Lue keskustelun säännöt.
ahdistuksenhallintakeinoja
22.11.2019 |
Millä lailla saat ahdistuskohtauksen lientymään?
En kysy nyt lääkkeitä vaan muita keinoja.
Kysymys on teille, joilla on todettu ahdistushäiriö.
Kommentit (30)
Mistä sinulle yleensä laukeaa ahdistuskohtaus? Liittyykö traumoihin?
Itsellökinnahdistuneisuushäiriö todettu. Kohtausta en saa kyllä pois kuin ajan kanssa tai viettämällä aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa on hauskaa. Nauraminen auttaa, jos vain jotenkin saat itsesi tilanteeseen joka saa sinut nauramaan. Pari viikkoa sitten kohtaus oli niin paha, että menin viiltelemään itseäni. En suosittele. Nauru auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinulle yleensä laukeaa ahdistuskohtaus? Liittyykö traumoihin?
Itsellökinnahdistuneisuushäiriö todettu. Kohtausta en saa kyllä pois kuin ajan kanssa tai viettämällä aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa on hauskaa. Nauraminen auttaa, jos vain jotenkin saat itsesi tilanteeseen joka saa sinut nauramaan. Pari viikkoa sitten kohtaus oli niin paha, että menin viiltelemään itseäni. En suosittele. Nauru auttaa.
Kiitos, mäkin olen huomannut, että hymyileminen auttaa. Siis vääntää naamalleen tekohymyn. Elimistö ei tiedä, että se on teeskennelty.
Kyllä, traumoja on. Olen toivottavasti pääsemässä terapiaan.
Sit on viimeinen elossa oleva omainen, jonka vihamielisyys mua kohtaan on niin hirveää, että katkaisin välit. Yritin vuosikaudet auttaa häntä tajuamatta että tulen itse siitä sairaaksi, eikä mun tarvitse ottaa hänen kieroutumiaan kontolleni.
Se helpotti, mutta mulla on jo verenpainetauti.
Haluaisin ihan todella itseni niin hyvään kuntoon kuin mahdollista.
Olen motivoitunut tekemään työtä sen eteen.
Mutta lapsuudenkotini oli niin pahasti sairas, että mulla ei ole oikein mallia normaaleista ihmissuhteista.
Ihmiset joilla oli terve kasvuympäristö eivät käsitä miten kauaskantoiset seuraukset lapsuuden traumoilla on.
Teen jotain mikä vaatii tiukkaa keskittymistä.
Kamomilla tee. Kotona alan tiskaamaan ja järjestelen tavaroita, puhtaiden pyykkien viikkaus helpottaa myös. Pitää pysyä liikkeessä. Jos olen koulussa, kipristelen varpaitani ja naputtelen sormiani, yritän rentoutua, mutta koko kehohan sitä on liian jännittynyt...
Ympäristön havainnointi. Etsin siis katseellani vaikka punaisia asioita tai silitän pörröistä tyynyä tai muuten yritän olla tässä ja nyt. Monet varsinaiset mindfulness-harjoitukset vain lisäävät ahdistusta, mutta tuo toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha ahdistus pistää koko elimistön sekaisin kun erittyy liikaa kortisolia ja adrenaliinia (ja tulee pahoja fyysisiä oireita), joten varmaan ilman lääkkeitä voi olla vaikeaa.
Ehkä mindfulness ja vastaava mutta tässä pitää olla hyvin pitkäjänteinen.
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön havainnointi. Etsin siis katseellani vaikka punaisia asioita tai silitän pörröistä tyynyä tai muuten yritän olla tässä ja nyt. Monet varsinaiset mindfulness-harjoitukset vain lisäävät ahdistusta, mutta tuo toimii.
Huomion siirtäminen aisteihin on kyllä yksi tapa. On vaikeaa olla ahdistunut ja havainnoida ympäristöä samanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengitysharjoitukset, tietoinen läsnäolo hetkessä, jonkin konkreettisen ja keskittymistä vaativan tekeminen. Minulla auttaa se, kun keskityn hengittämään sisään nenän kautta ja teen tällaisen sormijutun: oikean käden peukalolla kosketan vasemman käden pikkurilliä, sitten vasemman käden peukalolla oikean käden pikkurilliä, sitten oikean käden etusormella vasemman käden nimetöntä ja niin edelleen. Se on vaikeaa ja vaatii täyttä keskittymistä, mutta kuitenkin riittävän simppeliä, että siihen kykenee.
Olisiki kiva jutella kanssasi ap. Itsellänikin erittäin traumaattinen lapsuus ja sairas kotiympäristö. Voisimmeko jotenkin vaihtaa yhteystietoja täällä ja jatkaa juttelua? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvä hengitys (palleaan asti) niin, että sisäänhengittäessä lasketaan neljään, sitten pidätetään laskien kahteen ja uloshengitys laskien vaikka seitsemään. Niin kuitenkin, että uloshengitys on pidempi kuin sisäänhengitys. Tämä purkaa jännityksen kehosta rentouttamalla vagus hermoa. Toistelelen muutaman minuutin ajan ja kohta uudelleen tarvittaessa. Tämä siis ”akuutissa” tilanteessa esim. Koulussa.
Ahdistuksessa on se ikävä ongelma että se voi iskeä päälle hyvin nopeasti mutta sitä ei saa pois noin vain. Lääkkeillä saa lievitettyä kyllä tätä huomattavasti. Ilman lääkkeitä olin pahimmillani vapiseva ihmisraunio. Tuli huimausta ja polvet notkui ja tosi pahoja ihan fyysisiä oireita. Ei terve ihminen voi edes ymmärtää tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön havainnointi. Etsin siis katseellani vaikka punaisia asioita tai silitän pörröistä tyynyä tai muuten yritän olla tässä ja nyt. Monet varsinaiset mindfulness-harjoitukset vain lisäävät ahdistusta, mutta tuo toimii.
Huomion siirtäminen aisteihin on kyllä yksi tapa. On vaikeaa olla ahdistunut ja havainnoida ympäristöä samanaikaisesti.
Vaikeaa olla ahdistunut, jos samanaikaisesti havainnoi ympäristöä? No, enpä tiedä, mun ahdistukset kestää pari päivää putkeen minimissään, niin ei se kovin vaikeaa ole olla ahdistunut, vaikka mitä tekisi :D
Mutta joo, kyllä se auttaa kestämään vähän ehkä paremmin, kun tekee näitä muita puuhia. Mutta siis mun mielestä on ihan helppoa olla ahdistunut vaikka samalla havainnoin ympäristöä...
Ei ole todettua, mutta traumahistoriaa ja koen suurta ahdistuneisuutta usein.
Mikä tepsii on tietynlainen asian irrottaminen siitä missä olet, siis asia joka ahdistaa. Eli: sinä olet sinä, siinä hetkessä, maailmassa, jossa on kaikki,mutta sinä hengität.
Tosi sekavaa, mutta tässä kun sydän saa aikaan muljahteluja kun ahdistaa on ollut pakko kyetä saamaan se pysähdyksiin.
Menneisyydestä puskee tiettyjä asioita mieleen, joudun ankkuroimaan työläästi välillä itseäni siihen missä olen nyt eikä minulla ole hätää. Eikä siis laskupinot yms ole sen arvoisia että kannattaa ahdistua.
Jep, olis kiva mennä lääkärille.
Ja tuo yllä mainittu nauraminen on äärimmäisen hyvä keino. Se rentouttaa koko kehon. Tosin ahdistuneena se on aika työlästä,mutta kun saat sitä purettua kun olet hengitellyt yms. Niin sitten voit jopa ymmärtää että ahdistus oli tyhmää ja nyt voinkin nauraa.
Ja vanne päässäni alkaa kiristymään taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön havainnointi. Etsin siis katseellani vaikka punaisia asioita tai silitän pörröistä tyynyä tai muuten yritän olla tässä ja nyt. Monet varsinaiset mindfulness-harjoitukset vain lisäävät ahdistusta, mutta tuo toimii.
Huomion siirtäminen aisteihin on kyllä yksi tapa. On vaikeaa olla ahdistunut ja havainnoida ympäristöä samanaikaisesti.
Vaikeaa olla ahdistunut, jos samanaikaisesti havainnoi ympäristöä? No, enpä tiedä, mun ahdistukset kestää pari päivää putkeen minimissään, niin ei se kovin vaikeaa ole olla ahdistunut, vaikka mitä tekisi :D
Mutta joo, kyllä se auttaa kestämään vähän ehkä paremmin, kun tekee näitä muita puuhia. Mutta siis mun mielestä on ihan helppoa olla ahdistunut vaikka samalla havainnoin ympäristöä...
Oletko kokeillut hyvin aktiivisesti havainnoida ympäristöä näkemällä tai kuulemalla? Eli kiinnität huomiosi todella tiukasti johonkin ulkoiseen kohteeseen. Yleensä aivot toimii niin, että ahdistus ainakin lievenee kun tekee näin.
Älä erehdy mindfulnesiin. Se ei auta suurinta osaa ahdistuneisuushäiriöisistä vaan päin vastoin pahentaa sairautta ja kohtausta. Sitä ehdottavat joko kuuluvat vähemmistöön tai eivät ole sairastaneet ahdistuneisuushäiriötä. Itselleni auttaa liike ahdistuneisuuskohtaukseen. Purkaa adrenaliinia, väsyttää kehoa ja auttaa maadoittumaan fyysiseen kehoon. Paniikkiin ei auta enää mikään. Jonkun verran saan rauhoitettua itseäni keskittymällä hengen pidättämiseen, mutta käsittääkseni tuota ei suositella. Puhuminen auttaa myös, vaikka sanoista ei saisi selvää. Ihan mitä vaan, vaikka selostaisi alusta, mitä on tehnyt päivän aikana heräämisen jälkeen tai mitä näkee edessään.
Mietin välillä, että onko nuo ahdistuskohtauksia ehkä jopa posttraumaattisia stressireaktioita? Oireet ovat itsellä ainakin yhtä hirveitä ja vakavia. Olette miettineet asiaa omalla kohdallanne?
Se on jännä miten joku pieni triggeri voi laukaista tuon ahdistuneisuuden ja sitten on monta päivää sekaisin siitä. Ihan älytöntä tavallaan eikä voi itsekään ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä miten joku pieni triggeri voi laukaista tuon ahdistuneisuuden ja sitten on monta päivää sekaisin siitä. Ihan älytöntä tavallaan eikä voi itsekään ymmärtää.
Johtuu todella pahoista traumoista, joita ei mieli välttämättä edes niin muista, mutta aivot ja keho muistaa.. :(
Vierailija kirjoitti:
Olisiki kiva jutella kanssasi ap. Itsellänikin erittäin traumaattinen lapsuus ja sairas kotiympäristö. Voisimmeko jotenkin vaihtaa yhteystietoja täällä ja jatkaa juttelua? :)
En tiedä miten se onnistuisi.
Ei tähän viitsi laittaa yhteystietojaan eikä mulla mitään feikki @osoitettakaan.
Mindfulness ja metta-harjoitukset kannattaa katsastaa :)