Lue keskustelun säännöt.
En pidä vieläkään kaupunkielämää itsestäänselvyytenä
23.11.2019 |
Olen asunut kaupungissa yli 10 vuotta. Olen siis kotoisin maaseudulta. Vieläkin ihmetyttää tämä kaupunkielämä. Asun kerrostalossa, ja tuntuu ihmeelliseltä ajatella kuinka paljon naapureita minulla on pienellä alueella. Lapsuudenkotini ainoa naapuri oli eräs iäkäs nainen.
Lähistöllä on ruokakauppoja, vaatekauppoja, kioskeja, kahviloita, eläinkauppoja, lääkäriasemia, kouluja, elokuvateatteri... se tuntuu ihmeelliseltä. Lapsuudenkotoani oli viiden kilometrin matka kirkonkylälle, siellä oli ruokakauppa, maatalouskauppa ja pankki.
Kun menen ovesta ulos, näen ihmisiä kävelemässä, pyöräilemässä ja ajamassa autolla sinne tänne. Sekin tuntuu ihmeelliseltä. Lapsuuden kotikylässäni ihmisiä näkyi niin vähän kaupunkielämään verrattuna.
Onko täällä muita maalta kaupunkiin muuttaneita, joille kaupunkielämä ei ole muuttunut itsestäänselvyydeksi? Tai oletko muuttanut kaupungista maalle, ja ihmettelet maalaiselämää?
Kommentit (6)
Kaupunkielämästä ja betonihelvetistä on päästä pois luontoon välillä.
Ei kannata ikinä muuttaa kaupunkiin, josta ei ole nopeata tietä luontoon tai sitä kaupunkia ei ole rakennettu hyvän luonnon läheisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käy kaupunkielämää kateeksi. Rakastan omaa pihaa, tilaa, hiljaisuutta sitä ja että voin tallustella vaikka alasti porealtaaseen ilman että kukaan näkee. Hiihto- ja muut reitit lähtevät parin sadan metrin päästä. Jos haluan ravintolaan, teatteriin tai muuten hummailemaan kaupunkiin, tunnin välein kulkee pikavuoro tai lähden omalla autolla.
Et ap kertonut, pidätkö kaupunkielämästä vai ihmetyttääkö vain se sinua edelleen!?
Kun on asunut 60 vuotta maalla käytännössä puolen vuoden pimeydessä, niin ihmetyttäähän se, että voi kävellä kadulla ilman taskulamppua, menne jopa ravintolaan syömään, joku toinen lanaa lumet ja Savon Sanomatkin tulee luukusta sisään.
Ihmetyttää edelleen, mutta ennen kaikkea päällimmäisenä on kiitollisuus, että tämän ihanuuden sai kokea.
Kyllä se ihmetyttää pitkään, onhan se hurja tunne, että samassa talossa asuu enemmän ihmisiä kuin entisellä kotikylällä yhteensä.
Eikä sitä pidäkään ottaa itsestäänselvyytenä, että itsellä on nyt niin paljon mahdollisuuksia entiseen verrattuna. Pitää osata nauttia kaikesta, mitä kaupunki tarjoaa ja jos mahdollista, nauttia kesällä myös siitä maalaiselämästä, mutta vain ne 3-4kk vuodessa.
Jep. Todnäk sitä haluaa palata takaisin luontoon, varsinkin kun löysin youtubesta sellaisen tubettajan kuin Ali Leiniö joka tekee luontoreissu/patikointivideoita: https://www.youtube.com/user/aleinio/videos
Ei voi kuin insipiroitua ja todeta miten kaupungissa eläminen ei ehkä olekaan se juttu.