Mikset sä rakasta mua?

Aikansa kutakin.

Mä ihan oikeasti kysyn tätä ja mun täytyy saada tietää. Mulla on niin kova ikävä. Mä rakastan sua luonnostaan, vaikka en halua. Sattuu niin paljon ja koko ajan vain enemmän. Mikä mussa sai sut kääntämään selkäsi?

Jos se olisi sun rakkautesi arvoinen se olisi kertonut tän sulle jättäessään ja vastannut kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiin.

Mulla on ollut joitain joille kelpasin, joitain joille en. En enää välitä. Kohtuus riittää ja itseensä pitää olla ystävälliset välit. Ei tarvi ruoskii itteesä.

Sun pitää opetella rakastamaan itseäsi. Olemaan vapaa. Nauttimaan elämästä. Itsenäisesti.

Rakkaudella, tellurian.

Voi sua, haet väärästä seurasta hyväksyntää, aloita itsestä se hyväksyntä, muu tulee kyllä perässä ja luultavasti et edes kaipaa sitä mitä aiemmin kaipasit eli muilta hyväksyntää, päin vastoin alat miettiä ketä sinä elämääsi ansaitset ja haluat, voimia sinne. <3

Ja että ihan oikeasti sä kysyt sitä täältä? Onko sut bännätty Suoli 24:n ikävä palstalta?

Ymmärrän täysin tämän tulla nähdyksi itsenään on koukuttavaa jos ei näe itseään, aluksi tekee kipeää mutta älä vihaa toista, keskity pitämään itsestäsi. Usko pois se helpottaa ei muiden miellyttämiselle ole enää tarvetta, saati sitten sille että tulisi nähdyksi muille kun näet itsesi.

Anony🐁

Vaikka puu pudottaa lehtensä se seisoo ylväänä läpi vuoden ja aikojen.

Keväällä, levättyään talven, se ojentelee oksiaan valoon ja muutolintu istahtaa toviksi pitämään seuraa.

Kohta on puu lehtevä ja oravat kisaa rungon ympäri.

Aurinko lämmittää, sade pisaroina jää.

Voiko oikeesti vastuuttaa ketään onnestaan? Tai epäonnestaan? Rakkaudet ja ihastukset on hienoja juttuja mutta yhteen ihmiseen jos takertuu loppuu happi eikä oo happy. Ei ole eikä tule pelastajaa.

Mielestäni on hyvä kun suhde palvelee molempia ja siinä on hyvä olla. Jollain ei ollut.

Kannattasi varmaan olla oma itsensä niin voisi onnistua. Ihmiset yleensä näkee teeskentelijän läpi

mies51v