En vielä tänäkään päivänä ymmärrä sitä, miten ihmiset ja varsinkin lapsiperheet

Mä taas en keksi sellaista oman alani duunia, jota voisin tehdä pienemmällä paikkakunnalla. En itse asiassa haluaisi vaikka keksisin.

ei meillä mene pitkiä aikoja työ- ja harrastusmatkoihin. Lapset pystyvät kulkemaan itsenäisesti harrastuksiin, kun ei tarvitse vahtia aikatauluja ja pelätä, että lapsi myöhästyy. Koulu on vieressä, päiväkoti on vieressä, ulkoilumahdollisuuksiakin löytyy, kun ei ihan ydinkeskustassa kuitenkaan asu. Ostoksetkin sujuvat sutjakkaasti joko työmatkalla tai ruokatunnin aikana (oli ostoslistalla oikeastaan mitä hyvänsä), ei tarvitse lähteä autolla jättimarkettiin, jossa hurahtaa helposti pitkäkin tovi.



Elokuvat, teatterit, konsertit, ooppera, taidenäyttelyt ja museot ovat kävelymatkan päässä, samoin kuntosalit, uimahallit ja koko iltaelämän kirjo. Rahaa ei pala auton (ei ainakaan kahden auton) ylläpitoon, ei välttämättä edes bussikorttiin. Tällä hetkellä meillä kyllä on auto ihan kesän mökkireissuja ajatellen, mutta kilometrejä tulee vuodessa alle 20.000.



Näin meillä on aikaa olla kotona, vaikka vietämmekin aktiivista elämää! Mieluummin asun vähän ahtaammin keskustassa kuin isossa talossa kaukana palveluista.

Töölössä asumme. Kamppiin on kävelymatka. Ihan hyvä tässä on asua. Lähellä on leikkipuisto, jossa tarjotaan kesäisin sitä ruokaa, hyviä kouluja lähellä useampi. Kuten edellä jo mainittiin, harrastuksiin on lyhyt matka. Kuitenkin sen verran vehreää, että ei tule luontoakaan ikävä ja ainahan voi mennä vaikka Hesperian puistoon. Töölönlahden rannalla on myös kiva käyskennellä, heitämme usein iltalenkkiä sen ympäri lasten kanssa.



Minulle on tärkeää, että työmatkat ovat lyhyet ja jää aikaa olla kotona, olla lasten kanssa. Ei sitä 50 vuoden päästä muista, montako neliötä asunnossa oli, mutta sen muistaa, jos kaikki aika meni matkustaessa töihin/kotiin tms.



Meitä on erilaisia ja sehän on rikkautta. Olen itse pieneltä paikkakunnalta kotoisin, mutta sydämeltäni aina ollut kaupunkilainen. Helsingissä olen asunut kuusi vuotta liki päivälleen, sitä ennen asuin muutamassa isommassa kaupungissa rapakon takana.

Me asumme 15min junamatkan päässä keskustasta lähiössä. 4 vuotiaani pyöräilee kesäisin leikkipuistoon joka on näköetäisyydellä kodistamme. Matkalla ylitämme vain yhden autotien jossa on hidastusmöykky ja hyvin vähän liikennettä. Ei tarvitse pelätä että lapsi syystä tai toisesta syöksyisi auton alle. Tuntuu että keskustassa joutuisi koko ajan vahtimaan ja kulkemaan käsi kädessä.

Lähiöissä en halua enää asua. Nyt asunkin sitten kaupunkialueen ulkopuolella maalla, mutta keskusta olisi varteenotettava vaihtoehto vaikka sitten, kun lapset lähtevät kotoa. Palvelut ja huvit lähellä, eikä tarvitse autoa. Voisin kuvitella asuvani lastenkin kanssa keskustassa, mutta mies ei.

eiköhän kaikki ole kiinni siitä, mihin tottuu. Meillä ei ole koskaan ollut autoa, kun ei ole ajokorttiakaan. Julkiset pelaavat sen verran hyvin, että rattaat ovat jääneet kokonaan pois molemmilta lapsilta siinä n. 2,5-vuotiaana. Siinä iässä ovat sitten osanneet jo sulavasti nousta junaan sekä ratikkaan. En ole koskaan joutunut pitämään lapsiani kädestä kaupungilla, he ovat osanneet kävellä vierellä ilman mitään karkaamisia.



Pyöräilyt hoidamme puistoissa sekä kävelyteillä. Ei ongelmia meillä päin, enkä todellakaan ole stressiä ottanut keskustassa asumisesta.

Vierailija:

ei meillä mene pitkiä aikoja työ- ja harrastusmatkoihin. Lapset pystyvät kulkemaan itsenäisesti harrastuksiin, kun ei tarvitse vahtia aikatauluja ja pelätä, että lapsi myöhästyy. Koulu on vieressä, päiväkoti on vieressä, ulkoilumahdollisuuksiakin löytyy, kun ei ihan ydinkeskustassa kuitenkaan asu. Ostoksetkin sujuvat sutjakkaasti joko työmatkalla tai ruokatunnin aikana (oli ostoslistalla oikeastaan mitä hyvänsä), ei tarvitse lähteä autolla jättimarkettiin, jossa hurahtaa helposti pitkäkin tovi.

Elokuvat, teatterit, konsertit, ooppera, taidenäyttelyt ja museot ovat kävelymatkan päässä, samoin kuntosalit, uimahallit ja koko iltaelämän kirjo. Rahaa ei pala auton (ei ainakaan kahden auton) ylläpitoon, ei välttämättä edes bussikorttiin. Tällä hetkellä meillä kyllä on auto ihan kesän mökkireissuja ajatellen, mutta kilometrejä tulee vuodessa alle 20.000.

Näin meillä on aikaa olla kotona, vaikka vietämmekin aktiivista elämää! Mieluummin asun vähän ahtaammin keskustassa kuin isossa talossa kaukana palveluista.

ap:n tyyliseen vastakkainasetteluun ja yleensä se tapahtuu aina niin, että joku maalainen mollaa kaupunkilaisia. Monestiko se muka tapahtuu toisin päin, siten että kaupunkilainen aloittaa. Keskustassa ja maalla asumisessa on molemmissa puolensa, mikä sopii toiselle voi olla kauhistus toiselle, puolin ja toisin.

Töölö, Kumpula, mitä vielä paikkoja suosittelette?

Eteläkärjen niemeä ei kuitenkaan harkita eikä Ruoholahtea.

t. lähiöperhe joka muuttaa muuten vielä kauemmas radan varrelle.

Autoakaan ei tarvitse, ja kaikki palvelut on vieressä. Mökkireissuille vaan auton kanssa. Työmatka on yhtä lyhyt ajallisesti, kuin mitä keskustassa menisi ratikalla tai kävellen ja sellaisena pitää pysyäkin, alle 30 min ovelta ovelle.

Ihana paikka, rakastan keskustaa ja ostosparatiiseja :).

kateus taitaa pistää sisimmässä kun pitää tällaisia aloituksia keksiä.



Itse en haluaisi asua maalla, kun siellä on kerran noin ennakkoluuloisia, ilkeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä.

on niin paljon kaikenlaisia houkutuksia. Meidän lähiössä ei ole mitään, mutta auta armias kun ollaan keskustassa, niin tekee mieli ostaa kaikenlaista, käydä kahvilla, leffassa jne.

Kävellen 5-10 min ytimeen, kuitenkin todella rauhallinen, ei kauheaa liikennettä tmv. häiriötä, luontoakin lähellä, meri vieressä (mm. Tervasaari). Ihana paikka!

Kävellen 5-10 min ytimeen, kuitenkin todella rauhallinen, ei kauheaa liikennettä tmv. häiriötä, luontoakin lähellä, meri vieressä (mm. Tervasaari). Ihana paikka!

että miten kellää on varaa ostaa se asunto Helsingin keskustasta. Mitkä lienee lainanlyhennykset jos asunto maksaa joku 450 000e...Täällä maalla ainakin on se 25v lainan vakio pituus..