Kumppanisi; etsimällä vai sattumalta?

Etsimällä. Kerroin kaveripiirissä avoimesti, että kaipaisin elämänkumppania. Yksi ystäväni järjesti tapaamisen miehen kanssa, jonka tiesi olevan samoin "haku päällä". Hän tunsi meidät molemmat sen verran hyvin, että ajatteli meidän vähintäänkin ystävystyvän tai jopa enemmänkin. Ja niin kävi,

Minä olin 50+ ja mies 50++. Molemmilla takana siinä vaiheessa useampi vuosi yksin elämistä.

Todellakin sattumalta. Mies ei ollut lainkaan sitä tyyppiä johon yleensä ihastuin. Olimme kavereita ja vähitellen kaveruus syventyi sille asteelle, että alkoi tuntua että kai tässä voi parisuhteeseenkin ruveta. Mitään suurta huumaa ei ollut. Voi kuulostaa jonkun mielestä tylsältä, mutta olemme yhä yhdessä 17 vuoden jälkeen. Jos suhteemme olisi alkanut jostain suuresta hullaantumisesta niin se olisi saattanut jo päättyä, kun arki olisi tuntunut sen jälkeen lattealta.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin sattumalta. Mies ei ollut lainkaan sitä tyyppiä johon yleensä ihastuin. Olimme kavereita ja vähitellen kaveruus syventyi sille asteelle, että alkoi tuntua että kai tässä voi parisuhteeseenkin ruveta. Mitään suurta huumaa ei ollut. Voi kuulostaa jonkun mielestä tylsältä, mutta olemme yhä yhdessä 17 vuoden jälkeen. Jos suhteemme olisi alkanut jostain suuresta hullaantumisesta niin se olisi saattanut jo päättyä, kun arki olisi tuntunut sen jälkeen lattealta.

Ja olin 26 ja mies 30.

Sattumalta. En todellakaan etsinyt mitään suhdetta, halusin vain olla, aikuiselämä vasta alullaan. Olin 18 v ja tässä sitä vielä ollaan, yhdessä 25 vuotta.

Sattuma. Olimme kaverin kautta tuttuja ja kun erosin niin mies soitti meille eikä tiennyt että olimme eronneet. Juteltiin, tehtiin treffit ja yhä olemme yhdessä nyt 28 vuotta myöhemmin. Olin silloin 22v ja mies 25v.

Vähän kumpaakin. Tein deittiprofiilin ihan huvin vuoksi (nautin sinkkuudesta, mutta "löytyy jos löytyy") ja pistin neljälle miehelle viestiä. Kolmen kanssa juttu kuihtui jo ensimmäisenä päivänä, mutta yhden kanssa juttu luisti hyvin ja nyt ollaankin yhdessä. Ikää oli 25~ kummallakin. Eli en "etsimällä etsinyt", mutta kumminkin vaati sen kirjautumisen palveluun.

Olin mielestäni epätoivoinen ikisinkku ja kokoajan haku päällä. Yksille festareille" lähdin sillä mielellä, että tänään en etsi miestä vaan keskityn pitämään hauskaa! No, siellä sitten tapasin mieheni...

Minähän en näistä omaa itse mitään kokemusta, mutta jotenkin minulla on vahva perstuntuma siihen, että todennäköisemmin löydän sen kumppanin vahingossa kuin etsimällä. Olen etsinyt sellaiset n. 9 vuotta sitä naista elämääni ja en ole edes treffeille päässyt :D Tästä joku vähän nokkelampi kaveri saattaa vetää sen johtopäätöksen, että ei etsimällä löydy.

Olenkin maininnut, että muutaman naisen kanssa olen onnistunut välillä sentään jollain tasolla ystävystymään, ja näkisin niin että sellaisen tapauksen kanssa saatan joskus mahdollisesti ehkä saada aikaan jotain muutakin kuin sen ystävyyden. Suurta luottoa siihen tapahtumaan ei ole, mutta näkisin kuitenkin niin, että ainoa mahdollisuus meikäläisen kohdalla muodostaa jotain parisuhteen tapaistakaan on pitkä tutustuminen jossa sekä hyvät, että huonot puoleni ovat tulleet ilmi. Huonot puolet tulevat esiin kohdallani varsin pian, niin niillä harvoilla hyvillä puolillani pystyn ehkä pelastamaan tilanteen jos kaikki taivaankappaleet ovat kohdillaan. Se on ollut kuitenkin tässä vuosien varrella ihan kiva huomata, että nämä minuun tutustuneet naiset ovat sentään luottaneet minuun. Kai sen voi plussaksi laskea? Friendzone on kaltaiselleni beta-vässykälle oikeinkin suuri saavutus.

Terveisin Naispelko26