halustaan ja kuinka paljon siksi että ei halua sanoa äidilleen vastaan, on tasan kerran sinä aikana kun olen hänet tuntenut (15 vuoden ajan) ollut talvilomalla menemättä lapsuudenkotiinsa ja silloin sanoi minulle puhelimessa että ei ole äidilleen kertonut lainkaan että on loma koska tämä loukkaantuisi siitä että hän ei mennyt lomalla äidin luo.



Siis onko ihan oikeasti kohtuullista äidiltä/anopilta odottaa että aikuisilla lapsillaan ei saisi olla vapaa-aikanaan muuta tekemistä kuin tulla lapsuudenkotiinsa? Ja kaikista muista lomanviettotavoista loukkaannutaan ja esitetään marttyyriä.



Kuulostaako muista tutulta, onko teillä tällaista?

Matkaa noin 200km ja aina pitäs olla ajamassa sinne. Äidille ei riitä mikään.

käydään anopin luona kerran vuodessa 3 yötä kesälomalla. Välimatkaa noin 300km. Anoppi käy meillä noin 2 kertaa vuodessa .



Nähtäis ehkä usaemminkin mutta anoppini on vaikea ihminen, myös mieheni mielestä. Lapset 1v ja 5v.

Oma äitini valittaa jartkuvasti. Pitäisi olla kuulemma tiivis isoäiti suhde lapsenlapsiin. No, meillä on iso perhe, niin ei tuo kulkeminen ole kauas niin järin rentouttavaa aina viikonloppuisin työviikon jälkeen. Pitää sitä kotiakin välillä kokoon kursia. Hänen perheeseen kuuluun tasan yksi, hän itse, joten ...