Kerro jokin ihana ominaisuus omassa rakkaassa lapsessasi?
Olen jostain syystä viime aikoina kuullut lähipiirissäni lähinnä negatiivissävytteistä keskustelua lapsista ja lapsiperhearjesta, kaikki tuntuu ärsyttävän ja lapset on rasittavia ja tekee koko ajan jotain väärin yms. Ehkä tämä alkava pimeys ja kaamosaika vetää monella mielen matalaksi, mutta olisi kiva vaihteeksi kuulla positiivisia tuntemuksia. Kertokaa siis jotain pieniä juttuja mitkä tekee teidän omasta lapsesta/lapsista niin ihania ja erityisiä? Aloitan kertomalla kuinka suloinen ja tarttuva hymy reilu vuoden ikäisellä lapsellani on. Hän on lisäksi todella reipas syömään ja maistelee rohkeasti uusia makuja <3
Kommentit (19)
Nelivuotiaalla on hyvä mielikuvitus ja leikeissä yllättäviä juonenkäänteitä. Pohtii ja kyselee paljon, joskus vaikeitakin. On jo hyvää juttuseuraa. Sekä ihanat sikkarasilmät, kun nauraa.
Vauva vasta hymyilee ja jokeltelee. Ihana pulloposki, kädet vispaa innokkaasti.
Hän on vielä mahassani. Mutta nukkuu hyvin ja on liikunnallinen potkunyrkkeilijä <3
Meidän molemmat pikkukoululaiset jaksavat kysellä ja kuunnella ihan loputtomasti kaikenlaisista mielenkiintoisista jutuista. Luetaan yhdessä tietokirjoja ja googlaillaan asioita, mistä minäkään en tiedä. Se tiedonjano ja oppimisen ilo...
Mun 8v sanoo, että äiti on ihanan pullea ja silittää mun mahaa tai jenkkakahvaa tai allia. Bmi on 22, mutta salilla ei tuu juuri käytyä, että kyllähän sitä löysää on.
Minun 8-vuotias poikani sanoi minulle viime viikolla illalla sängystään, raskaan ja rankan päivän jälkeen: "Äiti, mä rakastan sua koko sydämeni pohjasta". Se oli niin ihanan vilpittömästi sanottu...
Isompi on mielikuvituksekas, uskomattoman kekseliäs. Osaa käyttää kieltä tosi osuvasti, ihana kuulla hänen mietteitään.
Pienempi on kertakaikkisen suloinen. Yrittää tarmokkaasti kaikenlaista, tekee täysillä, hymyilee niin kauniisti.
Olen joka päivä ainakin jokusen hetken ihan järjettömän kiitollinen siitä että sain juuri nämä lapset.
Tuntuu kurjalta myöntää mutta syyllistyn itse usein ajattelemaan negatiivisesti. Meillä 2v poika ja usein tuskastelen että miksei tuo voisi nukkua paremmin ja syödä paremmin. Miksi hänen pitää kiukustua niin herkästi.
Nyt kuitenkin tämän aloituksen myötä mieleeni tuli heti miljoona ihanaa asiaa. Minun lapseni on rauhallinen, viisas ja empaattinen. Halii kirjoissa olevia kissojen tai koirien kuvia ja sanoo "awwww" kun hän näkee minkä tahansa eläimen vaikka telkkarissa. Jos lapsi keksii jonkun uuden jutun mikä naurattaa meitä vanhempia niin haluaa toistella sitä koko ajan että saisi meidät hymyilemään. Hän on avulias ja kiltti lapsi. <3
Kivaa lukea myös teidän muiden lapsista! :) En koe yleisesti olevani kovin lapsirakas ihminen (vieraat lapset siis ei hirveästi kiinnosta sen syvällisemmin) mutta näistä kirjoituksista tuli jotenkin hyvä mieli.
8-vuotias poika, huolehtii aina eläimistä, ihan pienistäkin. Kiikuttaa hämähäkit huolellisesti kuistille. 5-vuotias poika, uskomattoman rikas sisäinen maailma, myös hyvin empaattinen.
2-vuotias esikoinen on avulias ja hyväntahtoinen, taitaa olla aika harkitseva ja tarkka luontoinen. Hoitaa lelujaan ja aivan ihana sisko pienemmälleen, joka parikuiseksi nukkuu hyvin eikä paljoa itke<3<3
Viisivuotiaalla on vilkas mielikuvitus ja hauskat jutut. Leikeissä voi tapahtua ihan mitä tahansa - ihailen sitä miten luovaa lasten ajattelu on ennenkuin tapahtuu kaavoihin kangistuminen. Viisivuotias tietää kaikesta kaiken ja on iso ja mahtava - ainakin omasta mielestään. Silti äiti kelpaa vielä puhaltamaan jos sattuu ja antamaan iltapusun. Hän on nukkuessaan yhtä suloisen näköinen kuin vauvana.
11-vuotias tyttö, ihanan nopea ryhtymään asioihin, kuten vaikkapa leipomaan. Teki eilen ex tempore pullataikinan, ja siitä saivat pienemmätkin (6 ja 9 v.) leipoa omat pullansa.
Ihanan positiivinen ketju!
Meidän tyttö on hirveän kiltti ja hänen naurunsa saa aina hyvälle tuulelle, oli miten raskas päivä tahansa.
Esikoinen on älykäs ja empaattinen teini, ihanaa kun hänen kanssaan voi puhua vaikka mistä, on kiltti ja huomaavainen. Keskimmäinen tulee toimeen kaikkien kanssa, leikkii pienten kanssa ja sietää hankaliakin kavereita. Nelivuotias on yllättävän älykäs ja uskomaton mielikuvitus. Halaava ja pussaava poika.
Mun 17v on jo muualla opiskelemassa mutta käy viikottain. Ihana kiltti poika jonka kanssa katellaan kauhuleffoja, Pasilaa ja Bondeja. Vaihtaa mun renkaat ja huolehtii autosta muutenkin, neuvoo tietokoneasioissa ja kantaa saunapuita. Lähetellään toisillemme netistä löytyneitä hauskoja juttuja. Minä autan häntä rahallisesti ja opiskelussa kun voin. Hän on hyvällä tavalla kiltti eli kohtelee ihmisiä hyvin mutta on päättäväinen ja määrätietoinen elämässään.
Minun kohta 4 v poika sanoo joka päivä äitille: "äiti tykkään susta", tai "äiti rakastan sua" ja halii ja hellii. Hänellä on ihan mahtava huumorintaju, tai samanlainen kun itselläni :D hän tajuaa kaikki vitsini ja hölmöt sutjautukset.. kukaan muu perheessä ei niille naura, mutta poika höhöttää ja sanoo"äiti sä oot hauska tai hassu" <3
Esikoinen on mahtavan avulias luonnostaan! :) Lisäksi älykäs & matemaattisesti lahjakas (mmm... on toki vastapainona sitten hieman huonompaa menestystä, mutta tämähän oli nyt kehuketju). Ei kovin komea poika, mutta jotenkin söötti omalla hassulla tavallaan. :D
Minun lapset on jo aikuisia tai lähes aikuisia, mutta heissä on pitkälti ne samat piirteet, jotka oli jo lapsena havaittavissa. Esikoinen on mahdottoman reilu ja tasapuolinen, hän halusi jo pienenä jakaa kaiken tasan sisarustensa kanssa. Jos sai jostain vaikka suklaamunan, jakoi sen tasan kolmeen osaan. Keskimmäinen on aina ollut erityisen hyväkäytöksinen, ihan luonnostaan, ei ole ikinä tarvinnut opettaa käytöstapoja. Kaikki ovat aina ihailleet hänen hyvää käytöstään, siis availee ovet muille, antaa istumapaikan toiselle, kantaa kauppakassit mummoille jne. Nuorin puolestaan osaa ottaa aina kaikki muut huomioon; kyselee kuulumiset, kuuntelee antaumuksella muiden huolia ja iloja, kannustaa ja tukee, halaa mummot, katsoo silmiin puhuessaan ja näyttää aina siltä, että juuri tämä keskustelukumppani on hänelle todella tärkeä ihminen.
Onhan heissä niin paljon hyviä puolia, että voisin illan niistä kirjoittaa. Minulla on niin ihanat lapset, olen heistä todella kiitollinen, onnellinen ja ylpeä. Parasta elämässäni.
On reilun vuoden ikäinen. Hän kikattaa, kihertää ja nauraa tikahtuakseen kun äiti tai isi kutittaa, jahtaa, tai muuten ”kiusaa” tai vaikka ilmeilee hassusti.
Sanoo ”äiti” ja tulee kädet ojossa syliin.
Keskittyy vakavana tutkimaan lelua tai kirjaa, ja osoittaa sormella kun haluaa kuulla jonkin asian tai esineen nimen.
Painautuu unisena syliin ja tuhisee vähän.
Hymyilee ilahtuneena ja koko olemuksellaan kun näkee jonkun perheenjäsenen.
Juoksee ovelle vastaan kun äiti tai isi tulee kotiin.