Lue keskustelun säännöt.
Pitkä parisuhde takana: haaveiletko toisesta?
Kommentit (12)
Toisinaan haaveilen ja uskon kyllä että kumppanikin tekee niin. Sitten havahdun todellisuuteen ja muistan kuinka hieno ja ihana kumppani minulla onkin enkä vaihtaisi pois, haaveilut jää siihen. Uskoisin että on aika tavallista ja normaaliakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en haaveile toisesta, mutta joskus haaveilen että olisin pysynyt sinkkuna enkä sotkeutunut ensimmäiseenkään mieheen.
En varsinaisesti haaveile toisesta enemmän kuin miehestäni, mutta välillä toki huvin vuoksi. En halua pakottaa tunteitani miestäni kohtaan ja annan ajatusteni harhailla vapaasti. En ole vielä kertaakaan ihastunut kunnolla toiseen 13 v suhteemme aikana, mutta sen sijaan olen ihastunut mieheeni uudestaan jo aika usein. Hän on minulle kaikista rakkain sielunkumppani, mutta kai se on ihan biologiaani, että viehätyn myös muista miehistä ja joistain olen tykännyt aika paljonkin. Eikä minua vaivaa vaikka mieheni ihastuisi vähän johonkin toiseenkin kunhan voin luottaa hänen olevan kanssani rehellinen. Mielestäni ei ole vaivan arvoista koetella luottamusta kertomalla jokaisesta ajatuksesta, joka voisi tehdä toisen epävarmaksi, sen verran saa olla salaisuuksia. Miehestäni en kyllä hevillä luovu, en usko, että edes silloin jos hän pettäisi jos kuitenkin rakastaisi minua kaikista eniten. Tätä en tietenkään kerro vaan esitän hyvin ehdotonta sen suhteen, jottei tarvitse omasta tyhmyydestä kärsiä. :D Mieheni on sanonut, että olisi antanut anteeksi eikä olisi valmis luopumaan minusta jos olisin pettänyt häntä yhdessä vaiheessa suhdettamme kun hänellä oli priorisointiongelmia, mikä oli.. kiva tietää, mutta en ole uskaltanut kuitenkaan.
Haaveilen toisen ihmisen huomiosta, sellaisesta mitä omaltani en enää saa.
Olisi niin ihana saada sellainen ihana, lämmin parisuhde, jossa molemmilla kivaa.
Joskus mietin millaista se olisi olla jonkun muun kanssa... Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Joskus olen haaveillut jostain ihanasta miehestä esim. Työkaverista mutta tietenkään en tee asialle mitään. Lisäksi se, että mieheni on pettänyt mua aiemmin on antanut itselle vähän enemmän tilaa flirtata yöelämässä tai muuten. Pettää en kuitenkaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 16 vuotta ja ollaan ihan rehellisesti puhuttu että molemmille tulee lyhyitä ihastumisia tai saattaa joskus katsoa jotain ihmistä sillä silmällä että jos itse olisi vapaa niin varmaan haluaisi tutustua. Molemmille on kuitenkin ihan selvää että nuo tunteet työnnetään sivuun eikä noihin kiinnostaiin ihmisiin aleta tutustumaan.
En ymmärrä tota "en haaveile, omani riittää", siis tarkotetaanko sillä sitä entistä suhdetta?
Kummallisesti muotoiltu, oletko kännissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaveile oikeasti, vaan unelmoin esim. jostain TV-sarjan roolihahmosta tms.
Pakko myöntää että kyllä. Ollaan oltu yhdessä teini-ikäisestä lähtien ja mies on ainoa kenen kanssa olen esim seksiä harrastanut. Olin nuoruudessani hyvin ujo ja epävarma eikä minulla ole käytännössä mitään kokemusta treffailusta tai miesten kanssa tutustumisesta. Nyt iän myötä (olen 38) itseluottamukseni on kasvanut ja olen jotenkin löytänyt "naisellisuuteni". Tekisi mieli testata viehätysvoimaani ja että saisinko miehiltä huomiota jos lähtisin jonnekin baariin tms. Asun kuitenkin niin pienellä paikkakunnalla että täällä kaikki tuntevat toisensa enkä tiedä olisiko minusta edelleenkään vaikkapa flirttailemaan miesten kanssa... mutta jännittävä ajatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valintani on saada nykyinen sellaiseksi kuin alussa.
En haaveile muista. Sen sijaan välillä toivon, että me oltaisiin tavattu myöhemmin. Asuttiin tavatessa lspsuudenkodeissamme ja sieltä mies muutti, kun muutettiin yhteen.
Joskus haaveilin, mutta se ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Nimenomaan haaveilin, koska oikeasti en olisi uskaltanut tehdä mitään, olen erittäin turvallisuushakuinen ja rakastan perhettäni. 16-vuotiaista yhdessä, nyt 45v.