Lue keskustelun säännöt.
Sain vakityön ja nyt on tyhjä olo
21.11.2019 |
Jaksoin olla innostunut määräaikaisena, työ aidosti innosti minua mahdollisuuksineen. Nyt sain vakkaripaikan ja kipinä on poissa. Ahdistaa ajatus siitä, että tässä sitä nyt sitten ollaan jopa 40 v. eteenpäin. Aiemmin taas pätkätöiden putkessa ahdisti koko ajan uuden työn hakeminen, epävarmuus ja jatkuva rekrytointirumba. Nyt ei tunnu oikein miltään.
En halua olla mikään leipiintynyt rivityöntekijä, vaan se sama innostuja edelleen. Miksi innostus on kadonnut vakinaistumisen myötä?
Kommentit (14)
Pidätkö kuitenkin työstäsi? Mikä siinä ennen innosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee tyhjä olo vain vagityöstä!
Jos sinua ahdistaa oikeasti jokin ihan muu asia (vaikka ikäkriisi tms) ja tuo työasia on nyt vain helppo syntipykki. Tuli vain siitä mieleen, kun sanoit, että myös pätkätyöläisyys ahdisti...
Normaali ilmiö. Esim. huippu-urheilijoilla, kun saavuttavat jonkun pitkään halutun tavoitteen, johon on tehnyt kovasti töitä, esim. pääsyn olympialaisiin tai olympiamitalin, niin se ei tunnukaan miltään. Sitä seuraa tyhjyys, sellainen "tässäkö se nyt sitten oli, mitä suurta mä seuraavaksi voin tavoitella" fiilis.
En tiedä onko sinulla kyse siitä, mutta etsi joku henkilökohtainen tavoite työtavoitteiden sijaan. Ei tarvitse olla mikään mahdottoman iso, jonka saavuttamiseen menee seuraavat 15-20 vuotta. Mutta jotain, mikä vie ajatukset pois tuosta vakityön tyhjästä olosta, ettei se kulje mukana vapaa-aikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Normaali ilmiö. Esim. huippu-urheilijoilla, kun saavuttavat jonkun pitkään halutun tavoitteen, johon on tehnyt kovasti töitä, esim. pääsyn olympialaisiin tai olympiamitalin, niin se ei tunnukaan miltään. Sitä seuraa tyhjyys, sellainen "tässäkö se nyt sitten oli, mitä suurta mä seuraavaksi voin tavoitella" fiilis.
En tiedä onko sinulla kyse siitä, mutta etsi joku henkilökohtainen tavoite työtavoitteiden sijaan. Ei tarvitse olla mikään mahdottoman iso, jonka saavuttamiseen menee seuraavat 15-20 vuotta. Mutta jotain, mikä vie ajatukset pois tuosta vakityön tyhjästä olosta, ettei se kulje mukana vapaa-aikaakin.
Juuri näin. Ilmiön voi kääntää positiiviseksi: sinullehan on juuri vapautunut valtavasti henkisiä (kenties taloudellisiakin) resursseja, jotka voit nyt panostaa muualle. Pätkätyöläisyys voi olla henkisesti todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän vakityö nikään vankila ole. Muista se. Voithan sä jossain vaiheessa irtisanoutua tai vuoden jälkeen sulla on mahdollista myös opiskella 1-2 vuotta .Muista se.
Aina voit hakea uutta työtä, eli ei tarvitse jämähtää lopputyöiäksi samaan paikkaam Vakinaisena se on helpompaakin. Mutta onko ruoho oikeasti vihreämpää aidan toisella puolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku Madonna sanoi muistaakseni että kaipaa joskus niitä aikoja kun ei ollut vielä tähti ja oli elämässä tavoitteita.
Mutta joo, ihan tuttu ilmiö kyseessä.
Sitten kun saan opinnot valmiiksi... Sitten kun saan vakityön... Sitten kun saan oman asunnon... Sitten kun saan auton... Eikä sitten tule sitä "täyttymystä" kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä heti anteeksi tuommoista puhetta kaikilta työttömiltä!
Normaali juttu. Vakityön myötä joutuu miettimään ihan uudenlaisen ammatti-identiteetin, kun ei tarvitse näyttää koko ajan kykyjään. Sekin voi stressata. Mutta voit vaikka asettaa jonkun etapin että olet työssä x-vuotta ja sitten katsot muuta tai yrität edetä uralla tai jotain. Vakituiseen paikkaan ei ole pakko jäädä mutta ehkä voit hetken nauttia vakaudesta. Valitettavasti monella alalla yt:t ovat jonain päivänä edessä, joten 40-vuoden kakku ei välttämättä edes ole todennäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tässä sitä ollaan 40 vuotta eteenpäin"
Älä pelkää, et tule olemaan. Organisaatiomuutokset, jatkuvat yt-kierrokset ja niin päin pois. Ihan takuulla joudut etsimään uutta työpaikkaa monen monituista kertaa halusit tai et.
Olet varmaan kuullut ilmiöstä nimeltään "koeajan jälkeen aloittavat sarjasaikuttajat"?
Nyt tiedät, miksi niin tehdään.