Miksi annan muiden määrittää sen kuinka arvokkaaksi itseni tunnen?

Se, että edes osasit esittää tämän kysymyksen antaa toivoa. Tästä ajattelutavasta voi päästä irti. Harva siihen pystyy. Minä uskon, että sinä pystyt. Tee se niin tiedät mitä on oikea Vapaus.

Kyllä sä voit löytää sun itsekunnioituksen vielä. Älä anna muiden määritellä sun rajoja. Kaikki loukkaava käytös ei ole tahallista, mutta sun ei silti pidä jäädä roikkumaan, jos tuntuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos minua kohdellaan huonosti loukkaannun herkästi mikäli ihminen joka näin tekee ei tunne minua. Mutta jos taas esim tapailen jotakuta johon olen ihastunut ja jonka koen monessa asiassa osaavammaksi kuin minä, annan tämän kohdella minua huonosti, koska mielestäni se huono kohtelu tuntuu vähemmän pahalta kuin se, etten saisi olla tuon ihailemani ihmisen kanssa ollenkaan. Ja kun tämä ihminen sitten loogisesti huonon kohteluni jälkeen päättää lähteä etsimään jotakuta parempaa niin minä muserrun. En tunne itseäni minkään arvoiseksi.

Miksi näin tapahtuu, miksi ajattelutapani on tällainen?

Ehkä yrität ansaita omaa arvoa miellyttämällä ihmistä, jota ihailet ja johon olet ihastunut? Että jos hän edes viitsii olla sinun kanssasi, niin saat siitä vahvistusta omanarvontunnollesi?

Se on tosiaan hyvä, että olet huomannut taipumuksen itsessäsi. Nyt on aito mahdollisuus, ettet vain jämähdä toistamaan kaavaa loputtomiin, vaan voit alkaa valita toisin.

Olet arvokas ihminen kuten muutkin eikä huonoa kohtelua tule sietää keneltäkään, vaikka toinen olisi kuinka etevä ja vaikka olisi kuinka ihastunut.