Miten masentunut jaksaa tulla työpaikan juhliin?

Älä ihmettele asiaa, josta et tiedä mitään.

Puoliväkisin, siksi että pysyisi jonkunlainen kontakti työyhteisöön. En hyödyntänyt alkoholitarjoilua ja lähdin heti kun kehtasin. Pikkujouluillasta toipuminen, siis ihan fyysinen väsymys, vei monta päivää.

Ihmettele rauhassa. Toinen mitä voit tehdä on ottaa selvää masennukseen liittyvistä faktoista ja ymmärtää sitä kautta, että myös masennusta on monenlaista, kuten jokaisella ihmisellä oma omanlaisensa polku tässä elämässä.

Masennus ei aina päälle päin näy, masennuksessa on erilaisia vaiheita.

Väkisin koska kokee sen velvollisuudeksi js työyhteisön sisäinen sosiaalinen painostus on kova. Näin minulla. En nauttinut.

Jos yrittää kuntoutua, niin kotoa lähteminen ja sosiaaliset kontaktit ovat ihan hyväksi.

Jos työpaikka on niinsanotusti turvallinen, eikä siihen liity negatiivisia tuntemuksia, työkavereiden tapaaminen voi olla piristävä kokemus.

Ei kannata ihmetellä. Sanoi masennuksesta mitä vaan, se on masentuneiden mielestä aina väärin/tuomitsevaa.

Karmea sairaus johon ei kai sitten oikeasti ole mitään apua mistään eikä mitään toivoa ole. Eikä missään tapauksessakaan saa olettaa että potilas itse voisi tehdä millekään osa-alueelle sairautensa suhteen mitään. Pitää vaan ymmärtää (=olla hiljaa, olla ihmettelemättä ja olla vaatimatta mitään. Varoa kaikkia sanomusia; ei saa yrittää piristää, ei saa voivotella, ei saa kuormittaa millään, ei saa keittiöpsykologisoida, ei saa tuputtaa, ei saa painostaa eikä kyseenalaistaa mitään. )

Ajattelitko että masentuneet eivät koskaan nää ketään kuin pakosta?

Jos hän ei olisi osallistunut, olisit aloittanut tänne keskustelun "ilonpilaajasta, joka ei viitsi osallistua muiden vaivalla järjestämiin juhliin". Vaikutat ihmiseltä, jolle ei kelpaa mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Väkisin koska kokee sen velvollisuudeksi js työyhteisön sisäinen sosiaalinen painostus on kova. Näin minulla. En nauttinut.

Yritettiin minullekin sitä "no lähde nyt miksetsä lähde", mutta päätin että oma mielenterveys ja jaksaminen on tärkeämpää kuin työkavereiden muodollinen miellyttäminen, vaikkei heitä oikeasti kuitenkaan kiinnosta tulenko vai ei. Se nyt vaan kuuluu johonkin sosiaaliseen etikettiin olla patistamassa yhtä joka tekee toisin kuin muut.

Mun masennus ilmenee kyvyttömyytenä aloittaa asioita ja ylipäänsä tekemisessä. Olen siis jumissa. En itse tajunnut tätä masennukseksi ennen kuin työterveydessä asia ihan hierottiin naamaan. Sen sijaan minun ei ole erityisen vaikeaa tavata ihmisiä, nauraa, pitää hauskaa jne.

Ja joo, luulin itsekin että olen yhtäkkiä muuttunut vain laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi (sitähän täällä tietysti ehdotetaan), kun ei helpotkaan työasiat ja kotihommat enää onnistuneet. Ja ei huolta, saan kyllä hoitoa ja lääkitystä, ja koko ajan pystyn taas paremmin entisenlaiseen aloitteellisuuteen. En siis loisi teidän rahoillanne kotona enää pitkään, menen jo viikon päästä takaisin töihin. Pointti nyt kuitenkin on se, että masennus ilmenee monella muullakin tavalla kuin vain ruikutuksensa sohvan pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos yrittää kuntoutua, niin kotoa lähteminen ja sosiaaliset kontaktit ovat ihan hyväksi.

No ei välttämättä. Itsellä vaan lisää negatiivisia tuntemuksia tuollaiset väkisin ulostautumiset. Ja kun jotkut sanoo, että humalassa ihminen on aidoimmillaan, niin minä taidan sitten olla ihmisiä ja kaikkea inhoava kun kaikki alkoholi tuntuu olevan sitä rähinäviinaa.

Näinhän se menee. Koska sinä et masentuneena jaksaisi osallistua työpaikan pikkujouluihin, niin kyllä se ihmettelyn aihe on, jos joku pystyy. Ja ihan hyvässä hengessä ihmettelet, tietenkään et mitenkään vihjaa sinne päinkään, että epäilisit onko oikeasti masentunut.

Hyvä, että jaksaa. Arvioisin, että on paranemaan päin.

Nuori työkaveri on koko ajan sairaana, mutta hän sinnitteli töihin syntymäpäivänään, tiimipäivänä ja osallistui pikkujouluihin.

Kunnioitettavaa ja kiitettävää toimintaa.

11: onko kilpirauhasarvosi mitattu? Mitä arvot olivat? Tuo kuulostaa nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminnalta. Toki hienoa että olet saanut apua lääkkeistä mutta et tiedä kuinka montaa vajaatoimintaista on hoidettu tai ainakin yritetty pakottaa hoitamaan oireitaan masennuslääkkeillä vaikka todellisuudessa kyseessä onkin ollut vajis