11-vuotiaan pojan älypuhelinriippuvuus johti huostaanottopäätökseen

Kivittäkää: mä ainakin tykkään että lapset on puhelimella, ovatpahan hiljaa.

Vanhemmilla oli jo ratkaisu tiedossa aiemmin, eli puhelimen poisotto, mutta antoivat sen aina takaisin. En tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Kivittäkää: mä ainakin tykkään että lapset on puhelimella, ovatpahan hiljaa.

Se varmaan riippuu aika paljon lapsesta. Riippuvuuksien kehittyminen on osin geeneistä kiinni. Sun lapsilla ei varmaan niin pahaa peliongelmaa ole, jos ne kuitenkin laittaa puhelimen tarvittaessa pois?

Ei keskivertoihmiselle kehity nopeasti pahaa riippuvuutta mutta jollekin ihmiselle kehittyy.

Tuossakin vanhemmat tajusi asian liian myöhään.

Meillä on 7-v kenessä näen niin paljon piirteitä siitä, että sillä on riippuvaisen aivot. Nyt pystytään vielä pelaamista yms rajoittamaan hyvin ja onneksi poika on kiltti. Mutta ne reaktiot mitä lapselle tulee puhelimesta. Hän on kuin transsissa. Jatkuvasti paha mieli ja tylsää. Poika sai vasta älypuhelimen. Isän mielestä se on ihan ok. Ja mustakin niin pitkään kun puhelimen käyttöä rajoittaa.

Mutta lapsi on käynyt myös kaverin luona pelaamassa tietokoneella ja sai raivarin kun ei päässyt sinne myös seuraavana päivänä. Pieniä juttuja joita tunnistan koska mulla itselläni on riippuvaisen aivot, syy miksi olen absolutisti.

Mies ei huomaa niin herkästi näitä pieniä hälytysmerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kivittäkää: mä ainakin tykkään että lapset on puhelimella, ovatpahan hiljaa.

Sama. Ovat käytännössä kasvaneet tabletti kourassaan. Syy on se että en kanssa jaksa kuunnella sitä pikkulasten aivotonta ja raivostuttavaa höpöttämistä, kotiäiti kun olen. Inhosin aikanaan omien pikkusisarusten vinkumista, mutta olin yllättynyt että reagoin omiin lapsieni juttuihin samalla tavalla... Ihmettelen miten ennen vanhaan vanhemmat jaksoivat lastensa lässytystä.

Tunnustan pelkääväni päiväkodin aloitusta, koska siellä ei saa olla tabletilla koko aikaa. 

Ihmetytti tässä kertomuksessa tämä, että poikaa ehkä kiusataan, jos ei ole älypuhelinta.

Ei kovin todennäköistä ja sata kertaa parempi kuin zombiena kotona ja sitten sijoituksessa.

Jos lapsi on riippuvainen jostain näin kovasti niin täysi pidättyvyys on ainoa, joka auttaa. Pitää kyetä olemaan vanhempi eikä kaveri!

Melkoinen paskahoususukupolvi meillä on kasvamassa. Tästä pelottavasta kehityksestä pitäisi puhua enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli jo ratkaisu tiedossa aiemmin, eli puhelimen poisotto, mutta antoivat sen aina takaisin. En tajua. 

Ajattelivat että ompahan rauhallinen ja hiljaa Tuo on todella yleistä kaikissa perheissä, joissa jollain on joku riippuvuus: puoliso käy hakemassa alkosta viinakaapin täytettä kun toinen osapuoli on krapulassa, lainataan rahaa peliriippuvaiselle ym.. 

Perhe on itse tehnyt asiasta ongelman ja ajanut tilanteen siihen että pelaamisesta on tullut joku pyhä lehmä lapselle. Meillä ei ole mitenkään rajoitettu, mutta on kellonajat minkä sisällä sitä saa tehdä, eli yöllä ei pelata. lapsi pelaa verkossa niin ystäviensä, veljiensä kuin isoisänsäkin kanssa, meillä pelaa kahdeksaakymppiä käyvä isoisäkin verkossa. Välillä siellä on tiiminä minun lapsi, lapsen isä ( ex ), ex rakastajani ja isäni. Pelaaminen tuo yhteen yllättäviä ihmisiä.  Pelaamisen tiimoilta voi myös tavata irl ihmisiä ja kokoontua. Se on ihan minkä asenteen ottaa. Nyt on 2019 eikä mikään 1980. Media ja laitteet on kiinteä osa elämää eikä erillinen osa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivittäkää: mä ainakin tykkään että lapset on puhelimella, ovatpahan hiljaa.

Sama. Ovat käytännössä kasvaneet tabletti kourassaan. Syy on se että en kanssa jaksa kuunnella sitä pikkulasten aivotonta ja raivostuttavaa höpöttämistä, kotiäiti kun olen. Inhosin aikanaan omien pikkusisarusten vinkumista, mutta olin yllättynyt että reagoin omiin lapsieni juttuihin samalla tavalla... Ihmettelen miten ennen vanhaan vanhemmat jaksoivat lastensa lässytystä.

Tunnustan pelkääväni päiväkodin aloitusta, koska siellä ei saa olla tabletilla koko aikaa. 

Ne tulee pärjäämään sun lastesi kanssa, toisin kuin sinä, ja sulla tulee vielä vaikeat vuodet eteen, mutta ei vielä...

Vierailija kirjoitti:

Ihmetytti tässä kertomuksessa tämä, että poikaa ehkä kiusataan, jos ei ole älypuhelinta.

Ei kovin todennäköistä ja sata kertaa parempi kuin zombiena kotona ja sitten sijoituksessa.

Jos lapsi on riippuvainen jostain näin kovasti niin täysi pidättyvyys on ainoa, joka auttaa. Pitää kyetä olemaan vanhempi eikä kaveri!

Niin, ja miksi siellä sijoituksessa annetaan peliriippuvaiselle pelit? 

Vierailija kirjoitti:

Kivittäkää: mä ainakin tykkään että lapset on puhelimella, ovatpahan hiljaa.

Näissä kommenteissa aina herää kysymys, että miksi on edes tehty lapsia, jos ei kestä niiden seuraa?

Tuntuu aika voimattomalta vanhemmuudelta. Ei lapsilähtöisesti eikä epäjohdonmukaisesti. Liittymiin saa aikakatkaisuja.

Pitäs pitää mitä lupaa.

Olen pöyristynyt: psyykkisesti vakavasti oireilevalle lapselle ei tarjota, ainakaan artikkelin mukaan, psykiatrista hoitoa, vaan sosiaalipuolen juttuja. Miksi?! Sekä perhe, että yhteiskunta on hylännyt tämän lapsen, surullista.

Tämä on kaksipiippuinen juttu, poikani oli peliriippuvainen, mutta emme osanneet siihen puuttua. Koulukaan ei mennyt loistavasti, mutta kun pääsi opiskelemaan keskiasteelle tietotekniikkaa, niin sai pelkkiä kiitettäviä ja valmistui ja sai alan töitä.

On suurperheen isä ja hoitaa työnsä ja perheensä hyvin.

Joten ei se aina niin ongelmallista ole.

Jotain ei nyt kerrota. Pojalla on selvästi vaikeutta tunnesäätelyn kanssa ja ehkä jotain neuroerityisyyttä. Älypuhelinriippuvuus on oire, ei syy. Kieltäytyykö perhe tuesta ja tutkimuksista vedoten peliriippuvuuteen?Kummallinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen pöyristynyt: psyykkisesti vakavasti oireilevalle lapselle ei tarjota, ainakaan artikkelin mukaan, psykiatrista hoitoa, vaan sosiaalipuolen juttuja. Miksi?! Sekä perhe, että yhteiskunta on hylännyt tämän lapsen, surullista.

Ehkä vanhemmat ei hyväksy mahdollisuutta, että lapsella olisi esim. nepsy- tai psyykkisiä ongelmia, joita oirehtii puhelimeen ja peleihin tukeutuen? Ja siksi lapsi on sossun piirissä, ei lääketieteellisen avun... Helpompaa syyttää älypuhelimia kuin hyväksyä, että lapsella voisi olla joku pysyvä vaikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pöyristynyt: psyykkisesti vakavasti oireilevalle lapselle ei tarjota, ainakaan artikkelin mukaan, psykiatrista hoitoa, vaan sosiaalipuolen juttuja. Miksi?! Sekä perhe, että yhteiskunta on hylännyt tämän lapsen, surullista.

Ehkä vanhemmat ei hyväksy mahdollisuutta, että lapsella olisi esim. nepsy- tai psyykkisiä ongelmia, joita oirehtii puhelimeen ja peleihin tukeutuen? Ja siksi lapsi on sossun piirissä, ei lääketieteellisen avun... Helpompaa syyttää älypuhelimia kuin hyväksyä, että lapsella voisi olla joku pysyvä vaikeus.

Niin en tiedä, artikkelin pohjalta sain käsityksen että äiti on tyytyväinen, kun lapsi on muualla(ts. etäisyyttä aggressioon). Outoa, ettei tunnu kiinnostavan ne juurisyyt, miksi lapsi ei pysty lainkaan käsittelemään negatiivisia tunteitaan ja uhkailee itsemurhalla. -tuo, jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pöyristynyt: psyykkisesti vakavasti oireilevalle lapselle ei tarjota, ainakaan artikkelin mukaan, psykiatrista hoitoa, vaan sosiaalipuolen juttuja. Miksi?! Sekä perhe, että yhteiskunta on hylännyt tämän lapsen, surullista.

Ehkä vanhemmat ei hyväksy mahdollisuutta, että lapsella olisi esim. nepsy- tai psyykkisiä ongelmia, joita oirehtii puhelimeen ja peleihin tukeutuen? Ja siksi lapsi on sossun piirissä, ei lääketieteellisen avun... Helpompaa syyttää älypuhelimia kuin hyväksyä, että lapsella voisi olla joku pysyvä vaikeus.

Niin en tiedä, artikkelin pohjalta sain käsityksen että äiti on tyytyväinen, kun lapsi on muualla(ts. etäisyyttä aggressioon). Outoa, ettei tunnu kiinnostavan ne juurisyyt, miksi lapsi ei pysty lainkaan käsittelemään negatiivisia tunteitaan ja uhkailee itsemurhalla. -tuo, jota lainasit

Väkisin tulee mieleen joku autismin kirjon häiriö. Mutta sellaista kuten muitakin mt-diagnooseja hävetään yhä niin paljon, että vanhemmat lähinnä oman itsekkyytensä takia eivät vie lapsia pskykiatriseen hoitoon. Tuntuu käsittämättömältä että aggressiivisten ja pahoinvoivien lasten kohdalla lasua pidetään psykohoitoa parempana vaihtoehtona. Niin no onhan se vanhemmille helpompaa kun lapsi on poissa silmistä eikä tarvi itse osallistua hänen hoitoonsa kuten sairaalassa tehdään.

Nyt täytyy kommentoida, kun ketjuun alkoi tulla nepsy-epäilyjä. Oma lapseni on tällä hetkellä sijoituksessa aggressiivisen käytöksen takia. Varsinaista peliriippuvuutta ei ehtinyt muodostumaan, mutta sekin rajattu peliaika tietyn pelin parissa sai aikaan raivokohtauksia ja hysteeristä käytöstä. Nykyisin ei pelaa kyseistä peliä ja puhelinaikojen kanssa ollaan tarkkoina, ettei mene riippuvuuden puolelle.

Mutta: olen jo melko pienestä asti epäillyt, ettei lapseni käytös ole ihan normaalin rajoissa. Olen koittanut saada häntä tutkimuksiin jo alle kouluikäisenä, mutta hän kävi vain psykologin testeissä, joissa iso osa kognitiivista kyvyistä oli ikätasoa parempaa. Sijoituspaikassa on vahva epäily autismin kirjon häiriöstä ja luojan kiitos lapsi on vihdoinkin pääsemässä tutkimuksiin. Ei siihen mennytkään kuin 5 vuotta. Vanhempi saattaa kieltää asian, mutta toisaalta ei sinne tutkimuksiinkaan niin helposti aina pääse.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kommentoida, kun ketjuun alkoi tulla nepsy-epäilyjä. Oma lapseni on tällä hetkellä sijoituksessa aggressiivisen käytöksen takia. Varsinaista peliriippuvuutta ei ehtinyt muodostumaan, mutta sekin rajattu peliaika tietyn pelin parissa sai aikaan raivokohtauksia ja hysteeristä käytöstä. Nykyisin ei pelaa kyseistä peliä ja puhelinaikojen kanssa ollaan tarkkoina, ettei mene riippuvuuden puolelle.

Mutta: olen jo melko pienestä asti epäillyt, ettei lapseni käytös ole ihan normaalin rajoissa. Olen koittanut saada häntä tutkimuksiin jo alle kouluikäisenä, mutta hän kävi vain psykologin testeissä, joissa iso osa kognitiivista kyvyistä oli ikätasoa parempaa. Sijoituspaikassa on vahva epäily autismin kirjon häiriöstä ja luojan kiitos lapsi on vihdoinkin pääsemässä tutkimuksiin. Ei siihen mennytkään kuin 5 vuotta. Vanhempi saattaa kieltää asian, mutta toisaalta ei sinne tutkimuksiinkaan niin helposti aina pääse.

Ainahan täällä soimataan, että kun vanhempi ei osaa kasvattaa niin mennään kerjäämään adhd-diagnoosi. Mutta voi olla hyvä kasvattaja, ja nepsyongelma jäädä huomaamatta pitkään, kun vanhempi esim. yliauttaa kouluasioissa. Tai sitten nepsy -> uupumus -> huonoa kasvatusta - kaikki menee huonon kasvatuksen piikkiin vaikka molempia ongelmia on.