Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen ja kämppis on ongelma: lihava, laiska ja surullinen, miten auttaa?
21.11.2019 |
Otsikko on vähän raflaava, ja moni varmaan avaa tämän ketjun jo valmiiksi vähän närkästyneenä. Ei syytä sellaiseen: en aio haukkua lihavia enkä tehdä typeriä rinnastuksia. Kaipaan vain vinkkejä ja neuvoja masennusta poteneilta, ahmimisen tai muun syömishäiriön selättäneiltä tai niiltä, joiden onnistui häätää stressi ja löytää elämäänsä taas valoa.
Lähdin aikuisopiskelijaksi, opintovapaalle töistäni. Asun osan viikosta opintopaikkakunnalla kontaktituntien vuoksi. Vuokrasimme halvan kolmion erään samaan oppilaitokseen lähteneen kollegan kanssa: emme ole maailman läheisimpiä ystäviä mutta olleet töissä "saman talon" eri toimipisteissä. Kämppiksen pyynnöstä olen ottanut välillä mukaan myös pienen koirani; sanoi, että voi osallistua tasapuolisesti sen lenkitykseen ja hoitoon, eli minun ei tarvitsisi välttämättä jättää sitä perheeni luo silloin kun olen opintopaikkakunnalla.
Syksyn kuluessa on käynyt selväksi, että tällä kollegalla on hieman ongelmia. Koiran hoito ja sen jakaminen eivät onnistu, ei edes lenkitys. Sanoo lenkittäneensä, todellisuudessa vie vartin pikapissalle ja minua odottaa yliaktiivinen, tylsistynyt koira. Kun kysyin tästä, hän alkoi sitten itkeä, sanoi että "mun kunto ei kestä niin paljoa liikkumista". Voi olla tottakin, mutta rauhallisella kävelyllähän se kunto nousisi?
Kollega/kämppis on hyvin iso nainen, yli satakiloinen. Kun suunnittelemme viikkomenoja noiden opintojen kontaktituntien ulkopuolella, se olen minä joka sumplii menojaan hänen mukaansa: "et voi mennä aamulla salille sillä en ehdi ulkoiluttaa koiraa koska minulla on tunti/pitää mennä kirjastoon/teen koulutehtäviä". Kun sitten sovin koiranhoidosta jonkun muun kanssa ja tulen asunnolle salin tms. jälkeen... tämä niin kiireiseksi aamupäiväänsä väittänyt nainen AINA joko kuorsaa yhä sängyssä, istuu puoliltapäivin aamupalapöydässä tai makaa sängyllään Netflix pauhaten. Aina.
Toistuvasti hän itkee, siis kirjaimellisesti, miten häntä ahdistaa, miten opinnot eivät etene tai ole sisällöltään sellaisia kuin hän luuli. Kertoo työpaikkakiusaamisesta ja ettei halua opintojen jälkeen palata työpaikkaansa, mutta ettei keksi muutakaan. Kertoo toistuvasti minulle laihdutuskuuristaan ja rapistelee näyttävästi Nutrilett -pusseja, mutta keittiön roskikseen ilmestyy joka aamu useampi kappale tyhjiä pizzakääreitä, karkkipusseja ja suklaalevykääreitä. Hän siis ahmii salaa; kuin kaappijuoppo.
Samaa kokeneet: miten voisin tukea tällaista henkilöä? Tuntuu, että hän kirjaimellisesti syö suruunsa ja on nitistänyt itsetuntonsa niin, ettei itsekään usko enää osaamiseensa tai ammattitaitoonsa. Joskus ärsyynnyn väkisinkin; tulee mieleen rumia sanoja laiskasta, itseään säälivästä ja saamattomasta paksukaisesta, joka ei viitsi edes elämäänsä elää vaan käyttää sen voihkeeseen ja valitukseen. Sitten muistutan itseäni hyvistä tavoista ja yritän tsempata häntä.
Mutta miten? Koiraa en enää tuo opiskelupaikkakunnalle, sille on parempi perheen kanssa. Siitäkin kämppis/kollega murjottaa.
Kommentit (15)
No siis koira asiasta et voi valittaa. Se on sun koira, kämppis tarjoutui auttamaan kun ei varmaan tiennyt käytännössä millaista koiran hoito on. Nyt tietää, ja perääntyikin siitä. Et voi olla suuttunut tästä.
Muutenkin mitä hän tekee vapaa-ajalla ei kuulu sinulle. Haluaisit muuttaa häntä, jotta saat koiralle pirteän hoitajan?, etkä oikeasti auttaa. Siksi sinua niin ärsyttää.
Jos et pidä hänestä, ole etäisen ystävällinen mutta älä juttele hänelle enempää. Ehkä voit vinkata että ammattiapu ois tosi loistavaa koska hän vaikuttaa ettei ole onnellinen. Jos torjuu kehotuksen, kohauta olkiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on masentunut ja syömishäiriöinen, ei laiska ja saamaton. Sinä et voi häntä auttaa, hän tarvitsee osaavaa apua ammattilaiselta. Noin huono psyykkinen tila pahentaa syömisongelmaa rajusti ja ammattilaisen tulisi olla se, joka päättää mistä kohdasta vyyhtiä ruvetaan ratkomaan.
Painonhallinta vaatii yleensä voimavaroja ja on hyvin monipolvinen tie kujettavaksi ihmiselle, joka käyttää ruokaa lääkkeenä. Luultavasti sen asian korjaaminen ei onnistu, ennen kuin mielialaa ja voimavaroja on saatu paremmiksi. Tilannetta kriisiyttää vielä sekin, että henkilö kokee työtilanteensa vaikeaksi ja sillekin pitäisi tehdä jotain. Älä vaan lähde sorkkimaan tuota soppaa ilman osaamista.
Suosittelen oman kämpän hankkimista ja ihan vaan omista opiskeluistaan/menoistaan huolehtimisesta. Hänelle voit ystävällisesti ja empaattisesti etsiä mielenterveyspalveluiden puhelinnumeron ja kehoittaa hakemaan apua.
Miten sinun koirasi liittyy koko asiaan? Sinun koirasi ja sinä huolehdit. Sinä sovit omat aikataulusi koiran tarpeiden mukaan. Jos et ehdi opintojesi takia käyttää koiraa ulkona, annat sen parempaan kotiin tai heräät sen verran aikaisin, että ehdit huolehtia siitä. Kenenkään muun salikäynnit eivät liity asiaan mitenkään.
Et mitenkään. Kokemusta on. Noita ihmisiä ei voi auttaa ellei he itse päätä, että nyt muuttuu elämäntapa. Mun kämppis yliopistossa oli vastaava. Ahmimishäiriöinen, reilusti päälle 100kg, itsetunto nollissa, halus koko ajan huomiota omalle ongelmalleen muttei ollut valmis tekemään mitään, aina aikoinaloittaa laihdutuskuurin ja juurikin osteli jotain nutriletia ja illalla tilas pitsan ja veti sen kerralla. Sitten, kun sanoin että mä en jaksa enää tästä keskustella ja palataan asiaan kunhan oikeasti teet asialle jotain etkä vaan meinaa. Sit mä olin kiusaaja, joka ei tue häntä hänen ongelmassaan ja edelleen jatkui se voivottelu ja itsesäälissä rypeminen ja multa laihdutusvinkkien kysely. Aloin kulkea keittiössä kuulokkeet päässä ettei hän enää voinut puhua mulle. Seuraavaksi soitti hänen äitinsä, että ku oon hänen tyttären ainoa ystävä ja miksi oon niin ilkeä ja hänen tyttären mielenterveys ei kestä tulla taas hylätyksi yhden ystävän puolelta. Mun mielestä me ei ikinä oltu ystäviä. Oltiin vaan 2 ihmistä, jotka Psoas tuuppasi samaan kämppään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyy neuvoja auttaakseen jotakuta ja sata yh-mammaa on kiekumassa, että hoida omat asiasi... :D
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun koirasi liittyy koko asiaan? Sinun koirasi ja sinä huolehdit. Sinä sovit omat aikataulusi koiran tarpeiden mukaan. Jos et ehdi opintojesi takia käyttää koiraa ulkona, annat sen parempaan kotiin tai heräät sen verran aikaisin, että ehdit huolehtia siitä. Kenenkään muun salikäynnit eivät liity asiaan mitenkään.
Kannattaisi varmaa lukea ap:n aloitus ennen kuin alkaa viisastella. Ap tuossa kertoo aika selvästi, että on ottanut koiran mukaan opiskelupaikkakunnalle koska tämä toinen ihminen PYYSI häntä tekemään näin ja on LUVANNUT tehdä osuutensa sen hoidossa. Ap kertoo tuossa myös, että koira asuu nyt hänen perheensä kanssa silloin, kun ap on opiskelemassa koska tämä toinen ihminen ei ole pitänyt lupaustaan (eli siis on valehdellut ja ollut epäluotettava.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun koirasi liittyy koko asiaan? Sinun koirasi ja sinä huolehdit. Sinä sovit omat aikataulusi koiran tarpeiden mukaan. Jos et ehdi opintojesi takia käyttää koiraa ulkona, annat sen parempaan kotiin tai heräät sen verran aikaisin, että ehdit huolehtia siitä. Kenenkään muun salikäynnit eivät liity asiaan mitenkään.
Kannattaisi varmaa lukea ap:n aloitus ennen kuin alkaa viisastella. Ap tuossa kertoo aika selvästi, että on ottanut koiran mukaan opiskelupaikkakunnalle koska tämä toinen ihminen PYYSI häntä tekemään näin ja on LUVANNUT tehdä osuutensa sen hoidossa. Ap kertoo tuossa myös, että koira asuu nyt hänen perheensä kanssa silloin, kun ap on opiskelemassa koska tämä toinen ihminen ei ole pitänyt lupaustaan (eli siis on valehdellut ja ollut epäluotettava.)
Eihän ap tuntenut tätä ihmistä ollenkaan silloin, kun koira-asioista päätti. Lemmikin asioista päättäminen ei millään voi olla tuntemattoman ihmisen mutu-lupausten varassa. En oikein ymmärrä, kuinka se on niin vaikeaa huolehtia itse omasta koirasta.
Jos aikuinen on aktiivinen ja harr.liikuntaa ei ole lihava.
Muuta sinä itsesi pois tuosta asunnosta.
Nyt ymmärrät miksi kukaan ei halua asua soluasunnoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä sekaantua muiden asioihin. Taas näitä pitkiä, tylsiä provoja.
Tarjoa sieniä, niin joutuu väkisin kohtamaan ongelmakimppunsa. Katso toki vähän perään ja tue jos meinaa kokonaan luhistua. Havahtumista kaipaa joka tapauksessa, kun eihän tuosta muuten tule lasta taikka paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luruinen guru kirjoitti:
Tarjoa sieniä, niin joutuu väkisin kohtamaan ongelmakimppunsa. Katso toki vähän perään ja tue jos meinaa kokonaan luhistua. Havahtumista kaipaa joka tapauksessa, kun eihän tuosta muuten tule lasta taikka paskaa.
No en tarjoaisi masentuneelle sienia. Tulee niin paha trippi etta oksat pois.
treffit kirjoitti:
Luruinen guru kirjoitti:
Tarjoa sieniä, niin joutuu väkisin kohtamaan ongelmakimppunsa. Katso toki vähän perään ja tue jos meinaa kokonaan luhistua. Havahtumista kaipaa joka tapauksessa, kun eihän tuosta muuten tule lasta taikka paskaa.
No en tarjoaisi masentuneelle sienia. Tulee niin paha trippi etta oksat pois.
Onhan siinä riskinsä, mutta jos ihminen on noin solmussa niin eipä tuossa paljoa hävittäävääkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun koirasi liittyy koko asiaan? Sinun koirasi ja sinä huolehdit. Sinä sovit omat aikataulusi koiran tarpeiden mukaan. Jos et ehdi opintojesi takia käyttää koiraa ulkona, annat sen parempaan kotiin tai heräät sen verran aikaisin, että ehdit huolehtia siitä. Kenenkään muun salikäynnit eivät liity asiaan mitenkään.
Kannattaisi varmaa lukea ap:n aloitus ennen kuin alkaa viisastella. Ap tuossa kertoo aika selvästi, että on ottanut koiran mukaan opiskelupaikkakunnalle koska tämä toinen ihminen PYYSI häntä tekemään näin ja on LUVANNUT tehdä osuutensa sen hoidossa. Ap kertoo tuossa myös, että koira asuu nyt hänen perheensä kanssa silloin, kun ap on opiskelemassa koska tämä toinen ihminen ei ole pitänyt lupaustaan (eli siis on valehdellut ja ollut epäluotettava.)
Ihmiset nyt ylipäätään pyytää ja lupaa monenlaista. Kun huomaa ettei se niin hauskaa olekkaan niin peruuttaa lupauksistaan. Hoitakoon AP oman koiransa. Jos on kerran sanonut että voi jeesata niin ei se sitä tarkoita että lupaus pitäisi jollain oikeuden päätöksellä purkaa. Ihminen saa muuttaa mielensä. ihme Asperger taas siellä linjoilla.
hoida itse koirasi ja muutenkin OMAT asiasi. Ja tyydy niihin.