Esikoisen vauva-aikaa ikävä <3

Harkitsemme toista lasta, mutta luultavasti emme oman jaksamisemme takia toista lasta päädy "yrittämään". Esikoisen vauva-aika oli kohtalaisen rankkaa (koliikkia, allergioita, astman toteamista, huonosti nukuttuja öitä, ei turvaverkkoa lähellä ja mies teki pitkiä työpäiviä, joitatekee toki edelleen).

Onko muilla tullut toisen, kolmannen tms. lapsen kohdalla ikävä esikoisen vauva-aikaa? Tuntuu, ettei tätä saisi sanoa ääneen. Esikoisen nukkuessa päiväunia, sain kuitenkin pienen levähdystauon päivään. Joskus esikoinen nukkui jopa kahden tunnin päiväunia, joka auttoi itseäni jaksamaan. Jos nyt olisi vauva + 4 vuotias, niin sellaista "taukoa" ei päivään tulisi, sillä lapsi ei enää nuku päiväunia, paitsi päiväkodissa. Lapsen ollessa päiväkodissa (ja itse mahdollisen vauvan kanssa kotona) päiviä aikatauluttaisi esikoisen päiväkoti ja/tai eskari ja/tai koulun aloitus. Ensimmäisen vauvan kanssa sai kuitenkin elää vain "meille kahdelle, minulle ja vauvalle".
Ymmärtääkö kukaan ajatuksiani?