Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut luulevat itsestään epärealistisen liikoja?
15.11.2019 |
Eivät välttämättä erityisesti rehentele. Vaan ovat jotenkin harhaisia. Kuvittelevat olevansa koulussa hyviä, vaikka numerot ovat kutosta. Tai kuvittelevat olevansa hoikkia, vaikka vaaka näyttää 80 kg.
Miten tuollainen on mahdollista? Ja miten siihen tulisi suhtautua?
Kommentit (22)
Mahtavaa ykkönen! Kiitos vastauksesta, kun en ole koskaan oikein osannut ymmärtää. Ja hyviä neuvoja!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se taitaa olla vain heikon itsetunnon pönkitystä, mutta joissakin tapauksissa syynä on mielenterveysongelma.
Kehuttu katteettomasti liikaa lapsena?
Kuuluu varmaan yleisesti nuoruuteen ja vähän pitääkin olla ehkä tuollainen asenne kun ei vielä tunne oikein itseään. Siinä kolmekymppisenä minäkäsitys rupeaa tulemaan realistiseksi. Toki voi vaihdella paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei omaa samanlaista kaveria kuin sinä, joka aina pudoaisi maan päälle kun erehyisi luulemaan ja kuvitelemaan ja luulemaan itsestään jotain, mitä ei ole. -oman kokemukseni mukaan suomalaiset "kärivät" enemmän turasa kainoilusta ja vaatimaomuudesta, jolla melkein kilpaillaillaan. Toki Suomesskin heiä kohaa mutta vähemmässä täällä on luullakseni he, joilla on täysin harhainen käsiys j a luulo omista kyvuisään kuin vaikka Pohjois-Amerikan ihmemaassa.
Vierailija kirjoitti:
mutta joissakin tapauksissa syynä on mielenterveysongelma.
Mihin mielenterveyden ongelmaan se voi liittyä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä harhainen on parantanut arvosanojaan hylätyistä kutosiin tai pudottanut jo 30kg, kaikki on suhteellista. Riippuu myös kehen itseään vertaa vai vertaako kehenkään.
Onko se että on suorituksiinsa ja tekoihinsa tyytyväinen ja ylpeä asiallisissa rajoissa (kun sanoit etteivät rehentele) sama kuin luulee itsestään liikoja?
En tiedä. Itsellä on heikko itsetunto, mutta ajattelen olevani älykäs, hyvännäköinen, hauska ja hyvä laulamaan. Tiedostan, että oikeasti aika monet ihmiset ovat paremman näköisiä ja ulkonäössäni on paljonkin sellaista, mikä katsotaan virheeksi. Lisäksi saan realistista palautetta laulamisesta laulunopettajalta nykyään ja tiedän, että halu olla hyvä laulaja ei tee minusta hyvää, vaan kova harjoitus. Jotenkin se aaltoilee, kuinka itsevarma näissä asioissa olen. Painotan ja yritän hirveästi kehittää näitä hyviä ominaisuuksia (en kylläkään retostele niillä muuten kuin kännissä, mikä on todella noloa jälkeenpäin), samalla pelkään kauheasti, että en olekaan kaunis ja lahjakas ja jotkut ihmiset torjuu minut vain koska en ole tarpeeksi kaunis ja lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Human nature. Tuota on tutkittukin. Masentuneet näkevät itsensä realistisessa valossa. Normaali ihminen näkee itsensä optimistisesti, ei kai muuten jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä harhainen on parantanut arvosanojaan hylätyistä kutosiin tai pudottanut jo 30kg, kaikki on suhteellista. Riippuu myös kehen itseään vertaa vai vertaako kehenkään.
Onko se että on suorituksiinsa ja tekoihinsa tyytyväinen ja ylpeä asiallisissa rajoissa (kun sanoit etteivät rehentele) sama kuin luulee itsestään liikoja?
Minustakin on hyvä olla ylpeä itsestään, jos on parantanut jossain tai voittanut itsensä, vaikka ei olisikaan muihin verrattuna hyvä.
Realistista on kuitenkin nähdä ero siinä, että onko hyvä verrattuna entiseen itseensä vai hyvä verrattuna muihin. Näkisin tuon itsestä liikoja luulemisen niin, että kuvittelee olevansa muihin suhteutettuna parempi kuin onkaan. Esimerkiksi jos henkilö on parantanut arvosanojaan saaden nykyään kutosia, niin siitä kannattaa olla tyytyväinen, mutta hän ei voi kuitenkaan sanoa muille, että on hyvä koulussa, koska se olisi epärealistista. Sen sijaan voi sanoa, että on parantanut arvosanojaan huomattavasti, ja iloita siitä. Se ei ole epärealistista.
ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.
Onko se että on suorituksiinsa ja tekoihinsa tyytyväinen ja ylpeä asiallisissa rajoissa (kun sanoit etteivät rehentele) sama kuin luulee itsestään liikoja?
Hyvä pointti sulla. Ja joskus varmasti tuostakin kyse.
Mutta mulla oli nyt kuitenkin mielessä nimenomaan se, ettei käsitys vastaa todellisuutta. Puhuu uskovansa, että matikasta tulee ysi. Tai sanoo vaatekaupassa olevansa kokoa S.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsellä on heikko itsetunto, mutta ajattelen olevani älykäs, hyvännäköinen, hauska ja hyvä laulamaan. Tiedostan, että oikeasti aika monet ihmiset ovat paremman näköisiä ja ulkonäössäni on paljonkin sellaista, mikä katsotaan virheeksi. Lisäksi saan realistista palautetta laulamisesta laulunopettajalta nykyään ja tiedän, että halu olla hyvä laulaja ei tee minusta hyvää, vaan kova harjoitus. Jotenkin se aaltoilee, kuinka itsevarma näissä asioissa olen. Painotan ja yritän hirveästi kehittää näitä hyviä ominaisuuksia (en kylläkään retostele niillä muuten kuin kännissä, mikä on todella noloa jälkeenpäin), samalla pelkään kauheasti, että en olekaan kaunis ja lahjakas ja jotkut ihmiset torjuu minut vain koska en ole tarpeeksi kaunis ja lahjakas.
Aloin tässä miettimään, että onkohan sittenkin niin, että sinulla on hyvä itsetunto, mutta heikompi itseluottamus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä oikeasti mitään väliä?
Tuskin sinäkään näet itseäsi realistisesti.
Suuruskuvitelmia voi olla ainakin näissä: narsistinen persoonallisuushäiriö, harhaluuloisuushäiriö ja 2-suuntaisen masennuksen maniavaihe
Täytyy myöntää, että joskus piruuttani puhun noin yhden ihmisen kuullen, joka kyttää aina kaikkia, ettei kukaan vaan luule itsestään jotain.
Mulla oli kaveri, joista huomasin samoja ominaisuuksia joita itselläni oli ja se oli aika ns. cringeä. Hän vietti paljon aikaa yksin kotona omissa maailmoissaan. Kerran näin hänet kaupassa kuulokkeet päässä hyräilemässä jotain mukana, mikä on tietysti ok mutta jotenkin elekieli paljasti siinäkin tilanteessa, että hän on omasta mielestään muiden mielestä tosi uniikki ja mielenkiintoinen ihminen. Todellisuudessa hän harrasti tanssia, mutta esimerkiksi laulua vain niin vähän, että siitä ei paljon voi sanoa. Todellisuudessa esimerkiksi minun silmissäni hän oli ihan taiteellinen, tanssissa ihan hyvä, ikäisekseen hyvännäköinen ihminen - tuskin kukaan muukaan hänestä sen kummempaa miettii. Aloin toivoa, ettei kukaan ajattelisi minusta siten, että tuolla se nyt menee taas ja kuvittelee olevansa jotain. Parasta on olettaa, että on tällä hetkellä tylsä ja keskinkertainen kuten muutkin, ja pitää ne suuret unelmat itsellään kunnes on oikeasti saanut aikaan jotain. Sittenkin kun on saanut aikaan jotain, ei se ketään kauan luultavasti kiinnosta. Olen hionut unelmiani enemmän siihen suuntaan, että en olisi ihan turha ja aikaansaamaton ikuisesti. Jos joku huomaa ja näkee mussa jotain, niin olen tyytyväinen, vaikka mitään erityistä ei siitä seuraisikaan. -10
Jotkut vaan syntyy sellaisina ihme mahtailijoina. Ovat ihan keisareita mielestään. Esimerkiksi Pohjois-Korean "pikkupallerokeisari" oli kuulemma jo lapsesta saakka ihan täysin vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan ja ihan hirvee henkilökunnalle, kun taas veljensä oli normaali. Kasvatuksella ei kauheesti eroa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaveri, joista huomasin samoja ominaisuuksia joita itselläni oli ja se oli aika ns. cringeä. Hän vietti paljon aikaa yksin kotona omissa maailmoissaan. Kerran näin hänet kaupassa kuulokkeet päässä hyräilemässä jotain mukana, mikä on tietysti ok mutta jotenkin elekieli paljasti siinäkin tilanteessa, että hän on omasta mielestään muiden mielestä tosi uniikki ja mielenkiintoinen ihminen. Todellisuudessa hän harrasti tanssia, mutta esimerkiksi laulua vain niin vähän, että siitä ei paljon voi sanoa. Todellisuudessa esimerkiksi minun silmissäni hän oli ihan taiteellinen, tanssissa ihan hyvä, ikäisekseen hyvännäköinen ihminen - tuskin kukaan muukaan hänestä sen kummempaa miettii. Aloin toivoa, ettei kukaan ajattelisi minusta siten, että tuolla se nyt menee taas ja kuvittelee olevansa jotain. Parasta on olettaa, että on tällä hetkellä tylsä ja keskinkertainen kuten muutkin, ja pitää ne suuret unelmat itsellään kunnes on oikeasti saanut aikaan jotain. Sittenkin kun on saanut aikaan jotain, ei se ketään kauan luultavasti kiinnosta. Olen hionut unelmiani enemmän siihen suuntaan, että en olisi ihan turha ja aikaansaamaton ikuisesti. Jos joku huomaa ja näkee mussa jotain, niin olen tyytyväinen, vaikka mitään erityistä ei siitä seuraisikaan. -10
Sinä kuvittelit, että hän ajattelee noin, joten seuraavaksi mietit, mitä muut kuvittelevat sinusta.
Kenenköhän kannattaisi jutella ammattiauttajan kanssa?
Täällä yksi. Minäkäsitys hatara, joten altis vaikutuksille ja vinoutumille. Sekoitan mielessäni sen, mitä haluaisin olla ja mitä oikeasti olen. Myös innostun helposti asioista, ja johonkin hurahtaneena nään kaiken vaaleanpunaisten linssien lävitse - vähän kuin ihastuneena. Oon sellainen visionääri, joka suunnittelee aina suuria, jolloin mielikuvitus lentää ja realiteetit unohtuu.
Se sattuu, jos joku nauraa mun jutuille, kun en tälle mitään voi. Että älä ainakaan naura... Ohjaa lempeästi takaisin maanpinnalle. Jossei usko, niin älä rupea jankkaamaan, anna sitten olla vaan.